Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Lähestulkoon jokainen blogi ja vlogi hehkuttaa, että pohjois-Thaimaaseen matkatessa on pakko ottaa 2-pyötäinen alle ja lähteä ajamaan Mae Hong Son kierros. Itsekin viime vuosina useamman tarinan kyseisestä kierroksesta olen lukenut, joten nyt kun kerran täällä olen niin miksipä en lähtisi reittiä tarkastamaan. Tiedossa tuleekin olemaan useamman päivän verran kauniita vuoristomaisemia sekä erittäin paljon mutkia.
Ensimmäisen päivän tiesiirtymä
Onneksi alku oli edellisen ajoretken tapaan kevyt ja tasamaapainotteinen siirtymä Chiang Maista Chom Thongin pieneen kylään ja siellä sijaitsevaan majapaikkaani. Matka itsessään kulkee isompaa, kaksikaistaista maantietä tasaisessa laaksossa kohti etelää, joten täällä ei juuri mitään erikoista tapahtumaa ollut. Tien varresta tuli kuitenkin bongattua Tatonyon-niminen kahvilaravintola, jonka tarjonnasta löytyi erittäin maukkaita ja kohtuuhintaisia thaimaalaisia herkkuja. Ehdottomasti hyvä lounaspaikka ja lepohetken tarjoaja.
Lounaalta ei enää ollutkaan pitkä matka ensimmäisen yön majapaikalleni, maalaisyhteisön keskellä riisiviljelmien välissä sijaitsevalle Nok Chan Mee Na:lle. Paikka on aavistuksen syrjässä, mutta erikoisuutena on reilu kymmenen pienempää omaa mökkiä riisiviljelmien ympäröimänä. Ja koska tällä hetkellä ei ollut mikään sesonkiaika menossa, sain nukkua koko alueen ainoana vieraana.
Hetken päiväunien jälkeen suuntasin takaisin ison tien varteen, missä lähin isompi keskittymä sijaitsi, ja kävin kaupassa hakemassa vähän iltapalaa ja palasin majapaikalle rentoutumaan.
Thaimaan korkein huippu
Ajopäivä kaksi, suuntana Mae Sariangin kylä lähellä Myanmarin rajaa, jossa seuraava yöpyminen peltojen keskellä. Mutta sitä ennen pyörähdys Thaimaan korkeimmalla huipulla, Doi Inthanonilla. Mutta ensimmäiseksi aamukahville, paikaksi valikoitui pieni tienvarsikahvila Coffee Cafe’, joka oli juuri aukeamassa, kun ajelin pihaan. Kahvi oli oikein maukasta, ja iloisena yllätyksenä omistajan pieni koira halusi oman osansa turistin huomiosta sekä rapsutuksista.
Itse huipulle kuljetaan ajamalla Doi Inthanonin kansallispuiston läpi, kunnes saavutaan 1192- ja 1009-teiden risteyksessä sijaitsevalle tarkastuspisteelle. Tästä matka jatkuu 1009-tietä vuorenrinnettä mukaillen ylös aina päätepisteelle asti, jossa on parkkitilaa reilusti tarjolla. Parkkipaikalta itse huipulle ei polkua joudu pitkään tallaamaan, pari sataa metriä suuntaansa, ja reitti on vielä rakennettu kokonaan puurakennelmien päälle.
Toiselta puolelta tietä löytyy Ang Ka luontopolku, joka kannattaa ehdottomasti käydä kiertämässä, kun täällä päin on ajelemassa. Vajaan puolen tunnin kierros metsän siimeksessä hyvää, rakennettua polkua vanhaa puustoa ihaillessa ja luonnonääniä kuunnellessa. Matkalla vuorelta alas on vähän matkan päässä melkein tien varressa Grand Pagoda Nabhapolbhumisiri, jonka kohdalla kannattaa ehdottomasti pysähtyä.
Takaisin tarkastuspisteen nurkalle päästyäni käännös oikealle ja matka jatkukoon kohti länttä. Ja mutkatie sen kuin muuttuu upeammaksi. Aivan mieletöntä, koko ajan jatkuvaa mutkittelua tiheiden metsien sekä välillä aukeavien vuoristomaisemien saattelemana. Seuraava pysähdys tuli vastaan Mae Chaem Gate Restaurant -nimisessä ravintolassa, jossa päätin pitää päivän lounastauon. Tarjolla sekä länsimaista että thaimaalaista ruokaa, ja maku oli erittäin kohdillaan.
Reilun parin tunnin ajaminen lounaspaikalta itse yöpaikalle oli vielä sen verran uuvuttava, että päätin pysähtyä ihailemaan maisemia ja juomaan päiväkahvia Huai Kungin maisemapaikalle. Paikka sinänsä ei mikään erityinen näköala ollut, mutta korkeampi ja vähän avonaisempi kohta oli valjastettu kahvila/ravintolakäyttöön näköalalla varustettuna. Ei siinä, kahvi oli täälläkin maukasta ja kyllä näytä näkymiä kelpaa pysähtyä ihailemaan.
Ensi yön majapaikkana toimisi Chill House -niminen paikka kaupungin länsipuolella vähän syrjemmässä metelistä ja hulinasta. Paikka ei itsessään mitenkään isolta näyttänyt, neljä pientä bungalowia sekä ilmeisesti yksi isompi vierasmaja. Mutta hyvin pieni paikka peltojen keskellä. Vaikka talon emäntä ei puhunutkaan sanaakaan englantia, saatiin muodollisuudet hoidettua ja matkaaja majapaikkaan kirjattua.
Koska päivä oli vielä nuori, kävin kaupungilla hieman ajelemassa ja tutustumassa mitä täällä näyttää olevan tarjolla. Todetakseni että eipä kovin paljoakaan, joten bensa-asemalla pyörän tankki täyteen ja kaupasta vähän evästä illaksi.
Pitkä suoraton tie Mae Hong Soniin
Jälleen hyvissä ajoin aamulla ylös sängystä, reppu kasaan ja pyörän päälle. Tässä kohdassa ilmansuunta vaihtuu pohjoiseen ja tavoite reitillekin nimensä antaneeseen Mae Hong Soniin. Aamukahvi nautittiin tällä kertaa paikallisen AmazonCafe -kahvilaketjun terassilla, kyseisen ketjun tuotteista on aikaisemminkin tullut nautittua ja hyvää on kahvi täälläkin. Mitään purtavaa kahvin kanssa ei tosin ole tarjolla, joten nälkä ei kannata olla jos tänne on tulossa. Ja Thaimaassa yleensä isompien huoltoasemien yhteydessä on joko Amazon Cafe tai 7-eleven, tai monesti molemmat, joten sekä kahvi- että eväspuolen kyllä saa hoidettua.
Itse ajomatka kohti pohjoista on todella upeata vuoristotietä, joka mutkittelee aivan koko ajan. Suoria osuuksia ei montaa sataa metriä ole, joten täällä pääsee nauttimaan moottoripyöräilystä koko rahan edestä. Muutama isompi kyläkeskittymä matkalle osui, mutta näissä en sen enempää pysähdellyt vaan jatkoin ajamista pitäen kuvaustaukoja aina hyvien maisemapaikkojen koittaessa.
Lähempänä kaupunkia huomasin pienen Pha Bongin levähdyspaikan, jossa oli myös pikkuinen kahvila sekä ennen kaikkea vessa, joka tarjosi helpotusta pitkän ajopäivän loppupuolella. Lisäksi maisemat olivat oikein komeat.
Lähes neljän tunnin ajamisen jälkeen saavuin Mae Hong Sonin kaupunkiin, mutta olin vielä sen verran aikaisessa, etten ihan vielä viitsinyt suunnata hotellille vaan kävin etsimässä itselleni lounasta. Ravintola BaanSongThai hieman sivummassa tarjosikin oikein hyvät puitteet tähän, paikallista ruokaa, joka näytti olevan paikallisten suosiossa koska paikka oli vähintään puolilleen täynnä.
Majapaikkana toimi tällä kertaa Imperial Mae Hong Son Hotel. Halpa, mutta ehdottomasti 80-luvulle jämähtänyt iso hotelli kaupungin eteläpuolella. Huoneissa puolipanelointi, kulunut puulattia sekä vaaleanväriset nojatuolit. Mutta jääkaapista ja toimivasta ilmastoinnista plussaa. Eikä seuraavana aamun aamiainenkaan mikään huono ollut, muutama lämmin ateriavaihtoehto sekä reilu salaattipöytä kyllä auttavat pitämään nälän loitolla. Ja kahvia, siitä iso kiitos.
Upeiden huippujen yli Paihin
Aamupalan ja repun pakkaamisen jälkeen oli aika jälleen hypätä pyörän selkään ja suunnata seuraavaan kohteeseen. Aivan ensimmäiseksi pikainen visiitti paikallisella Wat Phrathat Doi Kongmun pagodalla, joka sijaitsee pienen kukkulan huipulla kaupungin länsipuolella. Muutamat kuvat itse pagodasta, takaisin alas kukkulalta ja suunta pohjoiseen kohti Wat Sootongpaen buddhalaistemppeliä. Temppeli on noin kilometrin sivussa päätiestä, parkkitilaa näyttää olevan runsaasti ja kunhan pihan läpi kävelee isomman rakennuksen takapihalle, aukeaa upea näkymä riisipeltojen yli pieneen kylään. Ja jos haluaa, täällä on helppo laskeutua alas ja kävellä peltojen keskelle rakennettua bambusiltaa pitkin pienen joen toisella puolelle ja takaisin.
Pitkän ja mutkittelevan vuoristotien katkaisi seuraavan kerran vähän pidempi pistolenkki vasemmalle kohti pienempää kylää Pang Maphan piirin alueella. 1226-tietä pitkin ajetaan jyrkkää nousua ja vähintään yhtä jyrkkää laskua pieneen vuorenrinnekylään, josta löytyy Dekdoi coffee jabo, pieni kahvila ja erittäin upea näköala yli ison laakson ja edessä aukeavien vuorten.
Takaisin päätielle ja kohti länttä sekä seuraavaa majapaikkaani Pain kaupungissa. Vähän maltillisempien tieosuuksien jälkeen vuoristo jälleen hurjistui lähestyttäessä Doi Kiew Lomia ja tien mutkaisuus jälleen kerran ylitti itsensä. Nousu vuoren huipulle oli melkoista serpentiiniä tiukkoine käännöksineen ja komeine maisemineen. Ja tätä kesti parikymmentä minuuttia, kunnes vuoren huipulta lähdettiin laskeutumaan takaisin alas ja vähintäänkin nousun veroinen mutkitteleva pudotus oli edessä.
Sen verran nopeasti oli jälleen päivä kulunut, että poikkesin vielä matkalla viilentävällä päiväkahvilla Om Garden Cafe -nimisessä paikassa Pain keskustassa. Paikka ilmeisesti on todella suosittu turistien keskuudessa, ja minunkin saapuessani paikalle ei tilaa ollut enää kuin yhdelle-kahdelle. Tarjolla on kahvin lisäksi myös erilaista purtavaa, mutta hinnat ovat vahvasti turistipainotteiset, joten kerran kannattaa käydä muttei välttämättä kahdesti.
Tämän viimeisen välietapin majapaikkana toimisi Pai Village Boutique Resort. Paikka sijaitsee keskustan itäpuolella Pai-joen rannassa, ensivaikutelmalta enemmän turistien kansoittamalla alueella. Tässä resortissa on tarjolla noin 15 omaa pikku bungalowia, osa vähän isompia sekä paremmin varusteltuja kuin toiset, mutta periaatteessa jokainen on oma pikku mökkinsä. Jokaisesta löytyy etuoven vierestä pieni terassi makuupatjalla varustettuna, mutta koska aivan edessä kulkee kävelypolku mökkien välillä, ei varsinaista omaa rauhaa ole tarjolla. Lisäksi hinta oli selvästi kierroksen yläpäässä, vaikka vastineet tuolle rahalle ovat vähän tiukemmassa.
Aivan kulman takaa löysin päivällispaikakseni Good Burger -nimisen purilaispaikan, joka oli oikein onnistunut löytö. Pieni kadunvarsipaikka, jossa istumapaikkoja noin 8 nälkäiselle, valikoima ei ole kovin laaja, mutta purilaisia saa sekä lihapihvillä että kasvispihvillä. Itse päätin kokeilla mustapapupihvillä ja avokadolla varustettua hampparia, joka osoittautui erittäin maukkaaksi valinnaksi.
Takaisin ruuhkaan
Viimeinen ajopäivä ja edessä paluu takaisin Chiang Main ruuhkaisille kaduille. Matkalla olisi kuitenkin tarjolla vielä pari kiinnostavaa kohdetta, joista ensimmäisenä lähellä Pain kaupunkia sijaitseva Pai Canyon. Ei mikään Grand Canyon, mutta isohko luonnonmuovautuma aivan ison tien vieressä ja lyhyen kävelymatkan päässä parkkipaikalta. Aikaisin aamulla ei ketään muuta ollut paikalla, joten rauhassa sai jyrkistä reunamista nauttia.
Seuraavana stoppina aivan parin minuutin ajomatkan päässä oleva Pai Memorial Bridge, vanha puukantinen silta, joka on jätetty uuden viereen muistomerkiksi. Kuvauksellinen paikka, mutta ei mitään supererikoista. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti pysähtyä matkalla ohiajaessa.
Muita omia suunnitelmia paluumatkan varrelle ei ollut kirjattuna, joten ajaminen sujui varsin mallikkaasti läpi mutkittelevien mutta vähemmän korkeuserovaihtelua tarjoavien tienkäänteiden. Ja viimeinen tunti olikin jo nopeampaa 2-kaistaista moottoritietä aina Chiang Main keskustaan asti, joten matkakin taittui suht nopeasti. Yksi nähtävyys, joka osui kyllä silmään ohiajaessa, jota voisi suositella käytäväksi tarkastamassa, oli Air Diamond Cafe & Hotel. Kyseessä näyttäisi olevan Thai Airwaysin käytöstä poistuneen Airbus A330-300 -matkustajalentokoneen sisälle rakennettu kahvilahotelli, joka varmasti vähänkin viileämpänä ajankohtana kannattaa käydä tarkastamassa. Itse ajoin jo valmiiksi hikisenä puolen päivän aikaan tästä ohi, joten en enää viitsinyt lähteä paikalle hikoilemaan.
Kaiken kaikkiaan kierros vuorten ympäri oli kyllä sitä, mitä muutkin kanssamatkaajani ovat vuosien ajan mainostaneet: upeita maisemia, upeita teitä ja runsaasti mutkia. Paljon täällä olisi näiden nähtävyyksien lisäksikin nähtävää ja koettavaa, jos vain haluaisi käydä tutkimassa. Itse käytin pääasiallisena lähdemateriaalinani pyörävuokraamoni Cat Motorssin kirjoittamaa artikkelia tästä kyseisestä kierroksesta, ja tätä voin suositella myös muille aiheesta kiinnostuneille luettavaksi.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
