Erillisessä ”Neljä viikkoa Sri Lankassa” -sarjassa kertaan erikseen kokemuksiani tästä maasta liittyen yhteen tiettyyn aiheeseen. Tässä ensimmäisessä osassa ollaan liikkumisvälineiden äärellä.
Tuk tuk
Monista Etelä- ja Kaakkois-Aasian maista tuttu, kolmipyöräinen ajoneuvo pienellä, kovaäänisellä moottorilla ja hieman hullulla kuljettajalla varustettuna on myös Sri Lankan vakiokalustoa. Näitä on joka paikka täynnä, joten kyydin saaminen onnistuu vaivatta. Välillä tuntuu, että saatoin hypätä jonkun kyytiin, joka ei varsinaisesti ole ns. taksihommissa vaan oli vain sattumalta menossa esimerkiksi käymään kaupassa, ja kun kerta satuin siinä tien sivussa seisoskelemaan, niin miksipäs ei auttaisi poloista turistia matkallaan.
Yhtäkään mittarillista tuk tukia en tainnut tavata, joten aina on tärkeätä ennen matkaan lähtöä varmistaa, että kuski tietää minne ollaan menossa ja mitä kyydistä lopulta pitäisi maksaa. Ja mitään kovin isoja ajoneuvojahan nämä eivät ole, yleisin malli on niin pieni, ettei takapenkin takana ole mitään tilaa, joten laukkujen kanssa ei matkusta kuin yksi matkustaja. Tosin jos matkustajia ja matkatavaroita on enemmän, ei ole mikään ongelma neuvotella paria kolmea kyyditsijää käyttöönsä. Ja koska mittaria ei ole, hinta on ihan se mitä saa milloinkin neuvoteltua.
Suoraan lennosta otetuista kyydeistä itse maksoin pääasiassa 100 rupia per kilometri (1€ = 240 rupia). Colombossa hinta voi olla vähän kovempi, kun taas pienemmissä kaupungeissa vähemmän. Ja kun kerran tällaisista summista on kyse, niin ei ainakaan minulla ole kiinnostusta alkaa kovin pitkään jankkaamaan 50 rupian tähden. Mutta yleisesti esimerkiksi Pickme-sovelluksen antamaan hintaan verrattuna lennosta otetut kyydit tuntuivat olevan noin 10% korkeammalla hinnalla.
Uber
Uber toimii Sri Lankassa, mutta hyvin vaihtelevasti ja todella rajoitetusti. Onnistuin ainoastaan pääkaupunki Colombossa sekä sen pohjoispuolella olevassa Negombossa saamaan Uberin kautta kyydin itselleni. Ja kummassakin tuntuu, että kuskit eivät aivan osaa sovellusta käyttää, vaan kyydin tilauksen hyväksymisen jälkeen yleensä seurasi puhelinsoitto, jossa kyseltiin missä olen ja mihin olen menossa. Hinta kuitenkin pysyi kaikkien tilausteni kohdalla siinä, mitä sovelluksessa oli ilmoitettu, joten mitään taistelua siitä ei minun tarvinnut alkaa käymään.
Kyytien lisäksi Uberilla voi tilata myös ruokaa, jos ei jaksa lähteä etsimään itselleen iltapalaa tai se suosikkiravintola onkin toisella puolella kaupunkia. Tätä kokeilin pari kertaa ja palvelu tuntui toimivan kuten missä tahansa muuallakin maailmassa. Tilaukset menivät läpi vaivatta ja toimitusta pystyi seuraamaan aina ovelle saapumiseen asti.
Pickme
Pickme on Sri Lankan versio Uberista ja vastaavista kyydintilauspalveluista, joka toimii selkeästi paremmin kuin Uber. Muuten sovelluksella on kuin mitkä tahansa vastaavat, sillä voi tilata erityyppisiä kyytejä, kauppaostoksia, ruokaa ja niin edelleen. Hinnat ovat verrattuna Uberin hintoihin jonkin verran alhaisemmat, joten varsinkin kaupunkien välisissä pidemmissä matkoissa hintaero on jo tuntuva.
Isommissa kaupungeissa käyttämisen kanssa ei ole ongelmia, mutta pienemmillä paikkakunnilla alkaa jo tulemaan vastaan loputonta kyydin tarjoajan odottamista, eli kukaan ei tule paikalle, vaikka ympäristössä näyttäisi olevan vapaita kuskeja.
Skootterit
Vuokraskootteri on erinomainen väline, jos kaipaa omaa vapautta liikkumisen suhteen kohtuulliseen hintaan. Skootterivuokraamoita on isoissa kaupungeissa tarjolla vaihtelevasti. Esimerkiksi Kandyssä en nähnyt kaupungilla yhtään (vaikka varmasti siellä jossain olisi ollut sellainen tarjolla), ja esimerkiksi Nuwara Eliyassa ongelmaksi muodostui skoottereiden puute. Menopeli kuitenkin järjestyi kummassakin tapauksessa.
Autoihin verrattuna skootteriin kätevyys on ehdottomasti helpompi ajettavuus sekä ketteryys. Jos unohdetaan etelän pikatiet, eivät autot pääse ajamaan mutkaisilla vuoristoteillä juuri skoottereita kovempia nopeuksia, joten autolla ei saavuta mitään etuuksia siinä suhteessa. Lisäksi auto on iso, varsinkin kun paikalliseen ajotapaan kuuluu puikkelehtia joka välistä paremmille paikoille, voi autoilevalle turistille helposti tulla yllätyksenä vierestä pujahtava skootterikuski. Tietysti jos on useammalla hengellä liikenteessä ja matkatavaroitakin haluaa mukana kuljettaa, auto on käytännössä ainut fiksu vuokrattava väline.
Sri Lankassa on erikoinen järjestely ajoluvan kanssa, koska kansainvälinen ajokortti ei ole yksinään vielä laillinen vaan se täytyy käydä vahvistamassa paikallisen autoliiton ACC:n toimistolla Colombossa. Tässä ei mitään suurta ole takana, 3000 rupia joutuu maksamaan mutta etenkin aikaa kuluu pelkästään odottamiseen noin pari tuntia. Tästä vaivasta saatava ”paikallinen ajokortti” on sitten voimassa vuoden, joten kannattaa harkita vaikka tulevansa uudestaankin vuoden sisään käymään maassa.
Ilmastoidut pitkän matkan linja-autot
Kokeilin ottaa kaupunkien välisen linja-auton Gallen rantakaupungista Colomboon (tai linja-autoasema on useamman kilometrin päässä Colombon itäpuolella lähellä moottoritietä), ja tämän kokemuksen perusteella liikkuumismuoto on erittäin kelvollinen vaihtoehto, jos junalla ei ole mahdollista tai käytännöllistä matkustaa.
Bussi oli lähtiessä täynnä, joten veikkaisin, että kuljettaja odottaa kunnes auto täyttyy ja lähtee sitten matkaan. Galle-Colombo -väli maksoi 550 rupia, joka maksettiin rahastajalle bussin lähdettä liikkeelle, eli aika saman summan kuin toisen luokan junalippu olisi maksanut tuolle välille. Toisin kuin junassa, bussissa oli ilmastointi, mutta bussi taas kulkee enemmän sisämaan puolella, ja maisemat eivät ole yhtä komeat kuin aivan merenrantaa kulkevalla junalla.
Lähijunat
Lähijunakokemusta kävin hakemassa yhden lyhyen siirtymän verran Colombon esikaupunkialueilta Negomboon. Lähijunat ovat oikeastaan hyvin perustasoisia menopelejä, vaunuissa on seiniä vasten penkkejä ja keskellä on avointa tilaa seisoskella sekä pitää kiinni. Ovet ovat koko ajan auki, joten aivan oven edessä ei kannata nuokkua. Mutta eipä kyyti juuri mitään maksanutkaan, noin tunnin matkasta joutui köyhtymään 35 rupia, eli sellaiset 15 senttiä.
Kaukojunat
Kaukojunat ovat Sri Lankan varmasti kuuluisin matkustusmuoto. Liput ovat kohtuuhintaisia, junat kulkevat melko hyvin ja maisemat varsinkin saaren keskiosissa ovat uskomattoman upeat. Peruspäiväjunissa luokkia on kolme, joista 1. luokka on ilmastoinnilla sekä suljetuilla ikkunoilla varustettu osasto sellaiselle, joka haluaa päästä helpolla mukavasti paikasta toiseen. Itse kokeilin ensimmäistä luokkaa Colombosta Kandyyn, ja vaunu oli kutakuinkin puolillaan matkustajia, joten matkan aikana oli mahdollisuus jopa vähän vaihtaa paikkaakin omaan rauhaan. Lippujen hinnat ovat kutakuinkin tuplat toiseen luokkaan verrattuna.
Toisessa luokassa on tarjolla ilmastoimatonta, avoimilla ikkunoilla varustettua elämystä jonkinlaisilla mukavuuksilla. Penkit ovat mukavat ja säilytystilaa on kohtuullisesti sekä yläpuolella että ovien lähellä. Ehdoton plussa toisessa luokassa on avoimet ikkunat, jotka mahdollistavat maisemien kuvaamisen ilman ikkunan heijastuksia. Lisäksi toisessa ja kolmannessa luokassa on suuremmalla todennäköisyydellä vaunujen väliset käyntiovet avoimena junan ollessa liikkeellä, joten kuvaaminen myös oviaukoista onnistuu vaivatta. Ensimmäisessä luokassa ollaan kyllä sotilaallisen tarkkoja siitä, milloin ovet ovat auki ja kuka saa kulkea sinne.
Kolmas luokka on kaikista köykäisin varustukseltaan ja tiloiltaan. Paikkoja on 3 vierekkäin ja kaksi vastakkain eli 6 per ryhmä per puoli. Tosin täällä tunnelma on kaikista lähimpänä sitä paikallisväestön tasoa, koska lippujen hinnat ovat erittäin huokeat. Säilytystilaa on penkkien yläpuolella, mutta muuten tila on vähissä. Joidenkin penkkien alle saa ainakin jotain isomman repun kokoista ängettyä, mutta erittäin ison laukun kanssa voi olla ongelmia.
Juniin on mahdollista ostaa ennakkoon ns. varattu paikka, joka tarkoittaa sitä, että sinulle on numeroitu paikka omassa varattujen vaunussa. Ymmärtääkseni 1. luokka on aina varattu, mutta 2. ja 3. luokkaa löytyy sekä varattuna että vapaana vaununa. Ja jos varattuja lippuja ostaessa myydään ei-oota, eli juna on loppuunmyyty, tarkoittaa se, että varatut vaunut ovat täynnä. Vapaisiin vaunuihin voi aina ostaa lippuja ja sinne pääsee, kunhan on ainakin asenteellisesti valmis seisomaan käytävällä. Kun itse olin liikenteessä, kaikkia junia ei joka päivä ajettu, joten varsinkin 2. ja 3. luokka olivat yleensä loppuunmyytyjä. Lisäksi vapaat vaunut näyttivät olevan todella täynnä.
1 tykkäys
