Nilkkavamma ja pakkoloma

Itsenäisyyspäivän aattona sattui ensimmäisiä urheilu-uran vakavampia onnettomuuksia, kun salibandypelin alkupuolella rauhallisia sivuaskeleita ottaessani taittui vasen nilkka jalan alle ja pelit olivat siltä osin pelattu. Tilanne ei ollut kovin akuutti, koska onnistuin omin voimin nilkuttamaan pukuhuoneen kautta kotiin, mutta kipu oli sitä luokkaa että kunnolla en kävelemään pystynyt. Nilkahan turposi saman tien, ja liikkuminen oli melko rajoittunutta. Päätin, että eipä tässä ihmeitä voi tehdä, joten kiskoin sidettä nilkkaan antamaan puristusta ja kaivoin pakastimesta kylmäpussin turvotusta helpottamaan.

Tilanne jatkui kutakuinkin samanlaisena eilisen päivän, joten päätin lähestyä lääkäriä puhelimen välityksellä aiheen vakavuuden selvittämiseksi. Hänkin oli sitä mieltä että ei tätä kannata vielä alkaa kuvaamaan, vaan mennään ainakin alkuun Buranalla ja tähän asti hyväksi havaitulla Kylmä-Koho-Kompressiolla. Tänään sitten turvotus oli laskenut sille tasolle, että uskalsin kiskoa kengän jalkaan ja suunnata apteekkiin hakemaan lääkärin määräämää Burana-kuuria.

Taisin tällä kertaa selvittiin pelkällä urheilun pakkolomalla, mutta varmasti pari viikkoa menee rauhallisesti parannellen ja senkin jälkeen useampia viikkoja varovaisuutta noudattaen. Se on tosin jo varmaa, että nilkkatuki pitää hankkia varmuuden varalle. Tämän lisäksi täytyy kierrellä urheilukauppoja, jospa löytäisin mieluisat korkeavartiset kengät tuleviin sisäpeleihin.

Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close