Kolmas päivä DC:ssä, aurinko paistaa ja lämmin päivä jälleen tiedossa. Tällä kertaa uusi yritys Arlingtoniin, muuten lyhyt päivä koska illalla tiedossa pelipäivä Capitol One Arenalla. Vastakkain oman kylän Capitals ja vierailija Philadelphia Flyers. Jälleen suunta metroasemalle, hieman rahaa kortille ja suunta Arlingtoniin. Tällä kertaa turvatarkastuksesta selvittiin ehjin nahoin sisään, reppu läpivalaistiin mutta eipä kamerakalustokaan aiheuttanut mitään lisäkysymyksiä.
Ensimmäisenä vastaan näytti tulevan Kennedien hautakumpu. Pikainen vierailu, muutamat kuvat ja eteenpäin. Kävellen kummun takana olevan huipuin päälle, lähelle Arlington Housea, ihailemaan maisemia, josta suuntasimme tuntemattoman sotilaan haudalle. Ison amfiteatterin takaa paljastui tuo tuttu valkoinen kivipaasi sekä sitä vartioida sotilas. Eipä tuossa sen ihmeempiä, parit kuvat tästäkin talteen ja eteenpäin. Mahdollisuushan olisi ollut jäädä odottelemaan vahdinvaihdos-showta mutta en muista oliko se talvikaudella joka tunti vai joka toinen tunti, niin en jäänyt tätä odottelemaan. Tilanne ei muutenkaan ollut valokuvauksellisesti paras, joten esimerkiksi lähempänä kello viiden sulkemisaikaa olevaan vaihtotapahtumaan olisi voinut jäädä kuvaamaan.
Viimeisenä vierailukohteena hautausmaalla oli Lauri Törnin hauta. Haudan sijainti ja numero oli etukäteen jo tiedossa, mutta yhtään en osannut ennakkoon kuvitella miten haudat alueelle on sijoitettu. Homma näytti kuitenkin olevan hyvin ajateltu, alue on jaettu osioihin ja jokaiselle haudalle siis on numero, joka on myös kaiverrettu hautakiveen. Ainakin uudemmilla alueilla haudat ovat numerojärjestyksessä, joten etsimänsä löytää esimerkiksi kulkemalla tietä pitkin ja katsomalla suunnilleen oikean numeron ja lähtemällä kävelemään kyseistä, riviä kunnes oikea hauta löytyy.
Ennen DC:hen paluuta oli matkalla vielä eräs, melko tunnettu muistomerkki: US Marine Corps War Memorial, joka on tehty Joe Rosenthalin kuuluisan valokuvan pohjalta. Komea on tämäkin monumentti, parit pakolliset kuvat tästäkin ennen siirtymistä eteenpäin Rosslyn asemalle ja sieltä Metrolla Capitol South -asemalle. Liukuportaat maan päälle ja etsimään lounaspaikkaa. Google kertoi, että Capitolilta itään saattaisi olla jotain tarjolla ja sieltähän löytyi reissun ensimmäinen meksikolainen ravintola Santa Rosa Taqueria. Tacot näyttivät olevan talon spesialiteettia, joten eteen kolme erilaista lihatacoa ja juoma yhteen 18 taalalla. Kun lätyt olivat löytäneet tiensä käsiini, sai sivupöydältä käydä lisäämässä lisukkeita ja kastikkeita itse oman makunsa mukaan. Loistava ajatus ja erittäin maukas kokemus. Tälle vahva suositus.
Vatsa täynnä oli hyvä kävellä Capitolin itäpuolitse takaisin kämpille, matkalla sulatellen lounasta ja perillä majapaikassa alkaa pesemään pyykkiä. Vähän joutui pesukoneen toimintaa arvailemaan, mutta lopulta homma lähti rokkaamaan ja kone alkoi tekemään taikojaan. Ja tässäkin asunnossa oli kuivausrumpu varusteena, joten ei tarvinnut alkaa kuivattelemaan vaatteita erikseen.
Illalla suuntana oli keskustassa sijaitseva Capitol One Arena, missä olisi aika katsastaa reissun toinen jääkiekko-ottelu. Matka hallille taitettiin kävellen, tähän meni aikaa noin 25 minuuttia eli hyvä iltalenkki samalla. Perillä pari kierrosta hallilla paikkoja ihaille ja fanishoppeja katsastaen. Pirun iso halli kaiken kaikkiaan, paljon isompi kuin vaikkapa Nassau. Sitten omalle paikalle odottamaan pelin alkua. Itse pelissä ei kotijoukkueen puolesta paljoa ollut kehuttavaa, Flyers pitää hommaa halussa ja tekee maaleja alkuun. Vaikka Capitalssilla omat kuvionsa ja paikkansa on, tuntuu että he ovat väsyneemmällä jalalla liikenteessä.
Eniten pettymystä aiheutti seuran suuri supersankari Ovetshkin, joka oli kyllä aivan pihalla pelistä. Selkä suorana liukua siniviivalle, odottamaan että joku vie kiekon yli, yksi polkaisu eteenpäin ja taas odotellen, että kiekko tulee lapaan. Lisäksi Capitals saa monta ylivoimaa, joissa Ovie tekee lähes yhtä paljon töitä kuin 5-5 -pelissä: odottaa, että joku vie kiekon yli oikeasta laidasta, astuu siniviivan yli ja odottelee kiekkoa lapaan selkä suorana laitaa vasten nojaten. Kaveriani lainatakseni ”kuin krapulaista rusettiluistelijaa katselisi“. Ei sinänsä yllätä, että Flyers vie pisteet kotiin 5-2 loppulukemin.
2 tykkäystä
