Viimeinen Osakan päivä käytettiin oman kylän kiertelyyn ja parin paikallisen nähtävyyden ihasteluun. Aamulla kuitenkin poistuimme hyvin nukutun yön jälkeen jälleen juna-asemalle ja otimme suunnaksi keskustan Namban asema-alueen. Tuo alue itsessään on iso, useamman aseman kompleksi jossa tyhjät välit on pakattu täyteen erilaista toimistotaloa sekä kauppakeskusta.
Täällä tarkoituksena oli kiertää muutama kamera kauppa läpi etsien käytettyjä objektiiveja mukaan kotiin vietäväksi. Jos Nambassa ei mitään osuisi kohdille, suuntasimme vähän pohjoisempaan Umedan asemakeskittymään jatkamaan etsintöjä sieltä. Ensimmäisenä kohteena olikin kehuttu Camera Kitamura Namba Cityn aseman eteläpuolella ostoskeskuksen syövereissä. Liikkeen valikoima oli kohtuu laaja, mutta mitään häkellyttävää ei täältä löytynyt. Ja aikamme hyllyjä tutkittuamme päätimme lähteä hakemaan vertailukohtia muista liikkeistä, tämä liike kun olisi iltaan asti auki niin helposti olisi mahdollista tulla takaisin. Seuraava kohde olisi ollut sen verran hankalasti sivussa, että päätimme kuitenkin poiketa alkuperäisestä suunnitelmastamme ja ajella junalla suoraan Umedan asemalle.
Saavuttuamme Umedaan suuntasimme Camera-Naniwan liikkeeseen, joka oli myöskin laajalla valikoimalla varustettu, kaksikerroksinen myymäläratkaisu: ylemmässä kerroksessa myytiin uutta kamerakalustoa ja alemmassa käytettyä. Uusien kerroksessa kävimme lähinnä vahingossa pyörähtämässä, koska käytettyjä oli tarkoitus etsiä. Muutama hyvä ehdokas täältäkin osui silmään, että joten tuotteet ylös ja eteenpäin. Saman ketjun toinen, melkein vieressä majaillut liike oli myös osunut listalleni, joten suuntasimme sinne seuraavaksi. Valitettavasti tämä liike oli pyhitetty vintage-kalustolle sekä filmikameroiden harrastelijoille. Eli pikainen visiitti ja kohti seuraavaa kohdetta.
Päivän neljän kohde, Camera no Naniwa Nishiumeda, löytyikin kadun alle rakennetun kauppakadun varrelta aivan portaita vastapäätä, jonkin matkaa Umedan asemalta etelään päin. Valikoima ei ollut merkittävän laaja, mutta omaan silmääni tarttua hyvin huokean hintainen 300mm f4 L IS USM, jollaista olin katsellut jo alun perin yhtenä vaihtoehtona. Samassa hyllyssä näytti myös olevan tarjolla Canonin 1.4x II – polttovälinmuuntajia suorastaan pilkkahintaan, joten eipä tarvinnut paljoa suostutella. Nopea kokeilu omalla kameralla ja ei kun kauppoja hieromaan. Vanhempi herrasmies hoiti homman rutinoituneesti passiin niitattavaa paperilappua myöten ja pakkasi kaikki ostokset kuplamuoviin käärittynä matkaan. Koko komeus tuli lopulta maksamaan 625 euroa, eli noin puolet siitä mitä käytettynä suomalaisessa liikkeessä joutuisi köyhtymään. Ensi kerralla tyhjennän koko liikkeen matkaani. Muutenkin japanilainen tax free -prosessi ansaitsee kehuja, liike laski suoraan verottomat hinnat minulle maksettavaksi ja kalusto jätettiin vapaaseen käyttöön ilman sinetöintejä mihinkään erikoispaketteihin.
Uutta kalustoa kädet täynnä suuntasimme Umedan asemalle ja junalla kohti Osakan linnaa. Linnan puistossa saikin hyvin kulutettua melkein pari tuntia kävellessä ympäri ristiin rastiin, ja mahtavana huomiona lähestyminen idästä päin Osakajokoen asemalta oli lähestulkoon turistivapaa reitti. Aivan muutama näkyi siellä täällä, mutta pääasiassa saimme kulkea aivan linnan etupihan nurkalle asti rauhassa. Täällä sitten todellisuus taas olikin meitä vastassa, koko etupihan puoli oli kansoitettu täyteen jos jonkinlaista ihailijaa. Pikaiset räpsyt kameralla ja kohti läntistä poistumistietä.
Täältä poistuttuamme hyppäsimme junaan ja siirryimme Tennōjin asemalle, josta lähdimme pikkuhiljaa kävellen suuntaamaan kohti Tsutenkakun aluetta. Matkalla kuljimme ison puiston läpi, jossa sijaitsee myös eläintarha, jos sellaisessa olisi ollut aikaa käydä pyörähtämässä. Me kuitetnkin päätimme pysytellä puiston puolella, jatkaen matkaa Tsutenkakun puolelle, joka on isohko kauppakortteli mukavalla vintage-vivahteella. Vähän hämärässä illassa paikka vaikutti jo kauniilta, ja täysin pimeän aikaan kaikkine valoineen kyseinen alue olisi varmasti elämys itsessään.
Tästä selvittyämme suuntasimme takaisin majapaikallemme, kunnes tajusimme, että jotain oli unohtunut. Nimittäin vierailu eräässä Osakalaisessa pyhinvaelluskohteessa, Bar Countryssä. Kevyt iltapala kämpillä naamaan ja takaisin junalla ajelemaan. Paikka löytyi varsin helposti ja oli melkoinen näky, kun ensi kertaa ovesta astui sisään. Pieni, noin 8 asiakkaan baari, jossa jokainen seinäpinta ja nurkka oli pyhitetty väkevälle viinalle. Pääasiassa viskeille, mutta muun muassa Finlandia Vodka -pullokin näytti tiskin takaa löytyvän. Paikkaa piti ammattimaisesti hallussaan vanhempi herrasmies, ja jos oikein hänen puheistaan ymmärsin niin yli 1200 eri pulloa olisi valikoimassa tarjolla. Me tyydyimme ottamaan mahdollisuudesta ilon irti, ja maistoimme paria japanilaista viskiä. Itselläni lasissa aikaa viettivät Hakushu 12 vuotias sekä Hikibi Blender’s Choise. Erittäin maukkaita juomia kummatkin, vaikka ensimmäisen toivoin olevan myyntipuheen perusteella hieman savuisempi. Ehkä suu on jo liiaksi tottunut skottilaisiin savujuomiin, niin ei mikään muu enää maistu miltään.
Seuraavanaa päivänä oli aika jättää Osaka taakse ja suunnataa yhdeksi yöksi Tokioon. Koska majapaikastamme piti poistua viimeistään kymmeneltä aamulla, lähdimme jo hyvissä ajoin liikenteeseen ja suuntasimme tuttua reittiä Shinkansen-asemalle ja sieltä pikku hiljaa kohti Tokiota. Tällä kertaa matka taittui huomattavasti leppoisammassa tunnelmassa kuin viikko sitten, ja kerkesipä tässä jopa hieman evästäkin syömään ilman kiirettä. Tokiossa haukkasimme vielä rautatieasemassa lounaan ennen hotellillemme siirtymistä. Kolmeksi kamat hotellille ja melkeinpä saman tien kaupungille katsomaan Keisarillista palatsiaa ympäristöineen. No, mitään ihmeellistä ei matkan aikana tullut vastaan ja huomasimme ikäväksemme, että perjantaisin puutarha-aluekkaan ei näytä olevan yleisölle avoin joten aikamme kului palatsialueen ulkokehää kiertäen illan pikkuhiljaa hämärtyessä. Tästä selvittyämme päätimme lähteä hotellille takaisin lepuuttelemaan jalkojamme.
Viimeisen päivän kruununa ei oikeastaan muuta ollut kuin siirtyminen aikaisin lentokentälle. Tähän tiukille tämäkin meinasi mennä, koska suunnittellemamme pikajuna kentälle oli myyty loppuun ja jouduimme ottamaan seuraavan. Eipähän tarvinnut jonottaa laukkujen pudotukseen, sai suoraan kävellä tiskille. Ja portillakin olimme 10 minuuttia ennen boardingin alkamista, eli reilusti ajoissa. Lento Naritan kentältä lähti lauantaina noin 12:15 paikallista aikaa, eli 06:15 suomen aikaa, ja kaverin kämpällä Porvoossa olimme noin 21:30 illalla. Kymmenen sekä kahden tunnin lentojen jälkeen olo oli aika lailla kaikkensa antanut, joten hyvin vähillä liikkeillä sängyn pohjalle makailemaan ja nukkumaan. Itse sain kohtuu hyvin aikaerosta huolimatta nukuttua, parin yöherätyksen jälkeen nousin vasta 06:30 aikoihin ylös virkeänä ja valmiina hyppäämään auton rattiin. Kaveri ei kuulemma ollut kahden jälkeen enää saanut unta, siellä oli vahvasti jäänyt Japanin kello päälle.
Tämä kesäloman matkarutistun on nyt saatu päätökseensä. Lähipäivinä on tuttuun tyyliin tulossa vielä yhteenvetokirjoittelua reissun kustannuksista sekä hyvistä ja huonoista ajatuksista. Ja eiköhän portfolio-osioon jokin parhaiden kuvien yhteenveto saada kerättyä ihailtavaksi. Seuraavaksi sitten uutta vastaavanlaista elämystä suunnittelemaan, hyviä ideoita onkin jo paperilla useampia.
0 tykkäystä