Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Elefanttien näkeminen luonnossa on jollain tavalla hieno kokemus, tämä ehkä johtuu siitä, että kyseessä on luonteeltaan niin ihmismäinen eläin että sitä haluaa ihailla ja sen tekemisiä seurata. Thaimaa on valitettavan kuuluisa siitä, miten elefanttien hoito on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana onnistuttu heitteille jättämään, ja vaikka tilanne ei vieläkään ole hyvällä tasolla, on parempaa kuitenkin näköpiirissä.
Vuonna 1989 Thaimaan kiellettyä teollinen metsänkaato, edellisvuoden suurista tulvista johtuen, tuhansia työelefantteja jäi käytännössä toimettomaksi. Koska metsät oli hakattu, ei niille riittänyt luonnollisia elinolosuhteita, mutta jotakin niille piti keksiä. Tässä vaiheessa alkoi erilaisten turistileirien perustaminen, jossa elefantit esiintyvät sirkuseläiminä tai kantavat turisteja selässään monisataakiloisen terästuolin kanssa.
Valitettavasti tämä vastaavanlainen turismi jatkuu edelleen, tosin vähenemässä määrin kiitos viime vuosien aktiivisten kampanjointien eläinten asian puolesta. Mitä itse olen huomannut, on erityisesti sosiaalisessa mediassa viimeisen 5-7 vuoden aikana ollut suosiossa ns. elephant sanctuaryt eli turvapaikat, joissa elefanteille on varattu erittäin iso vapaa liikkuma-alue jossa ne voivat viettää aikaa. Ihmiset voivat käydä syöttämässä, kävelyttämässä ja kylvettämässä elefantteja näissä paikoissa kohtuullista korvausta vastaan.
Ongelma näissä paikoissa on, että edelleen elefantit eivät saa olla oma itsensä vaan ne toimivat kuin sirkuseläimet. Ruoka on yksipuolista, päivärytmi pakotettua ja todellisuudessa elefantti ei vapaana käy kylpemässä vedessä kuin kerran-kaksi viikossa, toisin kuin joka päivä näissä turvapaikoissa.
Itse luettuani ja tutustuttuani näihin ongelmakohtiin, löysin osittain vahingossa Kindred Spirit Elephant Sanctuaryn, voittoa tavoittelemattoman projektin, joka pyrkii omalla tekemisellään edistämään elefanttien vapaata ja luonnonmukaista elämistä Thaimaassa. Täällä eläimien kanssa ei olla missään vuorovaikutuksessa, vaan ainoastaan pyritään seuraamaan ja ihailemaan niiden olemista sekä elämistä vuoristoisessa viidakkoympäristössä.
Automatka vuoristoon
Aamulla 9:00 Chiang Main vanhasta kaupungista kuljettajamme Mr. Deen kyydillä lähdimme ajelemaan kohti vuoristoheimon kylää kaupungin länsipuolella sijaitsevaan vuoristoon. Samaan matkaan lähti myös Manchesterin lähistöltä kotoisin oleva pariskunta, joten aivan yksin ei tarvinnut matkaa tehdä. Reput ja matkaajat auton lavalle ja matkaan.
Lämmitä riitti ja 1,5h matkan jälkeen, juuri ennen kuin lähdimme nousemaan vuoristoon, englantilaiset matkakumppanini hyppäsivät auton ilmastoituun sisätilaan, mutta itse nautin mutkittelevista vuoristoteistä lavalla. Vuorella ilma oli onneksi todella viileää laaksoon verrattuna, joten mikäpäs lavalla oli maisemista nauttiessa.
Lounastauko Mae Chaemin kylässä paikallisessa ruokapaikassa. Oikein maukasta thaimaalaista kotiruokaa, tällä varmasti jaksaa koska vielä olisi melkein puolet matkasta jäljellä. Tässä kohdassa päätin itsekin siirtyä ohjaamon puolelle suojaan, lämpötila oli jälleen lähestymässä hellelukemia.
Vieraana vuoristoheimon kylässä
Kylä, jossa tulisimme yömme viettämään, olisi 1263-tien varrella, jota todennäköisesti tulisi ajettua, jos kiertäisi Mae Hong Son -kierroksen lyhyempää reittiä. Perillä olimme noin kello 12:40 eli vähän aikataulua edellä. Kuulemma normaali ajoaika on neljä tuntia. Majapaikkanamme tulisi toimimaan kyläläisperheen talossa sijaitseva vierassiipi, jossa minulle oli oma huone ja englantilaisille oma. Huoneet olivat todella perusvarustuksella: pistorasia, lattiatuuletin, kattovalaisin ja paksu patja hyttysverkolla. Ei tässä mitään Hiltonia odotettukaan mutta olisi edes tuoli ollut…
Varusteet omiin huoneisiin, pieni hengähdystauko ja sitten olikin aika lähteä kyläkierrokselle. Kierros alkoi Mr. Deen opastamana lämpimällä nousulla läheiselle temppelille, joka oli vielä pitkälti rakennusvaiheessa. Lattia, seinien alaosat sekä muutama patsas oli saatu paikoilleen mutta seiniä saatikka kattoa ei vielä näkynyt. Tosin pieni kyläyhteisö kun on kyseessä, ei kaiken voikaan odottaa olevan helposti ja nopeasti rakennettavissa. Ja olipa meillä pari kyläkoiraakin temppelioppaina.
Tästä matka jatkui kylän koulun pihamaan kautta isommalle maantielle, jonka vartta kuljimme paikalliselle kahvilalle. Kyseessä olikin aivan mahtava paikka todella upealla näköalalla varustettuna. Barista oli erittäin leppoisa kaveri, joka kertoi mielellään kahvilastaan ja sen ympäristöstä. Kahvien ja hetken hengähdystauon jälkeen hän kierrätti meitä vielä puutarhassaan, jossa oli lähestulkoon kaikkia mitä ihminen voi ruoanlaittoon kaivata. Mutta ennen kaikkea hänellä oli kahvipensaita koko rinne ja joenvarsi täynnä, joten tänään juomamme kahvi todellakin oli lähituotantoa alusta loppuun.
Kahvilalta kävelimme rinnetietä takaisin perhemajoituksellemme, jossa siirryimme valmistautumaan iltapalan valmistukseen. Tiedossa tulisi olemaan riisiä, vihannes-sieniwokkia sekä perunamunakokkelia. Ja nämä pääsimme tosiaan itse valmistamaan, kasvisten ja vihannesten pilkkomisesta lämmittämiseen, joten tulipahan vähän aktivoiduttua illan hämärtyessä.
Maukkaan illallisen jälkeen oli vielä vuorossa bambukorin valmistaminen. Talon isäntä aloitti tekemässä pohjan, josta saimme sitten jatkaa seiniä niin korkealle kuin halusimme, ja tämän jälkeen isäntä viimeisteli korin tekemällä bambusuikaleista yläreunaan siistin reunuksen. Jostain syystä tämä homma minulta sujui, olisi jopa voinut kuvitella, että olen aikaisemminkin vastaavia tehnyt. Mutta tosiasiassa ensi kertaa luonnonmateriaalista moista koria rakentelin. Ja oikein komea kori siitä lopulta tulikin. Kyllä minusta hyvän vuoristolaisisännän voisi saada.
Ja korinrakentamisen kruunuksi, kun odottelimme viimeistelyvaiheen loppumista, oli tarjolla paikallista pontikkaa. Jostain syystä puheeksi tulivat viskit, johon emäntämme Kerry totesi, että naapuritalossa olisi jollakin mahdollisesti kotitekoista viskiä tarjolla, jos maistuu. Ja kyllähän ilmainen viina aina maistuu. En kyllä lasissa ollutta tavaraa viskiksi kutsuisi, täysin kirkasta tavaraa, joka ei tosin maistunut yhtään hullummalta. Kyllä pahempaakin pontikkaa on tullut elämänsä aikana juotua.
Todella hikinen elefanttivaellus
Aavistuksen katkonaisten ja heikkolaatuisten yöunien jälkeen oli aika herätä aikaisin aamulla nauttimaan aamupalaa. Runsaan ja maukkaan aamiaisen jälkeen olikin aika laittaa safarivarustus päälle ja suunnata pihalle auton kyytiin. Pilvinen sää enteilisi kohtuullista keliä, sadetta ei näyttäisi ainakaan välittömästi olevan tiedossa mutta lämmin varmasti tulisi olemaan. Matkustajat auton lavalle ja hiekkatielle.
Todella töyssyisen 20 minuuttisen tiesiirtymäelämyksen jälkeen auto tien varteen parkkiin ja jalan pientä polkua kohti ensimmäistä kohdepaikkaa. Oppaamme joutui tässä kohdassa vielä soittamaan elefantin hoitajalle, että missä he tarkalleen mahtavat olla, mutta paikka selvisi ja komeaa harjumaisemaa mukaillen eteenpäin.
Ensimmäisenä paikalla olikin kaksi naaraselefanttia, yli 60-vuotias äiti ja hänen tyttärensä. Kumpikin katsahti hetken aikaa saapuvaa turistilaumaa (edelleen siis vain me kolme) ja jatkoi sen suurempia elehtimättä lehtien syömistä. Nämä kaksi ovat kuulemma erottamaton kaksikko, jotka kulkevat aina vähän matkan päässä toisistaan.
Reilun tunnin ajan kuljimme kaksikon perässä tai yläpuolella jyrkän rinteen mukaisesti alaspäin, aina välillä pysähdellen kuvaamaan ja seuraamaan mitä tapahtuu. Hiljaa kulkien elefantit etenivät koko ajan puulta toiselle lehtiä repien ja tiettyjä maakasveja mutustaen. Vapaana metsässä elefantit syövät kuulemma jopa 160 erilaista kasvia tai puun lehteä. Siinä on jo ihan kohtuullinen valikoima purtavaa. Ja bambu on kuulemma suurinta herkkua.
Tässä kohdassa oli aika heiluttaa hyvästit näille kahdelle ja lähteä selvittämään reittiä takaisin autolle. Onneksi oppaamme oli vielä kartalla, niin löysimme parin hikisen ylämäen ja parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen takaisin. Nopea viiden minuutin siirtymä takaisin kylää kohti, auto parkkiin ja varusteet matkaan. Tällä kertaa aivan pari minuuttia tien viereen, jossa meitä odottikin päivän toinen tapaaminen.
Nimittäin kolme uroselefanttia, ja heti oli havaittavissa, että nämä kaverit eivät olleet aivan yhtä elegantteja ja rauhallisia kuin naarastoverinsa. Siirryimme rinteessä yläpuolelle seuraamaan kaverusten päivää, ja seuraavan tunnin aikana he kerkesivät useampaankin kertaan painimaan keskenään sekä kaatamaan pari puuta. Onneksi pystypaini oli vain leikkimielistä ajanvietettä, joten huolestua ei tarvinnut.
Kun tämän kolmikon olimme jättäneet jatkamaan päiväänsä viidakkoon, suuntasimme rinnettä alas takaisin autolle, ajoimme muutaman minuutin alas läheisen puron varteen ja aloimme lämmittämään itsellemme lounasta. Kevyt kenttälounas koostui majapaikalta matkaan saaduista eilisistä kasvis-wokkieväistä, riisistä sekä pikanuudeleista. Ja nuudelivesi lämmitettiin bambun rungonpätkässä pienen nuotion äärellä. Ruokapöydän virkaa hoiti tuoreista puunlehdistä kasattu matto joenvarressa. Kaiken kaikkiaan erittäin maukas ja mieleenpainuva lounaskokemus.
Lounaspaikalta ei ollutkaan kuin viitisen minuuttia ylämäkiajoa takaisin kylään. Itse päätin hypätä lavalle täksi ajaksi, koska olin päivän sademetsässä reippailun tuloksena aivan läpimärkä hiestä enkä halunnut enää tässä vaiheessa suotta kastella oppaamme penkkejä. Majapaikallamme pikainen vaatteiden vaihto, kamat kasaan ja emäntämme Kerryn kyydillä taksiin Chiang Maihin. Paluumatka menikin leppoisasti nuokkuen ja torkkuen, välillä niitä näitä jutellen, ja päättyen tuttuun vanhaan kaupunkiin.
Kaiken kaikkiaan Kerryn elefanttien turvapaikka oli erittäin positiivinen ja supermielenkiintoinen kokemus. Kyseinen projekti todellakin keskittyy eläinten hyvinvointiin, ja vieraat ovatkin seuraamassa heitä heidän ehdoillansa. Jos olet pohjois-Thaimaaseen päin suuntaamassa, ja haluat käydä elefantteihin tutustumassa, niin tätä voin kyllä erittäin suurella lämmöllä suositella.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
