Taas oli aika palata tuttuihin, aikaisiin aamuherätyksiin. Päivän kohde olisi useamman tunnin junamatkan sekä parinkymmenen minuutin lauttamatkan päässä sijaitseva Tomogashiman hylätty linnoitussaari. Aamun aloitus noudatteli jälleen tuttua kaavaa, suihkun kautta pihalle ja kahvi mukana asemalle odottelemaan tuttuja junia.
Matka suuntasi aluksi rannikkoa myötäillen kohti Wakayaman kaupunkia, jossa vaihdoimme junaa ja suuntasimme pieneen Kadan kaupunkiin. Perillä päätimme etsiä jostain pikkukaupasta pientä evästä matkallemme, koska aivan täyttä varmuutta saaren ruokatarjoilumahdollisuuksista ei ollut. Kauppa kyllä löytyi, mutta sen tarjonta ei pientä kyläkioskia kummoisempi ollut. Noh, jotain naposteltavaa matkaan ja satamaa kohti. Satamassa odottelimme muutaman kymmenisen minuuttia lauttaa, joka kuljettaisi meidät itse määränpäähän, Tomogashiman saarelle.
Itse lauttamatkaan kului noin parikymmentä minuuttia. Mitään sen suurempia terminaaleja tai näyttäviä sisääntuloauloja ei ollut rakennettu, vaan karu saari hieman ajan kuluttamine rakennuksineen aukesi suoraan rannalta. Päätimme lähteä kiertämään eteläisen osan reittiä vastapäivään, jolloin aluksi olisi hieman tasaisempaa ja loppua kohden noustaisiin korkeammalle näköalamaisemiin. Ensimmäisenä kapean tien varrella vastaan tulikin todennäköisesti saaren ainut ravintola ja majoitusliike, jossa emme vielä tässä vaiheessa poikenneet vaan jatkoimme matkaa. Seuraavana saavuimme uudehkojen talojen risteysalueelle, jotka oli hylätty. Uudehkojen siinä mielessä, että ne eivät olleet sataa vuotta vanhoja, vaan esimerkiksi ilmalämpöpumput olivat jokaisessa rakennuksessa varusteena. Veikkaisin että 2000-luvun alussa ovat jääneet myrskyn jalkoihin ja sitä myöten sille tielleen.
Tästä tie kulki viereisen patteriston jäänteiden kautta kukkulan päällä olevan majakan ympäristöön. Tomogashiman majakka on valmistunut jo vuonna 1872, joten jonkin aikaa täälläkin on ollut päivystys paikalla. Majakan nurkalla oli myös muita tiilisiä linnoitusrakennelmia, todennäköisesti tykkien asemapaikkoja sekä varastorakennuksia. Valitettavasti ihan joka nurkkaan ei päässyt tai uskaltanut mennä ryömimään, koska alueella pitävät majaansa niin myrkylliset käärmeet, pikkurillin kokoiset ampiaiset kuin myös vähintään 10cm pitkät hämähäkit. Yhtään pikkuista hämähäkkiä ei näkynyt missään, vaan näitä ylikokoisia pirulaisia oli joka seitti täynnä. Ihan joka puussa ja puskassa.
Eipä annettu hämähäkkien häiritä sen enempää vaan jatkoimme kuljeskelua tietä myötäillen takaisin meren rantaan ja siitä ylös toiselle kukkulalle tähystämään näköaloja pohjoiseen päin ennen siirtymistä saaren suurimman patterin raunioiden luokse. Vaikka täällä olisi mahdollisesti voinut lähteä kurkistamaan maan alle rakennettujen rakennusten sisuksiin, valon ja siviilirohkeuden puutteen vuoksi päätin jättää moiset uroteot väliin ja pysytellä päivänvalon puolella ulkoseiniä ihaillen. Tästä eteenpäin reitti olikin metsäistä tietä takaisin laiturinannalle, ajatuksena oli vielä lähteä polttamaan aikaa saaren itäpuolelle, mutta tämä olikin suljettu ja näin reissumme oli tätä myöten valmis. Koska kuvittelimme, että seuraava lauttaa saapuu vasta parin tunnin päästä, suuntasimme hotelli-ravintolaan kahvia juomaan. Kahvit juotuamme huomasimme sivusilmällä, että lautta lipuikin parasta aikaa hiekkarannan laituria kohden, joten kamat kasaan ja suunta pitkin askelin pois tältä hämähäkkien ylikansoittamalta viidakkokivikasalta.
Paluumatkalla ei ollut havaittavissa mitään poikkeuksellista tai mullistavaa tapahtumaa. Lautalta rautatieasemalle paluumatkan käppäilimme hieman eri reittiä ja asemalta junamatka takaisin Osakaan hoitui leppoisasti. Palattuamme kotinurkillemme päätimme käydä tarkistamassa eilen löydetyn, uuden supermarketin olut- ja ruoka-annosvalikoiman, joka oli hyvin samaa tasoa kuin vakiokaupassammekin. Eli kunnon sushi-setit nuudeleineen mukaan sekä oluthyllyn kautta juomat kaveriksi ja takaisin kämpille syömään. Illalla sitä oltiinkin taas aivan turvoksissa. Ja huomenna yhä uudelleen tuttuun tyyliin aikainen herätys.
