Monesti olen pohjoisen vaellusretkille matkatessani ajanut ohi mutta enpä muista, että olisin pysähtynyt ja enemmän aikaa viettänyt. Rovaniemi on kieltämättä jäänyt itseltäni vähemmälle huomiolle, joten päätin että tänä pääsiäisenä suuntaan tuohon vielä tuntemattomaan Lapin kaupunkiin viikonloppua viettämään. Tarkoituksena oli perjantaina matkata Tampereelta ensin junalla Helsinkiin, sieltä lentäen Rovaniemelle, vuokrata auto lauantaista Ranuan eläinpuiston vierailua ajatelle, kierrellen samalla nähtävyyksiä kaupungin ympärillä ja käydä ihailemassa maisemia myös Ounasvaaran huipulta katsoen, sekä palata sunnuntaina lentäen takaisin Helsinkiin ja lopulta illalla junalla Tampereelle.
Perjantaiaamun menomatka Tampereelta Helsinki-Vantaalle ei ollut yllätyksiä tarjoava, IC-juna oli juuri sen verran myöhässä, että Tikkurilassa Kehäradan junan ovi meni nenän edestä kiinni. Tiedossa siis 15 minuutin odottelu ja ihmettely asemalla. Kentällä ei kuitenkaan ollut jonona ollenkaan, joten turvatarkastuksen jälkeen oli jälleen yli tunti vapaata aikaa kulutettavaksi. Ja kunhan koneeseen päästiin nousemaan, lento lähti ajallaan ja perille päästiin ilman yllätyksiä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun lensin Norwegianilla, eipä ainakaan lyhyillä lennoilla pahaa sanottavaa toiminnasta.
Rovaniemen kentällä autovuokraamon tiskille, auto matkaan ja kaupunkia kohti. Arpajaisista oli tällä kertaa osunut kohdille noin 30000 km ajettu Mazda 2, viininpunaisena ja tummennetuilla takalaseilla. Kyllä tällä kelpasi pari päivää ajella. Mutta ensitöikseni otin suunnaksi viikonlopun majapaikkani, Arctic Light Hotellin, joka löytyy melkeinpä Kemijoen rannalta helposti saavutettavasta paikasta. Plussaa ilmaisesta pysäköinnistä talon takapihalta. Itse hotelli sekä huoneet olivat todella upean näköisesti sisustettu, tummia pintoja moderniin tyyliin. Ja näytti siltä, että kovin montaa vuotta ei vielä ole paikka ollut auki, kaikki tuntui hohtavan uutuuttaan.
Alkuillasta kävin vielä pyörähtämässä lähistöllä joenvartta tutkien, sekä kevyellä iltapalalla Cafe & Bar 21:ssä, kahvilassa, jonka tarjonnassa on myös pientä purtavaa sekä salaattiannoksia. Savulohi-Feta -salaatti oli kyllä hyvä valinta tähän iltaan. Tästä vielä kävelylenkki takaisin hotellille, hetki televisiota ja nukkumaan.
Lauantai-aamu alkoi tukevalla ja aivan mielettömän monipuolisella aamiaistarjoilulla hotellin aamiaispöydässä. Voin kyllä rehellisesti väittää, että suomessa en näin monipuolista hotelliaamiaista ole missään syönyt. Tähän on selvästikin panostettu niin monipuolisuuden kuin laadun puolesta, iso plussa siitä.
Aamiaisen jälkeen auto alle ja suunta kohti Ranuan eläinpuistoa. Rovaniemeltä Ranualle ajaa noin tunnin, eikä tiellä juurikaan näkynyt olevan muuta liikennettä ruuhkaa luomassa. Itse puistolle on hyvät opasteet, ja se on aivan tien vieressä, joten kartturikin voi rauhassa nauttia maisemista ilman eksymisen pelkoa. Auto parkkiin ja puistoon. Itse puiston puolella opasteet tuntuivat olevan hyvin järjestetty, reitti oli selkeä rengasreitti ja helposti lenkkareilla kuljettavissa, vaikka Lapissa tuntuikin olevan vielä kevättalvi. Sekä linnuilla että ei-niin-siivekkäillä olennoilla tuntui olevan tilaa elellä häkeissään tai aitauksissaan, osa näytti vielä olevan aamu-unisena heräilemässä mutta pääasiassa kaikki tuntuivat nauttivan pääsiäislauantaista. Ja todennäköisesti puiston suurin vetonaula, jääkarhut, tai tällä vierailulla ainoastaan jääkarhu, oli jo hyvässä aamulenkkivauhdissa tutkimassa ja haistelemassa päivän vieraitaan. Naapurissa majailleet ruskeakarhut eivät olleet ihan yhtä innokkaita, vaan nauttivat kevään lämpenevistä ilmoista päiväunien muodossa.
Kierrokseen ei loppujen lopuksi mennyt kuin reilu kaksi tuntia, vaikka kävelyvauhti pysyi maltillisena ja kamera tuntui olevan koko ajan silmien edessä. Eli pelkästään kävelykierroksena ei mikään kokopäiväaktiviteetti. Kierroksen päätteeksi vielä päiväkahvit ja tuliaisostokset ennen autolle paluuta ja ajomatkaa takaisin Rovaniemelle. Matkalla ei paljoa viitsinyt pysähdellä maisemia tutkimaan, koska metsässä näytti vielä olevan lunta yli polven. Niin sanotut lumikenkäkelit.
Koska Rovaniemellä oltiin jo hyvissä ajoin, otin suunnaksi pyörähtää tässä välissä Ounasvaaran huipulla maisemia ihailemassa. Vaaran eteläpuolelta nousee tie mökkikylään, hotellille sekä hiihtomajalle, jonka parkkipaikalle auto jäi odottamaan kävelylenkkiä. Pikainen vierailu mäkihyppytornien vierellä olevan rinteen yläreunalla, josta ”helppokulkuista” oikoreittiä varsinaiselle näköalatornille. Onneksi kyseistä polkua oli jo joku aikaisemmin kulkenut, ja keväinen hankikanto oli reittiä entisestään vahvistanut, itse pääsi lähes kuivin kengin perille. Mutta maisemat kohti kaupunkia olivat kyllä komeat.
Hieman parempaa polkua takaisin autolle, auto hotellin takapihalle parkkiin ja suunta illalliselle. Paikaksi valikoitui eilisen kahvilan kanssa, osittain samoissa tiloissa toimiva meksikolaiseen katuruokaan erikoistunut ravintola Yuca. Valitettavasti ravintola ei ole kovin iso, joten jouduin siirtymään kahvilan puolelle istumaan. Tuolla puolella palvelua ei valitettavasti ollut tarjolla, eikä siitä muistettu minulle mainita, vaan jouduin noin 15 minuuttia ihmettelemään pöydässä, kunnes joku mainitsi, että pitää tulla kassalta tilaamaan. Alkupalat tulivat alle 5 minuutissa, mutta pääruoaksi valokoituneita kolmea tacoa jouduin odottelemaan 40 minuuttia. Ruoan puolesta hyvää ja raikasta meksikolaista mutta palvelu ei sujunut. Jos tänne meinaat suunnata, niin suosittelen pöytävarausta, tällä ehkä saa varmistettua parempaa palvelua.
Sunnuntaina oli koko päivä käytössä. Lento lähtisi vasta loppuiltapäivästä, joten autosta kaikki ilo irti ja ajelemaan. Aamiainen oli jälleen eilisen veroinen, loistavaa. Kunhan maha oli saatu täyteen, suunta Kuusamoa kohti noin tunnin ajomatkan päähän Auttikönkään luonnonnähtävyydelle. Paikkahan on joen kallioon ajan saatossa kovertama leikkaus, josta joki edelleen virtaa läpi. Perille oli helppo ajaa, opasteet olivat kunnossa ja hiekkatiekin oli hyvin ajettavissa. Perillä lunta oli poluilla edelleen reilusti, mutta hankikanto auttoi kulkemaan. Pikainen ihastelu sekä padolla, näköalapaikalla kuin vanhalla tukinuittajien majapaikalla, joka toimii tätä nykyään metsähallituksen päivätupana. Kahvila ei vielä ollut avoinna, mutta kesällä tuossa on varmasti hyvä käydä nauttimassa kupposet kuumaa.
Takaisin autoon ja Rovaniemelle. Pelkästään jo matka itsessään on upeaa Kemijoki-maisemaa, jota kannattaa ihailla mahdollisimman paljon. Ja pääseepä tuossa myös ajamaan yli yhden monista Kemijoen voimaloista. Eipä ole moista vielä tullut Suomessa tehtyä. Elämysmatkailua siis. Paluumatka päättyi Joulupukin Pajakylälle, jossa suuntasin ensiksi Nova Skyland -hotellille syömään buffetlounaan. Monipuolinen ja maukas lounas, ei juuri muita ruokailijoita paikalla. Tätä voin suositella lämpimästi.
Maukkaan ruokailun jälkeen oli vielä reilusti aikaa kierrellä ennen lentokentälle paluuta. Tosin kylässä ei paljoakaan nähtävää, ne muutamat auki olleet kaupat kierrettyäni suuntasin kadun toiselle puolelle Shellille kahville ja pullalle. Lopulta auto kohti lentokenttää, kentälle parkkiin, avaimet takaisin ja maisema kahvilaan aikaa kuluttamaan. Suurimman yllätyksen tarjosi se, että Helsingistä saapunut Norwegianin kone laskeutui ja nousi ainoastaan 30 minuutin kääntöajalla. Siinä ei kovin montaa turhaa liikettä tehdä. Muuten lento takaisin Helsinkiin sujui hyvin ja laskeutui noin 10 minuuttia etuajassa. Loppu paluumatka Tampereelle taas ei meinannut mennä aivan yhtä lennokkaasti, juna Helsingistä Tampereelle oli jäänyt asemalle toisen, hajonneen junan taakse jumiin ja tämä taas viivytti lähtöä melkein toista tuntia. Itse en Tikkurilassa jäänyt odottelemaan, vaan ostin lennosta lipun Tampereelle menneeseen lähijunaan ja matkasin sillä kotiin. Vähän tästä tuli ylimääräisiä kustannuksia, mutta oppipahan taas että aina kannattaa etsiä vaihtoehtoja VR:lle.
1 tykkäys
