Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Vietin vajaan pari viikkoa Keski-Vietnamissa melko suuressa Da Nangin merenrantakaupungissa vietnamilaiseen elämään sekä ennen kaikkea kahvikulttuuriin tutustuen. Vaikka kaupunki näyttää olevan pääasiassa uimarantaturismia varten, on täällä kyllä muutakin tarjolla, jos vain uskaltaa vähän poispäin rannikolta katsoa. Sen lisäksi että kiersin kaupunkia päivisin sen nurkkia tutkien, tein myös päiväretken etelään Hội An:in kaupunkiin sekä yhden yön reissun pohjoiseen Huen kaupunkiin.
Erityismainintana mainittakoon, että saavuttaessa Vietnamiin passintarkastus oli erittäin vaivaton, vähän kuin olisi takaisin Suomeen tullut (sillä erolla, että sain leiman paperiin). Suomalaisella passilla saa olla Visa Exeption -sääntöjen puitteissa 15pv maassa ilman mitään Visa-On-Arrival tms. sähläyksiä. Mitään erityishaastatteluita ei pidetty, eikä lentolippuja pois tai majoitusosoitteita tarvinnut alkaa esittämään. Koneellinen tarkastus, leima ja alta parin minuutin eteenpäin. Laukkua taas sai odotella reilun vartin verran, ja eipä tuohon aikaan (18:00 illalla) näyttänyt muita olevan koko terminaalissa. Eli koko suoritus koneesta ulko-ovelle oli ohi alta puolen tunnin. Tällaista matkustamisen pitäisi aina olla.
Jeremy’s Kitchen
Keskellä vähän vaatimattomampaa asuinaluetta on yhdessä pienemmässä, varastorakennusta muistuttavassa tilassa erittäin lämminhenkinen kahvila/leipomo Jeremy’s Kitchen. Tarjolla ei mitään isoja annoksia ollut, mutta onneksi olin aamiaisaikaan liikenteessä, joten listan aamisiatacot olivat oikein oiva valinta. Viilentäväksi kaveriksi jäätee.
Achcha Book Coffee
Kun on aamupäivän kiertänyt Hán-joen rantaa kuvaten kaupunkimaisemia sekä lohikäärmesiltaa, alkaa tulemaan tunne, että jonnekin on hyvä painua suojaan paahtavalta auringolta. Niinpä ajaen joen itärannalle Achcha Book Coffee -nimiseen pikku kahvilaan, joka jälleen yllättää omaperäisyydellään sekä sympaattisuudellaan. Täällä voi nauttia piristävän kahvin tai raikkaan tuoremehun joko ulkona aurinkovarjojen suojissa tai sisällä kotikirjastomaisessa miljöössä vanhoista ompelukoneiden rungoista tehtyjen pöytien äärellä. Palvelu oli mitä erinomaisinta ja henkilökunta erittäin ystävällistä.
Roots Plant-based Cafe
Jeremy’s Kitchenin kanssa samalla alueella, mutta lähempänä rantaa hieman vilkkaammilla nurkilla, sijaitsee pieni vegaaniravintola Roots Plant-based Cafe. Erilaisten vegaanisten ruokien valikoima on erittäin kattava, ja itse jo isomman nälän edessä lähdin kokeilemaan Pulled Next Meat Burgeria, jonkinlaista kasvispohjaista lihankorvikepurilaista, joka rakenteeltaan muistutti tuttua pulled porkkia. Erittäin maukas kokemus, suutuntumassa ei mitään pahaa sanottavaa, joten kyllä tämä perinteisen purilaisen korvaajana kelpaa.
Adobo Mexican Grill
Ajattelin, että useamman päivän tukevien ruokailuiden jälkeen olisi hyvä nauttia päivän ateria salaatin muodossa. Hetken etsiskelyn jälkeen löysin tutulta ravintola-alueelta Adobo Mexican Grill -nimisen pienen meksikolaisen paikan, jonka tarjonnassa ollut kana-salaatti-salsa -annos kera runsaan tortillalastukasan tuli pelastamaan ja pitämään nälän kurissa huomiseen asti. Erittäin loistava meksikolainen ja erittäin hyvä valinta vähän kevyemmän ruoan ystäville.
Ajopäivä Hoi Aniin
Yksi keski-Vietnamin tavoitteista oli käydä tekemässä päiväretki Da Nangista etelään historialliseen ja kuvankauniiseen Hoi Aniin. Matka-aika skootterin sarvien takana oli aika lailla 45 minuuttia, itse kaupungin vanha keskustassa ajaminen on rajoitettu moottoriajoneuvojen osalta, joten jätin skootterini parkkiin vanhan kaupungin pohjoisreunalle lähelle Chùa Cầun siltaa ja jatkoin täältä kävellen. Ja ihan fiksua näin, väkeä tuntui kuumasta päivästä välittämättä olevan paikalla todella runsaasti. Kävelykierros sillalle, rantaa pitkin itään ja aamupäiväkahvitauko Faifo Coffee:ssa, joka oli todella täynnä. Kookosmaitokahvi reilulla kookoshileellä kuitenkin oli erittäin maukas, joten tällä jaksaa jatkaa helteestä huolimatta. Kannattaa yrittää täällä poiketa niin, että pääsee yläkerran terassille maisemapaikalle ihailemaan kaupungin kattoja kahvin äärellä.
Vielä reilun tunnin kävelykierros ristiin rastiin vanhaa kaupunkia, kunnes päätin, että parempi lähteä ajelemaan takaisin päin Da Nangiin. Lämpötila oli edelleen polttava, joten aloin olemaan jo kypsän puolella. Vielä pysähdys kaupungin itäpuolella Lavie Coffee House -nimisessä kahvilassa, joka oli myöskin aivan täynnä. Perus jäälatte, ei tarjonnut mitään supererikoisia makuja, mutta ok juoma ennen paluuajoa. Matka kulki samaa rantakatua takaisin Da Nangiin ilman suuria ihmetyksiä. Mutta oli ilo huomata, että kumpaankin suuntaan ajaessa liikennettä ei ollut juuri ollenkaan, ja sain ajella pääasiassa itsekseni omaan tahtiin.
Ajopäivä pohjoiseen Huen kaupunkiin
Toinen tavoite oli käydä pyörähtämässä Da Nangista pohjoiseen sijaitsevassa Huessa. Tänne on kuitenkin sen verran matkaa, että tästä tulisi yön yli reissu. Mutta koska majapaikkaani en pääsisi kirjautumaan kuin vasta kahden nurkilla, saatoin venyttää lähtöäni kymmeneen. Ajomatka kohti vuoria sujui oikein mallikkaasti ja maisemat paranivat metri metriltä. Aluksi kaupungin rantakatua merenrantaa mukaillen, kunnes saavuin vuoren juurelle ja aloin pikkuhiljaa nousemaan ylös mutkittelevaa rinnetietä. Jo matkalla sivulle katsoessani näin kaupungin avautuvan upeana maisemana vierelläni, mutta huipulta näkymät kumpaankin suuntaan olivat todella upeat.
Huipulta samaa, tosin enemmän metsän suojissa mutkittelevaa tietä alas kohti isompaa moottoritietä. Toisella puolella huippua tien kunto oli mitä parhain, mutta tällä pohjoispuolella alkoi osittain olemaan jo vahan heikkokuntoisempaa pintaa. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan ajaminen jatkui ilman ongelmia. Harmittavasti pienempi tie vaihtui isompaan QL1A-moottoritiehen, jota täytyisi ajella noin puolisen tuntia ja yrittää selvitä isojen rekkojen keskellä luovien.
Onneksi liikennemäärät olivat jälleen aika maltilliset, ja selvisin risteykseen kääntyäkseni jälleen pienemmälle QL49B-tielle kohti merenrantaa ja lopulta pienen kiertolenkin kautta kaupunkiin. Tämä on huomattavasti rauhallisempi reitti, sain jälleen ajella käytännössä yksinäni eteenpäin ja vastaantulijoitakin oli aivan kourallinen. Mitä mahtavin vaihtoehto vilkkaalle motarille.
Vinh Xuân kylässä sitten sattui ensimmäinen rengasrikko koko 6kk reissaamisen aikana. Onneksi mekaanikko oli aivan nurkan takana, joten korjaamaan päästiin hyvinkin helposti. Valitettavasti useasta yrityksestä huolimatta renkaan takaisinnostaminen ei onnistunut, joten uusi ulkokumi alle kohtuullista 460 tuhannen dongin (20 euron) korvausta vastaan ja matka pääsisi jälleen jatkumaan. Tässä kyllä kävi kaiken kaikkiaan aivan käsittämätön tuuri, olen ajellut koko päivän kylättömiä teitä ja keskellä ei mitään, ties kuinka pitkään, mutta rengas päätti antaa periksi 200 metriä pienen kyläkorjaamon jälkeen.
Tämän jälkeen ei enää vastoinkäymisiä osunut kohdalle, vaan aika lailla sopivasti kahden aikaan olin perillä majapaikassani Canary Boutique Hotellilla. Ei mikään erikoinen hotelli, mutta kohtuu hintainen ja keskeisellä sijainnilla. Check in, tiepölyjen pesu suihkussa ja suuntana päiväkahvi. Korealaisten omistajien pitämä Hanok Cafe tällä kertaa kohteena, ja testissä kaakaokahvi. Oikein maukas yhdistelmä.
Loppuiltapäivästä pitkän ja tapahtumarikkaan päivän päätteeksi pitsa iltapalaksi läheisestä nimettömästä pitseriasta, ei yhtään hullumpi lätty. Vielä lähikaupan kautta iltaolut sekä naposteltavaa matkaan ja huoneeseen yöpuulle.
Paluumatka takaisin Da Nangiin
Aamulla aikainen lähtö, ajaen Imperial Palace ohi palatsia ihaillen, suuntana läheinen paikallisten suosima pieni Cassette Cafe – kahvila. Aamukahviksi oikein maukas vietnamilainen kahvi.
Valitettavasti tässä vaiheessa taivas antoi periksi ja sade alkoi, joten ei muuta kuin sadeviitta niskaan ja matkaa jatkamaan. Ennen ajomatkaa takaisin tarkoituksena oli vierailla kaupungin eteläpuolella sijaitsevan Thuy Tien -järven ympäristössä olevalla, hylätyllä vesipuistolla. Tai mitä puistosta on enää jäljellä, puisto on ollut raunioina jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä, joten paljoa siellä ei nähtävää ole. Tähän paikkaa ennakkoon tutkittuani useampi täällä vieraillut oli neuvonut, että pohjoinen takaportti on paras ja rauhallisempi lähestymissuunta paikkaan. Täällä oli vartija paikalla, kuten oletettua olikin, mutta hänelle suoritetun pienen 20 tuhannen dongin (0,85 euroa) sisäänpääsymaksun jälkeen oli puiston puolelle ajaminen sallittua.
Kovin kauas en viitsinyt lähteä järven ympäristöä tutkimaan, noin puolisen tuntia kävelin ja kuvasin rantamaisemia sekä tällä välittömällä alueella olevia jäännöksiä. Lisäksi säätila oli vähän mitä sattui, hetkittäni satoi vähemmän ja jossain kohtaa vähän enemmän, joten tämäkään ei suoranaisesti kannustanut lähtemään yhtään kauemmaksi harhailemaan. Tästä huolimatta upean oloinen kokemus. Sadekin lopulta loppui kokonaan, joten viitta skootterin syövereihin ja suunnaksi moottoritie sekä Da Nang.
Paluureitti kulki saman vuoren ylityksen kautta kuin tullessa, joten alkuun isompaa moottoritietä vuoren juurelle asti. Koska taivas oli osittain pilvinen, olivat maisemat eilistäkin upeammat ja matka taittui kaunista vuoristomaisemaan ihaillessa. Mitään erikoista onneksi ei reissun päällä tällä kertaa tapahtunut, joten majapaikalla olin takaisin noin kello 12.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
