Tälle vuodelle olin havitellut ainakin yhtä pyörätapahtumaa ajettavaksi, ja koska en vielä ollut Tahkolla käynyt niin päätinpä lähteä sinne tutustumaan millainen karnevaalitunnelma Suomen suurimmassa maastopyörätapahtumassa oikein onkaan. Sainpa vielä keväällä houkuteltua yhden työkaverinikin mukaan kokeilemaan, millaisia polkuja sieltä Nilsiän nurkilta oikein löytyykään. Kumpikin meistä olisi 60km matkalla kokeilemassa vauhtiaan, itse 9:30 ja kaverini kello 10:00 lähdössä.
Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä fillarit yhden tilavan farmari-Saabin suojissa. Tosin kuskit olivat vielä hieman pelonsekaisin tuntein liikenteessä, koska vielä muutama päivä sitten koko lauantain kisapäivälle oli luvattu rankkaa vesisadetta. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että sade olisi tulossa alas jo perjantaina, mikä olisi tietysti edelliseen verrattuna loistavaa, mutta tarkoittaisi sitä että polulla varmasti olisi mutaa ja liukkautta tiedossa. Automatkan aikana vettä alkoikin satamaan ja tuntui, että sade sen kuin yltyi mitä lähemmäksi Tahkoa tiemme vei. Yritin kuitenkin vakuutella itselleni, että näin päin on ehdottomasti parempi.
Nilsiässä pikainen kauppareissu majapaikalle, majoituksen avaimet Tahkon Keskusvaraamosta ja tupaa etsimään. Majoituksena toimi rivitaloasuntomainen lomamökki noin parin kilometrin päässä tahkon keskustasta, eli sijainniltaan mitä loistavin. Kamat mökkiin, fillarit ulkovajaan jemmaan ja auton kanssa kohti Piazzaa myyntikojuihin tutustumaan sekä kisamateriaalia lunastamaan. Paikanpäällä näyttikin olevan muutama myyntitykki pyöriä esittelemässä sekä varustekauppaa tekemässä, mutta ei tuosta vielä mitään festivaalia saa. Pikainen kierros pyörien keskellä riitti, numerot käteen ja mökille takaisin valmistautumaan kisapäivään.
Hyvin nukutun yön jälkeen lauantai koitti ja minähän olin jo hyvissä ajoin keittämässä kahvia itselleni samalla miettien viimeisiä sopivia varusteita tulevaan koitokseen. Lopputulemana oli, että lämmin päivä on tiedossa joten shortsit jalkaan ja pitkähihainen DH-paita päälle. Varmuuden vuoksi vielä buffi kaulaan. Ja kirkkaat ajolasit, sen verran pilviseltä aamulta näytti etten uskonut aurinkolaseista olevan mitään iloa. Lopulta kamat niskaan ja suunta takaisin Piazzalle. Ajoitus oli sen verrran hyvä, että kerkesimme minuuttia vaille kärkiryhmän lähdön ensimmäisen mäen kohdalle katsomaan miten kevyttä se ammattilaisten kammenkääntely onkaan. Ja kevyeltä se näyttikin. Kärkiryhmän selvittyä alta pois mäki alas lähtöpaikalle odottelemaan että toinen porukka pääsisi lähtemään vielä ennen omaa lähtöäni. Piazzalla näytti olevan porukkaa oikein mukavasti, myös yleisöä oli kannustamassa sekä seuraamassa pyöräilijöiden liikehdintää.
60k+120k lähtö kello 9:15
Kello 9:30 oma lähtöni koitti ja 60km matkani oli alkanut. Porukka pääsi hyvin liikkeelle ilman haavereita tai kolhimisia vaikka reitti lähtökarsinan jälkeenkin pikkaisen kapeni nousten pienen mäennyppylän ylös ennen asvalttisiirtymän alkua. Asvalttitien jälkeen siirryttiin ajamaan latupohjaa ja hiekkatiebaanaa siirtymää kohti reitin eteläisintä kohtaa. Aivan sinne asti ei päästy kun käännyttiin ensimmäistä kertaa kunnolla metsään (17km tiesiirtymän jälkeen) ainoastaan kyntääksemme mutavallin läpi jyrkän mäen juurelle jota kukaan ei näyttänyt ajavan. Tämä oli ilmeisesti se kuuluisa Kinahmi 1 nousu, josta jotain huhuja olin kuullut. Harmittavaa sinänsä, koska polkuhan varmasti olisi ollut täysin ajettavissa mutta eipä tuota tuossa loputtomassa ryysiksessä viitsinyt edes yrittää.
Mäen päältä alkoikin lähes yhtä raaka lasku, ajoittain kapeata polkua ja osittain kivistä metsäautouraa joka vaati sekin tarkkuutta ettei kävisi huonosti. Metsästä tultiin ulos 21km kohdalla ja palattiin tutulle hiekkatiesiirtymälle kohti seuraavaa, maatilan pihalle perustettua, huoltopaikkaa. Tässä pidinkin kunnon evästauon ottaen kunnolla keksejä, suolakurkkuja ja energiajuomaa tulevia mäkiä ajatellen.
Noin 23km kohdalla ampaistiin takaisin metsään ja Kinahmi 2:n ylämäkeen, valitettavasti ajolinjat eivät tällä kertaa osuneen yhteen ja jouduin jalkautumaan tähänkin mäkeen. Ja niin näytti tekevän moni muukin, onneksi sentään joku oli ympärillä joka sai ajettua mäen kunnialla ylös. Ja huipulla selvisi, että eipä tuosta ylöspolkemisesta paljoa iloa olisi ollut, koska seuraavana olisi edessä surullisen kuuluisat Taivaan Portaat. Lyhyesti kuvattuna metrisiä irtokiviä ja polku siinä jossain välissä. Tätä ei näyttänyt kukaan ympärillä ajavan, tiukkaa varmasti tekee ihan kenellä tahansa. Kunhan ylös oli päästy, alkoikin mukava alamäkipolku kohti 45km polkijoiden risteyskohtaa noin 26.5km kohdalle.
Tästä eteenpäin polku tuntuikin erittäin mukavalta ja päästiin viimein maastopyöräilemaan. Mukavan metsärullailun ja parin lyhyemmän tiesiirtymän jälkeen noin 38km kohdalla käännyttiin takaisin metsään ja suunnattiin pitkää ylämäkeä ylöspäin kohti huoltoa 40km kohdalla. Tässä kohdassa meikäläisen tankki imaisi ensi kertaa tyhjää ja alkoi tuntumaan että kaikki paukut on nyt annettu. Tuskainen olotila päällä painoin kuitenkin tasaisesti kampia kääntäen itseni huoltoon, jossa sitten vietin hyvän tovin suolakeksiä, energiajuomaa ja suolaa tankaten. Eipä auta mikään, pois pitäisi päästä joten fillari alle ja eteenpäin. Onneksi edessä oli pääasiassa pelkkää laskua jonka aikana tankkaus sai vaikuttaa ja olotila pääsi paranemaan huomattavasti.
Seuraavana olikin noin 43km kohdalta alkanut, reilu 2,5km pitkä nousu joka meni hyvin energiavarastoja palauttaessa. Tätä melkein 5km alamäkeä kohti Syväri-järven rantaa, jonka aika oma olotila tuntui palautuvan täysin normaalille tasolle. Enää ei energiavajeesta ollut tietoakaan. Ja hyvä niin, koska edessä olisi vielä se kuuluisa loppunousu, El Grande. Nousuhan ei ole mikään kovin tekninen, se on vain pitkä. Lopussa olevan hissin yläaseman kulmalla käydään koukkaamassa kapeasta mutavellistä joka tuntui sammuttavan porukan ajohimot kokonaan. Tätäkään pikkumäkeä ei näyttänyt omassa näköpiirissäni kukaan ajavan, vaikka loppupeleissä mäessä ei mitään ihmeellistä ollut.
Urakka ohi, mies maalissa.
Lopuksi käytiin vielä heittämässä pieni sakkokierros rinteiden päällä ennen kuin suunnaksi otettiin järven ranta ja Piazza. Kapea, mutkitteleva alamäkiränni vaikutti kyllä hurjalta ratkaisulta näillä pohjakilometreillä, joten itse otin sen varman päälle rauhassa. Piazzan pihalla tarjolla oli yksi kupillinen urheilujuomaa ja ahdas piha täynnä ihmisiä pyörällä tai ilman. Yhden maalihuoltokojun näin mutta se oli pyörän kanssa niin vaikeasti saavutettavissa, etten jäänyt sen kummemmin tähän tankkaamaan.
Paikalle oli järjestetty mahdollisuus pestä pyörä painepesurilla, ajatuksena loistava mutta kolme pesupaikkaa ja kolme pesuria per paikka eivät aivan riittäneet tälle väkimäärälle. Itse sitkeästi odotin 45 minuuttia jonossa että pääsisin hoitamaan tämän alta pois. Ja näytti siltä, että jono vain kasvoi entisestään takanani. Noh, toinen vaihtoehto olisi ottaa pesuria käyttämään jokin talkoolainen joka ei käyttäisi kuin minuutin per pyörä aikaa pikapesuun ja näin kukaan ei voisi hinkata viittä minuuttia omaa pyöräänsä. Loput kurat voisi pestä pois vaikka kotona.
Jossain päin lenkkiä oli näköjään mutaa…
Mökillä kerkesin jo syömään osan eväistäni, pakkaamaan sopivasti kuraiset ajokamani ja käymään saunassa ennen kuin kaverini saapui takaisin. Kävimme vielä loppuiltapäivästä syömässä pastadinnerin Piazzalla, kun kerran sellainen oli samaan rahaan tarjolla. Lauantai-iltanakaan ei unen saamisessa ollut ongelmia, ja sunnuntaina nopean siivouksen kautta auto näyteen kamaa ja suunnaksi kotoinen Tampere.
Loppuyhteenveto Tahkosta. Ei tämä kyllä minua vakuuttanut mitenkään. Lähemmäksi 20km tietä, monta hyvin tekemällä valittua mäkeä joiden tarkoitusta ei tällaisessa tapahtumassa oikein ymmärrä ja lopuksi huolto tuntui vähän puolivalmiilta. 40km kohdalla ollut huoltopaikka oli kukkulan huipulla erittäin kapeassa kohdassa, jossa pyörän parkkiin saamisen jälkeen joutui varomaan ohittavaa liikennettä. Tänne en varmaankaan tule jatkossa suuntaamaan, vaan katselen jotain muuta mielenkiintoista.
0 tykkäystä
