Nyt on saatu muutama päivä vetää happea Syötteen 60km kisan jälkeen, pientä jäykkyyttä on ollut jaloissa havaittavissa mutta yllättävän vähällä tuli selvittyä. Samoin pidän hienona asiana sitä että kuski sekä kalusto kestivät maaliviivalle asti ilman teknisiä ongelmia.
Miunlle oli arvottu paikka toiseen lähtöryhmään, jonka startti tapahtui 9:30. Olin jo hyvissä ajoin paikalla katsomassa ensimmäisen lähdön ja sen jälkeen aloin lämmittelyiden kautta hakemaan omaa paikkaani lähtökarsinasta puolivälin paikkeilta. Lähdön tapahtuessa pääsi ryhmä hyvin ja sulassa sovussa liikenteeseen, mitään ylimääräistä hässäkkää ei ollut vielä alkukilometreillä havaittavissa. Heti ensimmäisenä oli vuorossa nousu Pikku-Syötteen huipulle joka vähän puuroutti menoa, mutta huipulta eteenpäin oli meno omaan tahtiin polkemista. Eteeni asettui eräs parivaljakko, jotka tuntuivat ajavan sellaista vauhtia joka omaan menoon sopi ja näin ollen pyrin heidän perässään kulkemaan.
Huoltopisteitä oli tarjolla hyvin ja niiden tarjonta oli laadukas, tarjolla oli sipsejä, suklaata, rusinoita, suolaa sekä vettä ja urheilujuomaa. Taisipa mehuakin olla tarjolla, itse tosin pyrin pysymään urheilujuomalinjalla. Kaksi taukopaikaa jätin käyttämättä, sen verran hyvältä meno tuntui niiden kohdalla etten nähnyt tarvetta tauolle. Toinen näistä oli jo Pikku-Syötteen huipulla sijainnut 5km taukopaikka ja toinen oli 39km ”tuplapiste” jossa yksi huolto tarjoaa kahdelta puolelta tarjontaansa. Toisella puolella pidin taukoa ja silloin matkaa olikin jo 48km kasassa. Tässä oli siis hyvä ottaa viimeiset energiat talteen ennen loppukiriä.
Ja loppukirihän ei ollut mikään läpihuutojuttu, tuntui että kaikki pahimmat juurakot sekä kivikot oli säästelty loppukilometreille. Lisäksi viimeinen 5km oli pelkkää ylämäkeä, nousuosuuden alkaessa 220 metristä ja loppuen 426 metriin Hotelli Iso-Syötteen yläpihalle, nousun ollessa pahimmillaan hyvin rankkaa kivikkoa ja vetistä mutasohjoa.
Kuva © Tarja Kivirinta
Omalta osaltani kilpailusta jäi todella hyvä maku ja mieli, tavoitteena oli noin 5 tunnin suoritus mutta lopulta aikaa kului hieman alle 4,5 tuntia. Suunnon mukaan reitiltä kertyi 1104 nousumetriä ja energiaa paloi 3050 kilokaloria joten energiavarastot riittävät edelleen hyvin vastaavanlaisiin pidempikestoisiin suorituksiin joissa kulutus on suurta. Pieniä lihaskramppien esioireita alkoi ilmenemään viimeisen kympin aikana, varsinkin kun piti pyörän päälle hypätä uudelleen ja jalka heittää satulan yli niin meinasi muutaman kerran lyödä lukkoon. Onneksi minulla oli vielä mukanani suolatabletti sekä magnesiumia jotka nautin vielä ennen viimeisiä nousuja, näistä selvästikin oli apua koska mitään kriittistä ei lopulta ilmennyt.
Loppuyhteenvetona sanottakoon että reitti on erittäin kaunis, nopea, vaativa, tekninen, varmasti pyöräilijää haastava sekä raastava jonka läpäiseminen sallituissa rajoissa tuottaa suurta euforian tunnetta jota haluaa tulla kokemaan uudelleen. Ja näin aion myös minä tehdä.
0 tykkäystä
