Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Nepal, tuo pitkä ja vuoristoinen Aasian valtio, kätkee sisäänsä todella monipuolisen kulttuurien ja luonnon kokonaisuuden, jota turistit vuosi toisensa jälkeen ovat käyneet ihailemassa ja ihmettelemässä. Nyt minullakin oli mahdollisuus toteuttaa tämä eräs suurista unelmistani, ja lähteä katsomaan tätä kaunista vuoristovaltiota lähemmin.
Se varsinaisesti ei ollut mikään yllätys enää, että lentoni Dubaista Nepalin pääkaupunki Kathmanduun oli toista tuntia myöhässä, koska kaikki aikaisemmatkin lentoni tähän asti viime viikkojen ajalta olivat olleet myöhässä. Eniten minua harmitti hotellin autonkuljettajan puolesta, joka oli joutunut viettämään yli kaksi tuntia kentällä odottamassa minua. Tribhuvanin kansainvälinen lentoasema Kathmandun itäpuolella muutenkin on hyvin pienen oloinen, yksikiitoratainen kenttä, jonka sisuksissa byrokratia hoitui melko vaivattomasti. Ihan itse sai ensin täyttää tietonsa leimaviisumia varten, tämän jälkeen maksu länsivaluutassa kassalle ja sitten rajamuodollisuuksien kautta laukkua odottamaan. Tähän kaikkeen ei kulunut kuin 20-30 minuuttia, jota voi kyllä pitää täällä päin ihan hyvänä suorituksena.
Laukkupalvelua
Lentokentän ovella minua olikin kuljettaja vastassa, ja kunhan parikymmentä metriä olin päässyt eteenpäin, tuli hänen suunnaltaan toinen henkilö viereeni ja tarjoutui vetämään laukkuani autolle. Luulin, että tämäkin kaveri oli hotellin puolesta paikalla, mutta vasta autolla minulle selvisi, että hän oli vain paikallinen ”sherpa” joka pientä tippiä vastaan siirsi laukkuni autolle. Tipistähän ei tietenkään puhuttu mitään alkuvaiheessa, ja matkaa oven nurkalta autolle oli ehkä 300 metriä alamäkeen, joten olisin kyllä itsekin selvinnyt tämän urakan kanssa. Joten vähän hölmistyneenä kaivoin taskustani kaksi dollaria, jotka viisumitiskillä sain vaihtorahana takaisin, ja löin ne hänelle ”tipiksi”. Kannattaa siis olla hereillä heti kentän ovelta lähtien, vaikka olisi kyydit ja kaikki sovittuna. Autonkuljettajaa tämä operaatio ei tietenkään haitannut tai kiinnostanut, kyllähän hän varmasti maamiestään tukee liiketoiminnan harjoittamissa rikkaiden turistien kustannuksella.
SIM-kortti
Sivusilmällä huomasin, että täälläkin lentokentältä on mahdollista hommata paikallisen Ncell-operaattorin SIM-kortti. Olin jo etukäteen tutkinut kaupungilta mahdolliset paikat hommata SIM-kortti, joten päätin jättää tämän kenttätarjouksen väliin ja suunnata ovelle. Jos majapaikka sijaitsee Thamelilla, kävelymatkaa Ncell Centre Durbar Marg -toimipisteelle tulee noin 15-20 minuuttia, eli varsin kohtuullinen matka, jonka voi hoitaa vaikka samalla kun kävelee TSB:lle hoitamaan lupa-asioita kansallispuistoihin (olettaen, että on osa sitä turistien valtaosaa, jotka jossakin maan puistoista vierailevat).
Paikalla palvelu oli asiallista, nopeaa ja sujuvaa. 20GB datapaketti maksoi 500 rupia eli noin neljä euroa, aktivoituna ja puhelimen asennettuna. Tärkeätä on muistaa ottaa mukaan passi sekä yksi kappale passikuvia, joka menee sopimuksen liitteeksi.
Tourist Service Board
Kuten mikä tahansa muukin täällä päin maailmaa, Tourist Service Boardin konttorin aukioloajat eivät ole täysin selkeät. Ovet ilmeisesti aukeavat noin 9:30, mutta TIMS-korttien jakaminen alkaa vasta 10:00. Lyhyenä yhteenvetona, TIMS-kortti on ns. turistin henkilökortti ja tähän liitetään kansallispuistokohtainen pääsylippu. Itse tein niin, että saavuin paikalle tuossa 9:30 aikoihin, totesin TIMS-tiskin olevan vielä kiinni, lunastin Langtangin kansallispuiston lipun itselleni, odottelin hetken ja tämän jälkeen lunastin TIMS:in itselleni.
TIMS-hakemuksia voi näköjään tehdä joko paperisena tai netissä, itse täytin nettiversion paikan päällä, ja näytti sekin ihan ok toimivan. Tosin näyttivät paikalliset oppaat suosivan edelleen paperiversioita. Ja tässäkin tarvitaan yksi kappale passikuvia TIMS-korttiin liitettäväksi, joten kuvia saa olla hotellilta lähdettäessä matkassa useampikin.
Puuttuvat varusteet
Jos matkalaukkutila on rajallinen, ja ei tullut tälläkertaa telttaa tai makuupussia raahattua toiselta puolelta maailmaa mukana, no hätä. Thamelin 1000 ja yhden yön retkeilyvarustekaupoista saa ostettua kyllä aivan kaiken, mitä voi kuvitella tarvitsevansa Everestin valloitusretkellä. Tosin kannattaa tässä vaiheessa muistaa, että tuotteet ovat North Fake -laatua, eli halvalla saa halvalla tuotettua. Toinen huomionarvoinen asia on, että alue todella on täynnä turisteja, joten ei missään nimessä kannata maksaa ensimmäistä pyyntihintaa vaan reippaasti tinkii ja kävelee kohti ulko-ovea ennen kuin alkaa edes koskettelemaan lompakkotaskun suuaukkoa.
Jos on matkassa huomattavasti varautuneemmin ja pienemmällä kantamuksella, esimerkiksi Langtangin laakson kartta järjestyi läheisestä retkeilytarvikeliikkeestä 380 rupian hintaan (~3€).
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
