Loading...

Suzuka Circuit

Artikkelin lukuaika: 3 minuuttia

Rankan matkapäivän ja mitäänsanomattomien yöunien jälkeen oli edessä aikainen herätys ennen suuntaamista kohti Suzukan moottorirataan. Matkalla asemalle poimimme vielä naapurin 7elevenistä kahvit matkaamme ennen lähijuna-asemalle siirtymistä. Ilmassa oli tihkusateen tuntua, joka entisestään korosti tropiikin tunnetta aamulämpötilan huidellessa 28 celsiusasteen lukemissa.

Nyt painelimme asemalla ensimmäiseksi lippulaitteen luokse, joka möi meille parilla napin painalluksella ja muutaman tonnin lahjuksella ICACU-kortit. Näin ainakin paikallisjunissa matkaaminen onnistuisi kätevästi. Mutta juna Suzukan lähellä olevalle Shirokon asemalle vaatisi vielä oman lippunsa, jollaisen ostimme viereisestä automaatista. Helppoa ja hauskaa, paitsi että. Ensinnäkin, peruslippuja ei osteta asemaväleille vaan tietylle summalle. Eli karttaa tutkimaan ja aseman nimeä etsimään. Onneksi asemat olivat, ainakin täällä, kirjoitettu myös latinalaisin aakkosin. Toisekseen, limited Express – tyypin junaan olisi kuulunut ostaa vielä paikkalippu, joka vaatii lippuluukulla (tai netissä jos oikein hifistelee) käymisen. Ja mehän emme tätä tienneet. Junassa konduktööri sitten ystävällisesti selitti meille asian toimivuuden ja möi meille vastaavan hintaiset ”paikkaliput” eli liput, joilla saisimme istua vapailla paikoilla. Paikan vapaus tosin selvisi vasta asemalla, jos joku halusi istua ko. penkille niin itse piti nousta etsimään uutta jakkaraa. Noh, perille kuitenkin selvittiin.

Matkalla vesisade ajoittain yltyi jo rankkasateen mittoihin, mutta onneksi perillä Shirokon asemalla odotti pilvinen ja sateeton sää. Kisaorganisaatio oli hyvin hoitanut asemalle opastukset, liikenteenohjaaja sekä shuttle bus – kuljetukset rata-alueelle. Bussilta pääportille lippujen noutoon oli 15 minuutin kävelymatka, ja pääportilta pikkuhiljaa länsialueen perälle toinen mokoma. Matkalla meinasi hieman vettä alkaa tihuttelemaan, olisikohan sitä kunnon sadekeli tiedossa.

Spoon-mutkan alkupään nurkille saavuimme pari tuntia ennen aika-ajojen alkua, ja istumapaikatkin löytyivät ylärivistä matalan betonimuurin päältä. Tästä olisi hyvä näkymä koko mutkan alueelle turva-aidan yli, joten myös valokuvaaminen onnistuisi ilman esteitä. Aika-ajot alkavan ajallaan, vielä näyttää olevan kuivaa. Loppua kohti vettä kuitenkin alkaa tulemaan enemmän, ja tässä vaiheessa sadeviittaa asetellaan jo pysyvästi paikoilleen. Aika-ajojen loputtua taivas repeää lopullisesti ja vettä sataa ihan kunnolla, noin puolet ympärillä olevista paikalla olijoista tuntuu olevan heikosti varautunut tilanteeseen.

Kello 16:50 sade laantuu ja loppuu. Tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä, joten tässä vaiheessa irtaudumme tähystyspaikaltamme ja suuntaamme takaisin kohti bussikuljetusta. Bussiparkissa on aika näppäränoloinen systeemi väkijoukon hallitsemiseksi, ihmiset johdetaan vasemmalta oikealle pitkiin karsinoihin ja tämän jälkeen pikkuhiljaa tyhjennetään samassa järjestyksessä busseihin, aina kun autoja saadaan pihaan lastattavaksi. Hyvä ja järjestäytyneen oloinen kokonaisuus.

Tällä kertaa suuntasimme vanhasta viisastuneena Shirokon asemalla lippuluukulle ja ostimme paikkaliput oikeaoppisesti Osakaan. Muuten matka meni tulomatkan tavoin ilman suuria kommelluksia. Takaisin kämpällä olimme noin 9 aikaan illalla, ja ensi töiksemme laitoimme pyykinpesukoneen pyörimään. Puhtaat vaatteet kun olivat tässä kohtaa finaalissa. Onneksi pesuohjelma oli nopeaa sorttia, joten pyykit saatiin kuivamaan vielä ennen illalliselle lähtöä. Ruokapaikka olisi tällä kertaa japanilainen ravintola Kagonoya, jonka listat eivät kuitenkaan auenneet meille kuin kuviensa puolesta. Pienellä riskillä eteen tuli jonkinlainen paksunesteinen nuudelikeitto, riisiä sekä pienenpieni mausteen virkaa tekevä salaattiannos. Ei näillä nyt aivan ihmeitä tehty, eivätkä olleet erityisesti meikäläisen mieleen. Vielä joutui ottamaan iltasämpylän ennen nukkumaanmenoa.

Kisapäivä

Vielä eilistäkin aikaisemmin ylös ja samat aamurutiinit kuin eilenkin. Kuppi kuumaa mukaan ja aseman lippuluukulle. Valitettavasti aivan seuraaviin juniin emme lippuja saa, vaan joudumme puolisen tuntia odottelemaan. Veikkaisin että ruuhkaa on odotettavissa. Sekä aurinkoa, missään ei pilvenhattaraakaan ja 30 asteen lämpöä luvattu keskipäivän ympärille.

Perillä tutulla Shirokon asemalla olimme 11 aikoihin, ja tällä kertaa oli myös muutama muukin kaveri. Linja-autojono nimittäin alkoi jo läheltä aseman portaita, ja mutkitteli useamman sadan metrin matkan ympäri pihamaata bussien lastausalueelle. Muuten mitään merkittävää muutosta ei eiliseen ollut havaittavissa, kun askelsimme suunnittelemaamme paikkaa kohden vielä lounasnuudelit matkalta poimien. Seuraavat neljä tuntia menivätkin joko autoja kuvatessa tai takin alla auringolta suojautuessa. Katsomopaikkana Spoon oli hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä, muutama hyvä paikkavaihtoehto tarjolla kuin myös eväskojuja sekä vessoja. Valitettavasti näyttöä kyseisellä alueella ei ollut missään, joten kisan seurattavuus kärsi aavistuksen. Varsinkin varikkopysähdysten yhteydessä, kun pakka menee sekaisin ei aina tiennyt kuka on oikeasti kenenkä perässä.

Takaisinpäin oli odotetusti tiedossa enemmän ruuhkaa, onneksi Osakaan sain vielä pikajunalippuja, kun esimerkiksi Nagoya oli sold out. Takaisin kämpillä olimme noin kahdeksan aikaan, matkalla poimimme vielä eväät mukaan kaupasta. Tällä kertaa menu koostui perinteisemmistä japanilaisista ruoista, sushista, nuudeleista sekä riisistä. Ja tottakai oluesta. Eikä parane unohtaa ruokaviiniä, pullo Chileläistä valkkaria maksoi kokonaiset 4 euroa joten pakkohan sellainen oli ottaa matkaan. Onneksi huomenna saa nukkua vähän pidempään.

0 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä