Viimeinen aamuherätys Venäjällä koitti, kun kello 8:00 aamulla päätti soida pärähtää huoneen nurkassa. Ylös, aamusuihku, kamat kasaan ja pihalle kahvia hakemaan. Naapurikahvilasta kuppi mukaan ja takaisin Vladivostokin aseman kupeeseen lentokenttäjunille varattuun terminaaliin. Lippukin oli oikein kohtuuhintainen, 230 ruplaa halvemmassa economy-luokassa.
Vladivostokin kentälle saavuimme noin 9:55 eli monta tuntia ennen lentomme lähtöä. Tämä johtui junien aikatauluista, seuraava olisi ollut aivan viime tingassa kentällä, joten parempi ottaa aamiaisaika kentälle ennen lentoa. Aamiaissalaattia nauttiessa kahvilan pöydän ääressä aloin ihmettelemään, miksi lentomme ei näytä olevan lähtevien lentojen listalla. Kävinpä vielä kurkkaamassa lentokentän verkkosivuilta, ei näkynyt sielläkään koko päivänä olevan moista lentoa lähdössä. Tässä vaiheessa alkoikin jo hieman jännittämään.
Lentoyhtiömme S7’n sivujen kautta lopulta selvisi että, syystä tuntemattomasta, oli lennon numero vaihdettu ja määränpää siirretty Naritaan. Siis Tokioon, noin 600km päähän majapaikastamme, joka edelleen odottelisi Osakan itäpuolella. Mitään ilmoitustahan tästä ei ollut tullut, joten täysin halolla lyötynä jouduimme alkamaan suunnittelemaan pikaista siirtymäsuunnitelmaa Tokiosta Osakaan. Helvetinmoisen paperi- ja puhelinshown päätteeksi saimme laadittua suunnitelman, joka pääpiirteittäin kulkisi Keisei-linjaa pitkin Tokion keskustan kautta Shinakawa-asemalle ja sieltä Shinkansenilla Osakaa, jossa parin paikallisvaihdon kautta löytäisimme kävelymatkan päähän majatalostamme. Perillä olisimme noin 9 aikaan illalla, joten kauppareissulle sekä kevyelle iltapalalle olisi helposti aikaa.
Check-in autettua suuntasimme tiskille hankkiutumaan rinkoistamme eroon, tarkastuksen sekä leimasi miehen kautta odotusaulaan ja lopulta koneeseen. Kello näytti 13:40 UTC+10 aikaa, ja pari tuntia myöhemmin olisimme Tokiossa uuden ihmetyksen alla. Mutta nyt ilmaa siipien alle ja matkaan.
Legendaarinen avaus Tokiossa
Koneemme laskeutui Naritaan noin kello 14:30 UTC+9, kutakuinkin aikataulussa. Vaikka ennakkoon olikin pelkona, että kaikenlaisissa tarkastuksissa saattaisi hetki vierähtää, olimmekin jo noin 15:00 leima passissa tulliselvitetyssä tilassa tuloaulan puolella. Ei yhtään hullumpi suoritus.
Sitten junaa etsimään. Kerros alas ja Keisei-linjan palvelutiskille. Valitettavasti heidän junansa eivät tänään kulkeneet, koska sähköverkossa oli jotain vikaa. He kuitenkin opastivat siirtymään viereiselle tiskille jonottamaan JR Express -junan lippuja. Näin ikävä kyllä teki myös moni muu, joten hetken sai jonossa patsastella. Lopulta kuitenkin pääsimme tiskille ja ostimme liput Naritasta yhdellä vaihdolla Osakaan. Ilman sen suurempia opastuksia tai käyttökoulutuksia pamautimme kolme paperilappua kädessämme eteenpäin ensimmäisen postin ohi alas asemalaiturille. Kolmas tiketti, jonka voimalla portista selvittiin, oli jonkinlainen perusmaksulippu ja muut olivat ns. lisämaksulippuja erikoisjuniin.
Matka sentään eteni jossain aikataulussa, mutta ei valitettavasti niin pitkään kuin olisi toivonut. Juna nimittäin pysähtyi ja jäi odottamaa Sakuran asemalle vähän turhan pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa kuului japaninkielisiä kuulutuksia ja ihmiset alkoivat poistumaan junasta. Hetken epäröinnin jälkeen saimme kuulla englanniksi, että ilmeisesti turvallisuuteen vedoten juna on pysäytetty. Mitä ikinä tarkoittikaan. Itsekin junasta pois ja hyppy viereiseen lähijunaan kohti Chiban asemaa.
Tällä asemalla pidettiinkin sitten melkoiset arpajaiset keskenämme, taidettiin kolmesti kiivetä ja laskeutua portaita ennen kuin olimme sellaisella laiturilla mikä miellytti. Tästä lähijuna ja Tokion pääasemalle, missä vaihdon kautta Shinagawan asemalle. Chiba-Tokio-Shinagawa -hässäkkä otti aikaa toista tuntia, koska junaliikenteessä oli muutenkin häiriöitä sekä viivästyksiä ja porukkaa oli liikenteessä aivan käsittämättömän paljon. Muutama lähijuna oli pakattu niin niin täyteen, ettei muualla kuin kengänpohjan kuvioinnin väleissä ollut tilaa tarjolla.
Shinagawan asemalla suuntasimme JR:n asemalle kyselemään hyvitystä menetettyihin lippuihin. Asemalle jääneen junan liput saimme täysimääräisenä takaisin, mutta Shinkanseniin varattujen istumapaikkojen korvausta pitäisi kysellä vasta Osakassa. Jos olisimme halunneet ottaa uuteen Shinkanseniimme paikkaliput, olisimme joutuneet maksamaan vielä 4000 yeniä per henkilö lisää. Päätimme lähteä ilman paikkavarausta, joten tiedossa olisi todennäköisesti kolmen tunnin seisomamatka. Luonto ei tällä kertaa antanut periksi maksaa sellaisesta, mihin itse ei ollut syyllinen. Hommahan toimii niin, että tuollaisella hallussa olevalla lipulla saa istua kaikilla vapailla paikoilla, mutta kyseinen vuoro kun oli aivan täysi, käytävä kutsui.
Kello oli tässä vaiheessa 19:50, ja viimeiseen 6 tuntiin en ollut syönyt tai juonut mitään. Siispä ensimmäiseen sämpyläkahvilaan aterioimaan mikä vain vastaan tuli. Tähän päälle vielä vessatauko ja sitten vain junaan. Kello 20:30 juna lähti ja 23:30 olimme Shin-Osakan asemalla. Täällä suuntasimme jälleen JR:n tiskille ja saimme osan maksetuista paikka maksuista takaisin. Seuraavaksi vielä kaksi Osakan paikallisjunamatkaa ennen kuin 00:15 olimme juhlallisesti saapuneet fanfaarien ja hissimusiikin säestämänä Airbnb-majoitukseemme. Koko päivän junasekoilu otti aikaa noin yhdeksän tuntia ja maksoi 95 euroa. Tämä on ilmeisesti sitä elämysmatkailua.
Vihdoin ja viimein noin 01:30 hyvin nautittujen 7eleven-eväiden ja iltaoluiden päätteeksi oli aika käydä nukkumaan. Huomenna, jos juna-jumalat suovat, suuntana on iltapäivän mittainen tutustumismatka Suzukan moottorirataan. Ja sääennuste lupaa kosteaa keliä.
0 tykkäystä
