Loading...

The Sunshine State

Artikkelin lukuaika: 3 minuuttia

Yhden kevyen välipäivän jälkeen olisi aika vaihtaa vielä kerran paikkakuntaa, tällä kertaa yksin koska matkakumppanini joutui jo välipäivän aamuna suuntamaan takaisin koti-Suomeen. Itselläni välipäivän aktiviteetit eivät mitenkään ihmeelliset olleet, Capitolilla kävin kääntymässä ja ulkona syömässä ennen paluuta takaisin kämpälle pesemään viimeiset pyykit ja pakkaamaan laukkuja ennen nukkumaan menoa.

Herätys oli kello neljän aikaan aamulla, ja siirtyminen kohti Ronald Reaganin kansallista lentokenttää alkoi noin viiden aikoihin. Loppujen lopuksi siirtymisen olisi voinut jättää vähän myöhempäänkin, autokyyti kentälle kesti noin 20 minuuttia, ruumalaukusta luopuminen alle 10 minuuttia, turvatarkastukseen meni ehkä 5 minuuttia ja lopulta portilla joutui odottelemaan tunnin verran ennen koneeseen nousua.

Konehan olikin tällä kertaa tupaten täynnä, ja tietysti ylibuukattu. Kylläpä jokunen matkaaja tarttui mahdollisuuteen ottaa myöhäisempi saman päivän lento, tästä hyvästä ilmeisesti tarjottiin jonkinmoinen rahallinen korvaus. Myös vallitseva trendi, joka täälläkin lennolla vahvasti näkyi, oli käsimatkatavaroiden suunnaton paljous. Itse sain pari penkkiä omani paikkani taakse reppuni jemmaan, mutta aika lailla joka kolonen oli täytetty tässä vaiheessa ja minun jälkeeni koneeseen nousi vielä reilu parikymmentä ihmistä. Ihmekään, että esimerkiksi Norwegian on alkanut rahastamaan hyllylle meneviä käsimatkatavaroita.

Lentoonlähtö myöhästyi jonkin verran, mutta aika lailla ajallaan saavuimme Palm Beachin lentokentälle. Varmaan 20 minuutin odottelun jälkeen laukku hihnalta käteen, bussilla kenttäalueen ulkopuolelle Sixtin autovuokraamolle ja vuokra-auto viikoksi alle.

Lähestulkoon uudenveroinen Ford Mustang, avomalli, 1000 mailia mittarissa, kaikki herkut ilmastoiduista penkeistä alkaen. Aivan loistavan oloinen peli, vaikka konepellin alla ei olekaan ehta V8 vaan jokin pieni nykyajan turboihme, on siitä Wikipedian mukaan saatu revittyä irti yli 300 hevosvoimaa, joka taas takaa kelvollisen liikkeellelähdön niin liikennevaloista kuin ohitustilanteista.

Heti alkuun oli tiedossa tutustumista autoon ja autoiluun koko rahan edestä, kun ajomatkaa tulevaan majapaikkaani Miami Gardenssin alueelle reilu puolitoista tuntia. Osan matkasta päätin ihan maisemien ja nautinnon takia ajella pienempää, kaksikaistaista US-1 -tietä. Lake Worthin kaupungista löytyikin hyvä hetki pysähtyä ostamaan aamupäiväkahvit ja haukkaamaan jotain välipalaa, tällä kertaa eteeni osui sellainen kahvila kuin Common Grounds Brew & Roastery, täällä kahvi ja banana bred tarttuivat matkaan 12 taalan yhteishintaan. Pit stop hoidettu ja matka jatkukoot kohti etelää.

Loppumatkasta vielä osan jatkoin pienempää reittiä ajellen, mutta jossain kohdassa hieman ennen Fort Lauderdalea päätin siirtyä Interstaten puolelle ja lyhentää matka-aikaa. Ja melkein heti juutuin ruuhkaan läheisen lentokentän pohjoispuolelle. Tästä kun oli selvitty, loppumatka sujui ilman ihmeellisyyksiä ja kämppäkin löytyi. Pieni omakotitalon päätyhuoneisto, johon oli oma sisäänkäynti talon takapihan puolelta. Vessa, suihku ja vaatekomero. Muina varusteina jääkaappi ja televisio. Hyvin perustason varustus, mutta omassa käytössä riittävä.

Mitään merkittävää ei päivän aikana kerennyt tekemään, kun kamat olivat levitettynä pitkin kämppää, kello alkoi olemaan jo kaksi, ja viiden nurkilla alkaisi reissun kolmas jääkiekko-ottelu BB&T Centerissä Sunrisen kaupungissa. Ajomatka tänne oli reilun kolmen vartin rypistys, perillä auto ostarin pihaan parkkiin ja tien yli kävellen kohti hallia. Fanishopista reissun ainoat kaupalliset tuliaiset matkaan ja omaa paikkaa selvittämään. Paikka löytyikin toisen kerroksen puolelta, aivan keskiviivan tuntumasta rangaistusaitioiden takaa.

Ja kun istumaan pääsin, meneillään oli Floridalaisten suureksi sankariksi nousseen, Kanadalaissyntyisen maalivahti Roberto Luongon numeron jäädytystilaisuuden puheidenpito-osuus. Aina välillä kuutiolta näytettiin kuvakoosteita historiasta sekä tuttujen ja vaikuttajien kiitoksia videoiden muodossa. Lopulta oli aika nostaa itse viiri ylös, hieno ja tunteikas hetki tämäkin. Ja vaikka stadion ei jokaista paikkaa myöten ollut täynnä, aplodit sekä Looooo-huudot olivat komeat.

Peli itsessään oli tasaista ja vauhdikasta. Vierasjoukkue Montreal Canadiens pysyttelee menossa mukana mutta toisessa erässä kotijoukkue aloittaa tekemällä johtomaalin. Erätauon jälkeen sama meno jatkuu ja vähän myöhemmin sen kuin kiristyy. Vieraat onnistuvat 3-1 kavennuksessa, mutta tämä ei pitkälle kanna vaan loppulukemat 4-1 lyödään tyhjiin erän lopussa. Tulipahan sentään yksi kotijoukkueen voitto nähtyä tälläkin reissulla. Ja tietysti hieno kruunu hienolle illalle.

3 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close