Loading...

Riika 2020

Artikkelin lukuaika: 4 minuuttia

Tämä on nyt kolmas kerta kolmeen vuoteen, kun suuntaan Riikaan viettämään aikaa loman muodossa. Ensimmäisellä kerralla matka taittui omalla autolla ajaen, viimeksi lentäen ja tällä kertaa bussilla Tallinnasta Riikaan. Alkaa siis jo olemaan aika hyvä otanta tähän kaupunkiin suuntaavista matkustusmuodoista.

Maanantai

Maanantaiaamuinen herätys koitti aikaisin, aamiaisen jälkeen kamat auton konttiin ja suunta kohti Helsinkiä. Aamuruuhkaa ei ollut nimeksikään, joten satamaan saapuminen sujui vaivattomasti. Hetken odotus terminaalissa ja siirtyminen yhteen Eckerö Linen keulakahviloista viettämään aikaa odotellen että Suomenlahti saadaan selvitettyä. Tallinnan päässä aikaa siirtymiselle kohti linja-autoasemaa ei ollut kovinkaan paljoa, joten tällä kertaa turvauduin nopeaan vaihtoehtoon ja otin taksin.

Bussimatka oli rauhallinen, mutta matkalla oli paljon tietöitä. Tästä johtuen bussi oli lopulta Riikassa 30min aikataulua myöhässä. 10min kävely majapaikkaan, Rixwell Centra Hotel, aina yhtä pitkältä tuntuva check-in ja kamat huoneeseen. Lähes saman tien saman kadun varrelle kahville sekä kulman taakse pitsalle ravintola Il Patioon. Pizza oli oikein maukas. Vielä iltaolut sekä kuivattuja aprikooseja lähikaupasta matkaan ennen paluuta hotellihuoneeseen lepäilemään. Vaikka yleensä suosin AirBnb-majoituksia matkoillani, tällä kertaa 43€/yö hotellihuoneesta vanhassa kaupungissa oli tarjous, johon en voinut olla tarttumatta.

Tiistai

Aamiainen oli järjestetty naapurihotelliin noin 100 metrin päähän, ja saapuessani paikalle paikka melkoisen täynnä, mutta tyhjä pöytä onneksi löytyi. Aterimet otettiin muovipussiin pakattuna, muuten poikkeukselliset ajat eivät tuntuneet näkyvän.

Pikakierros hotellilla, reppu selkään ja kohti rautatieasemaa sekä Jurmalan hiekkarantoja. Asemalla pieni arpajaistuokio lipunmyynnin löytämiseksi, lopulta piletti kuitenkin kädessä ja ylös laiturille. Ja junakin oli jo odottamassa, tosin ulkopuolella junassa itsessään ei missään lukenut junan numeroa tai määräasemaa, mutta junaan noustuaan vaunun sisällä tämä tieto oli nähtävissä.

Ja juna ei aivan ollut samaa tasoa kuin vuosi sitten pohjoisnaapuri Virossa, vaan lähempänä VR:n niin kutsuttuja sinisiä vaunuja: kovat, yhtenäiset nahkapenkit viime vuosituhannen puolelta melko jyrkillä nousuportailla. Junamatkassa itsessään ei mitään valittamista ollut, lähijuna kun oli, niin pysähteli joka asemalla mitä matkalta löytyi. Lopulta kuitenkin saavutettiin se asema, mikä toiveissakin oli: Dubulti.

Asemalaiturilta suunta kohti hiekkarantaa, matkaa kävellen sai tehdä noin 5 minuuttia, kunnes edessä aukeni kevyesti aaltoileva meri sekä leveä, silmänkantamattomiin jatkuva hiekkaranta. Tätä pitkin lähdin kulkemaan takaisin Riikaa kohti, ja aika lailla Majorin aseman kohdalla siirryin pois polttavan auringon alta läheiselle kadulle puiden varjoon. Tätä katua ja kadunvarsitaloja ihaillen matka jatkui aina Dzintarin konserttitalolle, missä poikkesin vielä pikaisesti rannan maisemia ihailemassa ennen siirtymistä läheiseen Dzintarin puistoon.

Puiston sisäänpääsy ei maksanut mitään, aluetta kiertävää rengastietä oli helppo nauttia viileästä metsäilmasta ja paikalliset kahvilat sekä jäätelökioski tarjosivat tarpeelliset palvelut. Alueelta näyttäisi löytyvän myös mm. rullaluistelurata varustevuokraamoineen, activity park sekä näköalatorni. Torniin olin suunnitellut kiipeäväni, mutta lämmin ilma sai minut toisiin aatoksiin.

Näköalatornin juurelta olikin lyhyt parin minuutin kävelymatka Dzintarin asemalle, missä lipunmyynnin jälkeen junakin tuli juuri sopivasti asemalle, kun itse oli päässyt laiturin kulmalle. Tässä junassa penkit olivatkin kangaspintaiset, mutta muuten eroa edelliseen ei ollut havaittavissa. Matka takaisin Riikaan taittui ilman hämminkiä. Junakaluston vanhuuden vastapainoksi todettakoon, että matkustamisen kustannukset eivät päätä huimaa, A-B-alueen lippu maksoi 1,5€ per suunta.

Takaisin Riikaan selvittyäni oli vielä koko iltapäivä aikaa, joten kierros vanhassa kaupungissa, kahvit matkalla ja lounasta syömään Gutenbergs-hotellin 5.kerroksen kattoterassille. Paikalle saavuin 13:10, juuri avaamisen jälkeen, ruokaa sai odottaa reilun puoli tuntia mutta oli se sitäkin maukkaampaa. Lohi-filee sekä parsaa, poikkeuksellisesti ensi kertaa maustettuna muutamalla mansikalla, yhdistelmä, joka kyllä ainakin omaan suuhun sopi. Muutenkin miljöö sekä palvelu vaikutti enemmän Smart casual – henkiseltä ravintolalta kuin tavalliselta lounaspaikalta. Vahva suositus, jos hyvää ruokaa kaipaa. Ja tietysti maisemia kelpaa ihailla samalla kun odottelee ruoan saapumista.

Tästä kierrosta jatkaen takaisin kohti majapaikkaa luopumaan kantamuksista ennen kaupassa käymistä. Koska huomenna olisi aikainen lähtö kohti Tallinnaa, täytyy haluamansa aamiaistarpeet ostaa tässä vaiheessa. Pari jugurttia, leivos sekä energiajuoma olkoot voittajan valinta tulevaan. Muuten ilta menikin hotellihuoneessa lepäillen. Yöaikaan hotellin ulkopuolelta ei ainakaan omiin korviini kantautunut mitään ääniä, joskin pidin kaikki ikkunat kiinni yöllä. Ilmeisesti kovempi meteli on myös mahdollista, koska yöpöydälle oli talon puolesta jaettu korvatulppia käytettäväksi.

Keskiviikko

5:50 herätyskello muistutti viikko sitten tehdyistä valinnoista, jotka johtivat lopulta aikaiseen bussivuoroon sekä tähän herätykseen. Noh, ”aamupala” suuhun, suihkun kautta raikkaampaa vaatetta päälle ja kohti linja-autoasemaa. Bussi oli tälläkin kertaa ajallaan, ja eipä mitään ihmeellistä ollut paluumatkallekaan varattu. Samat tietyömaat olivat edelleen täällä, mutta ilmeisesti tämän kuskin kaasujalka paikkasi odottelu koska Tallinnaan saavuttiin minuutilleen ajallaan. Tällä kertaa laivan lähtöön olisi melkein kaksi tuntua, joten jalat alle ja kävellen kohti D-terminaalia. Kävellen matka taittuu noin 30 minuutissa, ei paha varsinkin kun kantamukset olivat vielä tässä vaiheessa kevyet.

Paluumatkan laivana toimi Tallink Megastar, joka mielestäni oli varsin maltillisesti täytetty matkustajista. Käytävillä ja kaupoissa ei suurta ryysistä ollut havaittavissa, samoin kuin Comfort Loungessa, missä täyttöaste oli alle 20 prosenttia. Hiljaista ja väljää siis. Loungepääsy maksoi 24 euroa, ja hintaan sisältyy pientä purtavaa, kahvia, limpparia sekä aavistuksen rauhallisempi matkaympäristö muuhun laivaan verrattuna.

2 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Kommentoi

    Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close