Formulamatka Bakuun

[huge_it_maps id=”11″]

Kesällä 2016 heräsi ajatus lähteä kaverin kanssa pitkästä aikaa Formulamatkalle. Lopulta kolmen kaverin porukalla keskustelimme hetken aikaa aiheesta ja ehdotin, että lähtisimme kokeilemaan jotain hieman erilaista ja suuntaisimme Kaukaasian perukoille Azerbaidzaniin Bakuun. Kenelläkään ei ollut mitään vastaväitteitä, joten aloin tutkimaan vaihtoehtoja ja tekemään suunnitelmia erilaisten varausten suorittamiseksi.

Sopivien lentojen löytäminen tuotti kyllä melkoista tuskaa, koska Baku ei näytä olevan mikään suuri matkustajaliikenteen solmukohta. Pitkän etsimisen ja odottelun jälkeen onnistuin löytämään menon Riian kautta ja paluun Kiovan kautta, vielä niin että kummallakaan välilaskulla ei tarvitse viettää montaa tuntia kentällä ihmetellessä. Ja kaiken kukkuraksi lentojen hintakin pysyi kohtuullisen edullisena, 370€ per henkilö. Tai noh, jos Norwegian lennättää Barcelonaan asti ja takaisin 120 erolla, vieläpä ilman välilaskuja, niin kyllähän tuo korkealta tuntuu. Mutta erikoisajankohta ja heikompi kilpailu, niin vähän enemmän pitää olla valmis maksamaan.

Seremoniamestari valmiina kentällä

Majoitus ei tuntunut olevan yhtään lentoja helpompi aihe, sillä olin tutkinut useita vaihtoehtoja ja tuntui että kaupungin hotellitarjonta syötiin nopeasti loppuun varsinkin kohtuuhintaisten majapaikkojen osalta. Tästä johtuen käännyin jo hyväksi havaitsemani Airbnb-palvelun puoleen ja listasin nipun vaihtoehtoja pitäen lyhyen matkan katsomoon etusijalla. Muutama vaihtoehto löytyikin ja yhteen niistä tein joulukuun 2016 alussa varauksen. Helmikuun 2017 lopulla tämä majoittaja sitten ilmoittikin että hän on myynyt asunnon ja joutuu peruuttamaan varaukseni.

Eihän sille mitään voinut. Koko varaussumma palautui takaisin korttitilille, joten seuraavaa majapaikkaa listalta tutkimaan. Seuraava paikka olikin aivan Foutains Square -aukion laidalla sijainnut kokonainen huoneisto, jota lähdin varailemaan. Kaikki sujui loistavasti ja majoitus oli varattu, mutta pari päivää myöhemmin, jo varauksen vahvistuttua ja rahojen siirryttyä, majoittaja olikin sitä mieltä että Formulaviikonlopulta tulisi maksaa korkeampaa hintaa. Kun tähän en suostunut, alkoivat kyselyt käteisennakosta. Hetken aikaa kun väänsimme asiasta suuntaan tai toiseen, emmekä päässeen mihinkään järkevään lopputulokseen, päätin ottaa yhteyttä Airbnb’n asiakastukeen ja kerroin tilanteen heille. Itse olin melko kuivilla vesillä tilanteen kanssa, koska kaikki viestittely oli hoidettu Airbnb’n oman järjestelmän kautta ja pystyin sieltä merkitsemään viestejä oman puolustukseni ”todistusaineistoksi”. Asiakastuki oli lopulta ottanut majoittajaan yhteyttä, kertonut että ei bisnestä näin hoideta, ja soittivat vielä minulle kertoakseen että kaikki on nyt ok ja jos vielä ilmenee jotain yllättävää niin soittoa hänelle niin katsotaan asiat kuntoon. Mielestäni tämä on sellaista A-luokan palvelua, josta voi hyvällä omallatunnolla maksaa.

Lopulta kohteeseen saavuttuamme ei majoittaja vaikuttanut millään tavalla siltä, että haluaisi meitä putsata tai olla katkera tapahtuneesta. Luulenpa että tämä ennemminkin kuuluu paikallisiin kaupankäyntitapoihin. Hänelle ei vaan sillä kertaa ollut selvää että sovittua kauppaa ei parane enää muuttaa oman mielensä mukaan.

Myös itse asunto oli hintaansa nähden aivan loistava. Se sisälsi kaikki perustarpeet, mitä omatoiminen matkaaja saattoi tarvita ja sijainti todellakin keskellä kaupunkialuetta noin 10 minuutin kävelymatkan päästä rata-alueesta. Ja noin 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hintaa majoitukselle tuli 21€/hlö/yö, joka on kyllä hävyttömän vähän.

Kisaliput hoidettiin järjestäjän virallisten nettisivujen kautta, katsomopaikka Sahil radan keskiosasta nopeasta mutkasta. Etuna kyseisessä paikassa on se, että siitä näkee myös toiseen suuntaan menevän liikenteen mutkan kohdalta. Näin ollen kyseisestä paikasta on tuplahyöty, jos vain penkki on tarpeeksi korkealla katsomossa että sieltä oikeasti näkee jotain. Hintaa lipuille tuli toimituskuluineen 170 euroa per paikka, ei siis mitenkään älyttömästi katsomopaikasta.

Meillä paikat sattuivat onneksi olemaan katsomon puolivälin paikkeilla keskikohdilla, joten näkyvyys radan yli toiselle puolelle oli kisatilanteessakin hyvä. Harjoituksia ja aika-ajoja sai seurata vapaasti miltä paikalta halusi, mutta ainoastaan omasta katsomosta. Monzan tyylisestä vapaata katsomoliikkuvuutta ei täällä tunnettu, joka oli kyllä melkoinen pettymys.

Koko viikonlopun lippupakettiin kuuluin myös torstai-iltapäivästä varikkokävely, ja koska tämä oli jo etukäteen tiedossa niin olimme matkustussuunnitelmissa ottaneet tämän jo huomioon. Aikaisemmilla kisamatkoillani en varikolla ollut koskaan käynyt, joten tämä oli minullekin täysin uutta. Eipä tuosta nyt mitään älyttömän ihmeellistä kerrottavaa jäänyt, makea kokemushan tuo oli ja näki varikkoja vähän lähempää livenä mutta yleisömassaa riitti ympärillä ja eipä kuljettajiakaan yhdessäkään boxeista ollut pyörimässä.

Azerbaidzanin viisumikäytäntöjä on kuluvan vuoden aikana helpotettu roimasti, koska nykyään 30 päivän sähköisen viisumihakemuksen voi tehdä itse valtiollisen verkkosivuston kautta. Homma hoituu muutamassa minuutissa, luottokortin avulla maksetaan $20 + käsittelykulu ja sitten vain odotellaan kaksi-kolme päivää vastauksen saapumista sähköpostiin. Vastausviestin kautta pääsee lataamaan ja tulostamaan viisumin mukaan matkalle, joka sitten esitetään rajalla passin tarkastuksen yhteydessä. Toimenpide on kokonaisuudessaan vähän kuin jenkkien ESTAn kanssa matkustaminen.

Paikan päällä nähtävää riitti pelkästään Bakun rata-alueen välittömässä läheisyydessä sekä vanhassa kaupungissa koko pitkän viikonlopun ajaksi. Kohtuullisen suurena lottopottina erään matkaseurueemme jäsenen vanha vaihto-oppilastuttu, natiivi Azerbaidzanilainen, sattui olemaan paikalla kaupungissa ja suostui vielä ensimmäiseksi illaksi oppaaksemme. Hän oli vielä hoitanut järjestelyt ennakkoon kuntoon varaten Mangal -ravintolasta pöydän ja toimi koko illan isännän virassa niin että meillä olisi ollut mahdollisimman hyvät oltavat. Ja näin toden totta olikin, ravintolassa palvelu toimi kuin rasvattu, tarjoilu vaihtui ruokalajista toiseen sulavasti ja jälkiruokateet tunnelmallisessa kahvilassa olivat kuin kultainen kruunu illalliselle. Selvästikkin hänen mukana olossaan vaikutukset huomasi, yhteinen äidinkieli tarjoilijan kanssa auttoi saamaan juuri sitä mitä halusi, tippi annettiin hieman salaillen jo etukäteen ja hinnasta neuvoteltiin kuin toripäivillä konsanaan. Lopputulos tosin oli kuin teatterin näytös, jossa meillä suoraviivaisilla suomalaisilla olikin ihmeteltävää.

Iltateetuokio Bakussa

Seuraavana aamuna pyörähdimme vanhassa kaupungissa kevyellä aamiaisella BURC Qala -ravintolassa, edellisillasta ainakin oma mahani oli vielä niin turvoksissa että pelkkä kahvi ja leipä riittivät loistavasti. Tämän jälkeen käytimme muutaman tunnin aikaa kierrellen vanhan kaupungin kapeita katuja sekä toreja. Kävimme myös Maiden Towerin juurella pyörähtämässä, osa retkikunnastamme päätti jopa suunnata tornin huipulle ihailemaan maisemia mutta itse jäin maan pinnalle lepuuttamaan jalkojani. Samana päivänä, ajojen välissä palatessamme majapaikkaan lepuuttamaan jalkojamme ja korviamme, kävimme aivan majapaikan alakerrassa sijainneessa Fisincan -nimisessä ravintolassa lounaalla. Täällä palvelu tuntui toimivan ilman lahjuksiakin, ja ruokakin oli laadultaan erinomaista.

Myöhemmin kävimme ensimmäisen illan ruokapaikan naapurissa, Sehirli Tendir -nimisessä ravintolassa, kokeilemassa kevyttä päivällistä, eipä tuossakaan mitään valittamista ollut. Tosin palvelualttius ei ollut ihan edelliskerran tasoa, johtuu varmasti siitä että nuukina travellereina emme lähteneet lahjontalinjalle. Viimeisenä iltana kävin yksin majapaikkamme lähellä sijainneessa burgeriravintolassa, Meating Pointissa, joka oli hyvin perinteinen amerikkalaishenkinen purilaisravintola.

Formulat tapahtumana Bakussa olivat kyllä omien ennakko-odotuksien mukaiset. Turvatarkastuksiin ei ollut koskaan ruuhkaa, korostettakoon että kaikki varusteet läpivalaistiin ja henkilöt piipattiin metallinpaljastimilla. Jouduinpa pari kertaa jopa todistamaan että järjestelmäkamerani on toimiva laite näyttämällä kamerasta otettuja kuvia. Henkilökuntaa oli joka paikassa opastamassa ja ohjaamassa aivan tolkuton määrä, samoin esimerkiksi katsomoon saavuttaessa meidät opastettiin kädestä pitäen omalle paikallemme…

Kaupungin ikoniset, liekehtivät tornit, maan lipun väreissä

Yleisalueilla tarjoilu- ja ajanvietealueita kyllä riitti ympäri rataa, joten kisaturistin ei tarvinnut itseään näännyttää janoon tai nälkään. Isommalla lepoalueella saattoi olla nurmikentällinen säkkituoleja, joille pääsi heittämään pitkäkseen. Tällaisten alueiden ympärillä kojuilla ei suoraan käynyt raha, vaan yhdeltä kojulta lunastettiin ”poletteja” jotka kävivät elintarvikekioskeilla maksuvälineena.

Se, että ollaan näin syvällä etelässä keskellä kesää, tarkoittaa pääsääntöisesti sitä että ulkona ei tarvitse palella. Ei edes auringon laskettua. Katsomorakenteita ei oltu katettu, eikä niihin juurikaan mikään puu luonut varjoa, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta suurimman osan päivästä. Lämpötilan heiluessa samaan aikaan 40 asteen lähettyvillä. Tämä teki kahdesta elämän peruselementistä kultaakin kalliimpaa: vedestä ja aurinkorasvasta. En tiedä kumpaa kului loppujen lopuksi enemmän, mutta mainittakoon vielä että 50% matkaseurueestamme päätti lähteä reissuun ilman pisaraakaan rasvaa. Ja varmaan arvaatte, kenen rasvoilla he koko reissun ajan elivät.

Kaiken kaikkiaan formulamatka Bakuun oli mieleenpainuva kokemus, josta jäi pelkästään hyviä muistoja. Todennäköistä on, että en toistamiseen ole näille lakeuksille palaamassa, mutta jos tarve vaatii niin lämpimin mielin olen jälleen valmis Kaspianmeren rannalle saapumaan.