Loading...

Shenandoah NP

Artikkelin lukuaika: 3 minuuttia

Tänään olisi tiedossa mukavaa vaihtelua melkein kahden viikon suurkaupunkielämälle, kun aikaisin aamusta alle käytäisiin hakemassa vuokra-auto ja suunnattaisiin reilusti länteen päin Shenandoah kansallispuistoon. Kyseisen puiston läpi mutkittelee autotie, pituudeltaan noin 170km, ja tien varrelta löytyy tasaisin väliajoin katselupaikkoja maisemien ihailuun. Kesäkaudella alueella olevat palvelut ovat avoimena ja vieraiden käytettävissä, mutta näin talviaikaan kaikki, myös leirintäalueet, ovat suljettuna. Mutta tien pitäisi olla auki, ainakaan lunta ei luulisi olevan haitaksi asti.

Auton nouto onnistui yllättävän vaivattomasti, ainoana jännittävänä elementtinä oli Union Stationin yläkerrassa Hertzin tiskin siirtyminen oletetusta paikasta autojen läheisyyteen, mutta ohjeet olivat aika suoraviivaiset ja uusi tiski löytyi ensi yrittämällä. Alle saatiin vuosimallia 2019 Chevrolet Equinox, keskikokoinen citymaasturi, joka kaksi päivää aikaisemmin varattuna maksoi kaikkineen $47.29USD. Halpaa kuin saippua.

Ensimmäiset 30 minuuttia olivatkin melkoista ruuhkassa jumittamista, mitään hasardeja eksymisiä tässä kohdassa ei päässyt sattumaan ja kohti oikeaa suuntaa päästiin kulkemaan hyvinkin pian. Ruuhkahuippujen jälkeen edessä oli noin tunnin mittainen leppoisa moottoritieajelu, kunnes karavaanimme oli saapunut Front Royalin pikkukaupunkiin, missä tarkoituksena oli syödä kunnon aamupala. Reitin varrella ei kuitenkaan olisi mitään tarjolla, vaan täytyisi pärjätä pitkälle iltapäivään asti. Paikaksi valikoitui L’Dees Pancake House, jossa eteen kannettiin mustikkapannarit, hedelmäkulho ja kahvia yhteishintaan $12.50.

Aamiaisen jälkeen auto kohti puiston porttia, 30USD pääsymaksu/auto tiskiin ja sisälle ajelemaan. Reitti on noin 170km pitkä, vuoristossa mutkitteleva pikkutie, jonka varrelta löytyy erittäin monta levennystä ja parkkipaikkaa, joilta voi ihailla maisemia yli laaksojen ja uomien. Tosiaan palvelukeskuksia on useampiakin, mutta nämä ovat kaikki talvikaudella kiinni. Samoin leirintäalueet olivat suljettu, joten telttailemaan ei kannata talvella lähteä. Muuten ajelu oli oikein mukavaa, villieläinhavainnot rajoittuivat tällä kertaa oraviin sekä peuroihin, jotka olivat todella kesyjä ja eivät tien vierestä pitkälle siirtyneet, vaikka auto ajoikin ohi. Muita kanssaretkeilijöitä tien päällä oli hyvin vähän havaittavissa, joten rauhassa sai olla ajelemassa. Muutenkin kannattaa varata aikaa reilusti, tiellä on joko 25 tai 35 mph nopeusrajoitus, ja meillä meni reilu kolme tuntia läpi ajamiseen pysähdyksineen kaikkineen.

Reitin eteläpäästä pihalle ja tielle kohti Charlottesvillen pikkukaupunkia. Mitään ruokapaikkaa ei etukäteen ollut suunniteltuna, mutta jossakin oli tarkoitus käydä. Lennosta valikoitui keskustan tuntumasta löytynyt panimoravintola Tree Notch Brewery, jossa itselleni tarttui syötäväksi purilainen ja vesi. Purilainen oli oikein maukas, eikä vedestäkään paha sanottavaa ollut. Olutvalikoima ainakin olisi ollut oikein runsas, mielenkiintoisia vaihtoehtoja oli tarjolla ja näyttipä seinällä olevan oikein tulevien olutjulkaisuiden kalenterikin.

Tästä sitten erikokoisia ja erinäköisiä teitä takaisin kohti pääkaupunkia. Välillä isompi tie vaihtui todella pieneksi, onneksi kuitenkin asvalttipintaiseksi, tieksi missä ajeltiin metsien keskellä odottaen seuraavaa kylää. Olipa matkalla ihan kunnon pikkukaupunkejakin, joista yhdessä auton tankki täytettiin perillepääsyn varmistamiseksi. Loppumatka sujui melko nopeasti Interstatea pitkin ajellen. Sellainen huomio, mitä en ole muualla nähnyt, että vasemman ja oikein puoleisen liikenteen väliin oli erotettu omaksi osuudekseen ns. express-kaistat, joita maksua vastaan voi käyttää vapaalla puolella olevan seisovan liikenteen ohittamiseen. Eli mitään tietulleja ei ole, mutta jos ruuhkassa seisominen ei maistu, niin muutamalla taalalla pääsee ohi. DC:n suuntaan kyseiset kaistat olivat kiinni, koska liikenne veti ilmaispuolellakin varsin hyvin.

Viimeisen kilometrin aikana sattui vielä pieni harharetki, kun navigaattorin opastuksen pettäessä käännyin vaaralle kaistalle ja nousin tieltä pois hieman liian aikaisin. Isoa vahinkoa ei päässyt käymään, pari korttelia enemmän maisemakierrosta ja lopulta auto takaisin aseman parkkikerrokseen. Kello oli tässä vaiheessa jo kahdeksan illalla, aurinko oli laskenut kaupungissa liikennekin rauhoittunut melkoisesti. Vielä mukavana iltalenkkinä asemalta takaisin kämpille valmistautumaan yön viettoon.

2 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close