Loading...

Amerikan kootut tarinat

Artikkelin lukuaika: 5 minuuttia

Alun perin oli tavoitteena, että pari viikkoa vedetään happea ja sitten kirjoitetaan yhteenveto 30-vuotis lomasta Rapakon takana. No ihan pikkasen pitempään meni, että viimeistelty versio tuli valmiiksi mutta pääasia että edes joskus tuotos syntyy.

Matkustaminen Yhdysvalloissa

Yhdysvallat on suuri maa, joten matkustamisesta on tehty mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Sisäisiä lentoja en päässyt kokeilemaan mutta ainakin San Franciscon lentokenttä on puristettu erittäin kompaktiksi paketiksi jossa ei turhia kaunisteluita ole näkyvillä. Pois lentäville varoituksen sanana, että turvatarkastuksen jälkeen kansainvälisten lentojen alueella ei ole kuin yksi pieni ”viinakauppa” sekä pari kahvikioskia, joten kannattaa polttaa aikaa jossain muualla ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa tuliaishankinnat paremmilla apajilla.

San Franciscon lahden alueen BART paikallisjuna toimi erittäin hyvin, liikkuminen kaupunkien ja kaupunginosien välillä on todella nopeata eikä istumapaikoista ollut pulaa kuin pahimpana töiden loppumisen ajankohtana. Kyllä jatkossakin suosisin BART’ia kaikilla vähänkin pidemmillä siirtymilläni. San Franciscon ”paikallismetro” taas oli hieman ristiriitainen kokemus, kaupungin keskustan alueella se kulki maan alla mutta lähiöalueille siirryttyään nousi maan pinnalle autokaistojen väliin ja lopulta siirtyi raitiovaunun tavoin liikenteen sekaan. Tässä mielestäni katoaa moni metron etu, koska siirtymänopeudet putoavat paljon hitaammiksi. Lisäksi metro pysähteli aika lailla joka toisen kadun risteyksessä, joten tämä ei kyllä vakuuttanut alkuunkaan. Sekä BART’iin että metroon sai ostettu lippuja ainakin BART-asemilta ja metron keskusta-asemilta. Metrolippu oli joko yhden suunnan lippu tai menopaluu, mutta BART toimi hieman eri tavalla: ensin ladattiin lipulle haluttu määrä rahaa, sitten käytettiin siirtymiseen vaadittu määrä, joka veloitettiin poistumisasemalla. Tämä tarkoitti, että lippua ei saanut/kannattanut hukata, jos sille vielä oli ladattuna rahaa, mutta eipä välttämättä tarvinnut tietää lähtiessä, että millä asemalla jää pois tai ei haitannut, jos missasi yhden aseman.

Perinteisellä, puhdasverisellä raitiovaunulla ajoin ainoastaan lyhyen 2km siirtymän, joten siitä ei sen enempää. Busseja sen sijaan käytin enemmänkin, niissä tuntui aina olevan täyttä ja kuskit tuntuivat ajavan kuin mielipuolet mutta se taitaa kuulua julkisen liikenteen kansainväliseen kuljettajakoodistoon… Kuitenkin bussit pysyivät aikataulussa ja sentään kulkivat, joten ei auta valittaa. Busseissa pystyi maksamaan käteisellä, tosin automaattiin joka ei anna vaihtorahaa takaisin! Lipun hinta taisi olla $2.50 eli varsinkin kolikkovarantoja kannatti ylläpitää, jos halusi tasarahalla matkustaa.

Bussikyyti läpi San Franciscon

AC Transit, joka operoi linja-autoja lahden itäpuolella Oaklandin alueella sekä ympäryskaupungeissa tuntui myös toimivan erittäin hyvin. Siellä kuljettajat olivat hieman rauhallisemman oloisia liikkeissään. Myös AC Transitin autoissa maksu onnistui käteisellä, samanlaiseen automaattiin ja $2.25 hintaan.

Onneksi autokuskia täällä vielä hemmotellaan, tai niin sitä härmäläinen voisi kuvitella. Tämä tietysti riippuu lähtökohdasta mutta totuus ei ole ihan niin kaunis. Itselläni oli alla lähes uusi Hyundai Accent, perusmallinen pikkusedan automaattivaihteistolla ja manuaali-ilmastoinnilla. Sekä luojan kiitos satelliittiradiolla, pystyi pitämään itsensä edes jotenkin järjissään painellessa toista tuntia läpi loputtomien aavikkomaisemien. Ensimmäisenä hyvänä puolena mainittakoon, että polttoainehinnat olivat yleisesti $2.2-$2.5 per gallona, eli sellaisen 0,55€ per litra! Samoin erilaista taukopaikkaa löytyy kyllä tiuhaan mutta jos oikeasti hakee muuta kuin kahvia ja raskasta rasvamättöä niin hieman joutuu paikkoja hakemaan. Mutta jos tuttu ja turvallinen Subway maistuu niin ei mitään hätää, niitä oli enemmän kuin Mäkkäreitä. Tuntui että aivan jokaisessa paikassa missä vain polttoainetta myytiin, olisi ollut Subbarikin tyrkyllä.

Sitten niitä negatiivisia asioita, teiden kunto yleisesti on aivan hirveä. Varsinkin isot Interstatet ovat todella epätasaisia ja täynnä pientä pintavauriota joka aiheuttaa voimakasta tärinää sekä heiluntaa autossa. Mitään koripallon kokoisia reikiä tiessä ei sentään ole mutta eipä tuolla mielellään ajellut. Tämän lisäksi moottoritiellä 120km/h alueella saattoi yht’äkkiä ilmestyä valoristeys ilman sen ihmeempiä ennakkovaroituksia. Muutaman kerran oli autossa jännät paikat, että saako pysäytettyä tällaisen yllärin kohdalla, mutta onneksi juuri siinä kohdassa ei ollut paljoa liikennettä.

Minulla oli auto vuokralla 14 vuorokautta ja sain sinä aikana ajettua 4 547 km. Kuten sanottua, maa on iso ja etäisyydet sen mukaisia, joten tähän kannattaa varautua tosissaan. Ainoastaan kerran motellille saapuminen meni harmittavan pitkäksi ja olin perillä pimeän aikaan, mutta muuten siirtymät oli ajoitettu hyvin valoisan aikaan.

Majoittuminen ja asuminen

Asuminen länsirannikolla on kallista. Mitä lähemmäksi rannikkoa mennään, sitä korkeammaksi hinnat nousevat. Ja tämä näkyy myös hotelli, motelli yms. majoituspaikkojen hinnastoissa, majoitusten keskihinnaksi muodostui koko reissun ajalta ~70€/yö joka on kyllä aika paljon. Mutta jälleen muistettava että kahden hengen huoneita ja yksin matkassa.

Hotellissa en majoittunut kuin kerran ollessani Renossa. Circus Circus oli oikeastaan juuri sellainen kolmen tähden kasinokompleksi mitä olin kuvitellutkin: huone varsin tavanomainen sänky + pöytä + tuoli + pikkutelkkari + vessa + suihku -kokoonpano; aulatilat kokolattiamatolla varustettua ruotsinlaiva-fiilistä ja pari alinta kerrosta pyhitetty kasinopalveluiden tarjontaan.

Suurin osa majapaikoistani olikin motelleja, joihin jokaiseen hintaan kuului jonkinlainen aamiainen. Paikallisesti tuttuun tyyliin se kyllä koostui pääasiassa pikakahvista sekä pullasta ja sokerimuroista. Best Western Plus Palm Desertin kaupungissa oli iloinen yllätys, henkilökunta oli oikein mukavaa ja heillä oli jopa kokki aamiaisella tekemässä munakasta tilauksesta. Muuten mahdollisuuksien mukaan tyydyin hakemaan aamiaiseni jostain muualta. Starbucks tuntui olevan joka notkossa edustettuna, joten sinne oli helppo kävellä aamukahville ja leivälle. Myös ilmainen, nopea nettiyhteys oli iso plussa SB-aamiaiselle.

Airbnb-majoituksia tällä reissulla minulla oli kolme kappaletta, joista kaikki olivat todella hyvin onnistuneita ja positiivisia kokemuksia. Kaikki majoittajani olivat koiraihmisiä, joten rapsutettavia kavereitakin riitti.

Muita pointteja matkalta

Kaupassa käyminen ei juurikaan Suomesta eroa. Wallmart on kuin Prismaan kävelisi, saman katon alta saa kaiken mitä vaan voi tarvita. Siinä missä suomalainen kauppa sisältää 50 hyllymetriä karkkia, amerikkalaisesta kilpailijasta löytyy vähintään yhtä paljon leivonnaisia. Pienempiä kauppoja löytyy kaupunkien keskustojen tuntumasta. Mm. Sprouts on hyvä ja laajasti paikallisväestön suosima luomuruokaan sekä minimalistisesti prosessoidun ruoan myyntiin erikoistunut ketju. Hinnat luonnollisesti ovat aavistuksen ei-luomuprofiloitunutta kauppaa korkeammat mutta maassa jossa kasvuhormonien käyttö ruokateollisuudessa on täysin laillista ei voi olla liian varovainen mitä suuhunsa laittaa.

Aamiainen Vegasissa.

Ulkona syöminen on helppoa ja hauskaa. Yhdysvallat ovat useiden kulttuurien keskittymä, joten erilaista maisteltavaa löytyy ihan laidasta laitaan. Itse suosin Tripadvisoria ennakkoon tutustumiseen ja hyvän ehdokkaan löydyttyä vielä saatoin käydä kurkkaamassa ravintolan nettisivuilta millaisesta paikasto olisi kyse. Jos edelleen vaikutti hyvältä niin ei muuta kuin paikanpäälle. Ainoastaan kerran tai kaksi kohtasin pettymyksen ravintolassa syödessä, kertoo vain siitä, että minäkin olen pelkästään ihminen ja välillä erehtyväinen.

Kustannuksia

Länsirannikko on yleiseltä hintatasoltaan, polttoainetta lukuun ottamatta, hyvin Suomen kaltainen. Reissun kokonaisbudjetti oli ennakkoon asetettu 3700 euroa ja loppujen lopuksi viivan alle kertyi summaksi 4140 euroa. Tämä jakautui seuraavalla tavalla:

Kulujakauma piirakkana

  • Lennot  –  750€
  • Vuokra-auto  –  360€
  • Majoitukset  –  1300€
  • Ruokailut ulkona  –  600€
  • Polttoaine  –  150€
  • Tuliaiset ja ostokset  –  400€
  • Yritys putsata kasino Renossa – 50€
  • Lippu Giantsin peliin  –  35€
  • Nähtävyydet ja sisäänpääsyt  –  250€

Yllä olevasta näkee, että yksin matkaa tehdessä majoituksiin uppoaa leijonan osa budjetista, noin kolmannes. Jokainen majapaikka oli parivuoteella varustettu, joten kaikista helpoin säästökohde matkaa varten on ottaa joku kaveri mukaan matkalle. Mielestäni lennot ja auto olivat kumpikin hyvin kohtuuhintaiset, joten seuraava iso rahareikä on ruokailu, johon ymmärrettävästi menee paljon rahaa koska se tapahtuu ulkona ravintoloissa ja kahviloissa. Jos edes yhden aterian päivässä saisi tehtyä majapaikassa niin säästöä varmasti saisi aikaan. Mutta loppujen lopuksi budjetti ei ylittynyt kovin pahasti. Ottaen huomioon, että koskaan en tuolla päin ollut käynyt.

San Franciscon pohjoispuolen asuinaluetta.

0 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä