Perisuomalainen mökkiviikonloppuhan on sitä kun perjantaina 16:05 hypätään koko pesueen voimin farmariauton kyytiin kylmälaukun, vaihtovaatekassin sekä kaljalaatikon kanssa ja lähdetään suunnistamaan kohti Keski-Suomea vain siksi että voidaan madella nelostien ruuhkassa Heinolasta Jyväskylään asuntovaunuilijoita kiroten. Perillä sama jatkuu kun olut on lämmintä, sauna kylmä, päivällä sataa vettä ja illalla mökki on täynnä hyttysiä. Sunnuntaina kun vielä suoritetaan matkarituaalin paluuosio perjantain peilikuvana niin joku ihmettelee miksi maanantaita pidetään niin pelättynä viikonpäivänä.
Uistelupäivä
Itse en omaa mökkiä omista, enkä varmasti perinteisenä suomalaisena asuntovelallisena tule lähivuosina omistamaankaan, mutta aina pari kertaa kesässä käymme kaverini kanssa hänen mökillään viikonloppua viettämässä kalastellen ja saunoen. Ja niin päätimme että vielä ennen lomiani voisi yhden viikonlopun mökkeillessä viettää ja tämä ajankohta olisi mitä parhain siihen. Kaverillakin oli ollut rankka työviikko takana joten hänkään ei ihan hirvittävästä laittanut lähtöajatuksesta vastaan.
Saavuimme mökille vasta perjantai-iltana joten järvelle emme enää päättäneet lähteä, vaan keskityimme illan viettoon. Matkanteko ei kyllä kovin tuskalliselta tuntunut, johtuuko siitä että vanhuus alkaa painamaan ja ihan kaikesta pikkuisesta ei enää pysty hermostumaan. Ja vaikka kyseessä oli ralliviikonloppu, ei autoja ihan älyttömästi näyttänyt liikenteessä olevan. Hartolan kylällä autoja sen sijaan oli varmasti enemmän kuin tavallisesti.
Päivän aseistus
Lauantaina heräsimme aamulla aikaisin, laitoimme aamiaisen jälkeen veneen valmiuteen ja suuntasimme ulapalle. Harmittavasti tällä kertaa mitään saalista ei kohdalle osunut joten jouduimme siirtymään mökin puolelle pitämään kanafileepainotteista lounastaukoa. Hetken hengähdystauon jälkeen palasimme uusille apajille yrittämään onneamme, vain todetaksemme että ovat kalatkin tainneet lähteä toisiin järviin lomailemaan… Mutta sitten loppusuoralla huomasimme virvelin päässä pientä nykimistä, kelasin vieheen ylös ajatellen että saan taas kerran putsata ruohonpätkät pois vieheestä mutta yllätys olikin suuri kun mukana roikkuikin pieni parisataa grammainen ahven! Valitettavasti yhdestä ahvenesta ei kummoista ateriaa tee joten mahdollisimman hellästi koukut irti ja kala takaisin kasvamaan.
Tämän jälkeen ajelimmekin jo mökin rantaan. Kellon lähentyessä jo kahdeksaa laitoimme kamat kasaan, vedimme veneen takaisin kuivalle maalle ja siirryimme saunan lämmitykseen. Ja tulipahan illalla käytyä myös järvessä uimassa, vesi oli kyllä uskomattoman lämmintä ja ei varmasti tästä enää lämpene.
Sunnuntaina emme enää muuta tehneet kuin söimme kevyen aamiaisen, laitoimme mökin siistiin kuntoon ja poistuimme paikalta. Tällä kertaa tuntui että paluumatka ei koskaan näin nopeasti olisi mennytkään, ja voin kertoa että kyseistä väliä on tullut matkustettua ihan jokaisessa olotilassa mitä mies voi ikinä hengissä kokea… Mutta kyllä tulevina vuosinakin voi edelleen mökkeilyä jatkaa, on se vaan hienoa lepuuttaa päätään ja kroppaansa oikein kunnolla edes pari päivää.
0 tykkäystä
