Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Marraskuun alkupuolella kypsyi ajatus lähteä vielä loppukuusta tekemään kotimaan matka eteläiseen Lappiin. Itselläni on jonkin aikaa ollut suunnitelmissa suunnata Savukosken ja Kemihaaran taakse Korvatunturin huipuille ihailemaan yksiä Euroopan viimeisistä erämaamaisemista. Ja kun eräs matkailusta ja retkeilystä kiinnostunut kaverinikin innostui ajatuksesta, aloimme suunnittelemaan nopean aikataulun toteutusta tälle tavoitteelle.
Kuten moni muukin retki, myös tämä alkoi varustelistan luomisella ja läpikäymisellä. Sellaisilla poikkeuksilla, että omaan selkään tullaan heittämään Haglöfsin pieni 20 litran reppu ja makuupussi tulee olemaan vuokrapussi. Muuten varustus tullaan valitsemaan ajatuksella mahdollisimman vähällä ja kevyellä, kuitenkin kamerakalusto pakattuna matkaan. Tarkoitus on tästä reissusta yrittää saada kasattua aineistoa noin 15 minuuttiselle YouTube-videolle sekä muutamalle taustakuvakelpoiselle otokselle.
Koska olin kerennyt jo kauppaamaan oman 3-vuodenajan makuupussini eteenpäin, päätin että tälle reissulle kokeilen vuokrata kunnon, nykyaikaisen talvipussin. Liizi.fi -verkkokaupasta vastaan tulikin hyvä valikoima paria erilaista makuupussia vuodenajan mukaan, mutta puhtaasti talvikäyttöön mainostettuja oli yhtä mallia ja kahta kokoa: Warmpeace Viking 1200. Varausprosessi oli itsessään mutkaton ja makuupussi lähti hyvissä ajoin matkaan saapuen käyttööni jo pari päivää ennen varsinaista varauksen alkua. Iso plussa tästä.
Muista valmistelevista tekijöistä tärkeimpiä olivat rajavyöhykeluvat sekä majoitus ennen ja jälkeen metsämarssin. Rajavyöhykkeellä kulkeminen on luvanvaraista toimintaa, mutta onneksi Rajavartiolaitos myöntää lyhytaikaisia vierailulupia myös harrastustarkoituksessa. Niinpä hain sähköisen palvelun kautta vuorokauden nousuluvan Korvatunturin läntisille huipuille, ja tälle lupa paria päivää myöhemmin myönnettiinkin. Mukana seurasivat vielä toimintaohjeet sekä reittikartta. Eikä luvan hakeminen maksakaan mitään, joten pelkkää plussaa.
Majoituspalveluita on tarjolla muutamakin eri vaihtoehto välillä Savukoski-Kemijärvi. Me päätimme varautua aikaiseen ja tehokkaaseen vaellusaamulähtöön varaamalla Metsähallituksen Tikkasen vieriharjun varaustuvan aivan parin kilometrin päästä Kemihaaran parkkipaikasta. Kyseiseen kämppään pääsee autolla melkein pihaan asti, sieltä löytyy sauna ja sen tosiaan on lähellä lähtöpaikkaa. Lähtötilanne vaikuttaa oikein hyvältä. Enää ei tarvitsisi kuin saada matkaajat noin 1000km päästä halki Suomen ja mökille.
Automatkan aikana ei mitään erikoista tapahtunut, maisema vaihtui hyvään tahtiin ja pohjoista kohti kuljettaessa myös kevyt lumipeite ilmestyi teiden varrelle. Oulusta Rovaniemelle ja aina Kemijärven nurkille asti ilmassa oli sankkaa sumua, minkä takia näkyvyys ja maisemat eivät päätä huimanneet. Samoihin aikoihin laskeutunut pimeys vielä korosti tätä. Tästä huolimatta autokunta kulki perille Pelkosenniemen sekä Savukosken kautta Kemihaaran nurkille varaustuvalle. Aikaa matkan taittamiseen oli kuitenkin kulunut taukoineen kaikkineen reilu 14 tuntia. Tästä johtuen ensimmäiselle mökki-illalle ei paljoa jäänyt aikaa ihmeteltäväksi. Kevyt iltapala, pari pesällistä puita kamiinassa ja makuupussiin unta keräämään. Huomenna olisi jälleen aikainen herätys.
Kemihaarasta kohti Korvatunturia
Herätyskello soi, tai paremminkin tärisi, ranteessa kello 6 aamulla. Kahvit, aamupala ja varusteiden pakkaaminen sekä tyhjentäminen autoon odottamaan paluuta. Tavoitteena oli, että pimeätä metsää oltaisiin päästy lähestymään jo 7 aikaan, mutta Kemihaaran parkkipaikalla kello näyttikin 7:40. Sakoille oltiin siis menty ja rankasti. Tästä sen suuremmin murehtimatta puhelu Rajan päivystykseen, ilmoitus aikeista käydä vyöhykkeellä ja kertaus retkisuunnitelmasta. Puhelu oli nopea, joten matkaa päästiin lopulta tekemään.
Onneksemme retkeilyreittiä oli juuri päivä-pari sitten ajanut pari moottorikelkkaa, joten luminen polku oli muodostunut asteen verran helpommaksi kulkea. Lunta kuitenkin oli kauttaaltaan metsässä se 10-15 cm, niin tarpominen koskemattomassa hangessa olisi ollut varmasti verkkaisempaa. Mitään juoksua ei ollut tarkoitus pitää yllä, vaan reipasta käppäilyä aina aika ajoin pysähdellen ja kuvaustaukoja pidellen.
Ensimmäisen etapin määräpaikkana olikin tulevan yön suunniteltu majapaikka, Vieriharjun autiotupa, jossa meitä tervehti mieskaksikko, jotka olivat juuri tekemässä lähtöään kohti Manto-ojaa. Saapuessamme tuvalle vähän manasimme lumista taivalta, sekä sen yllättävän raskasta vastusta, ja tutkimme kellojamme todeten että arvioituun kahden tunnin kävelymatkaan oli kulunut 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tuohon kun yhdisti myöhästyneen lähdön, niin päätimme yhdessä tuumin olla tällä kertaa jatkamatta Korvatunturille. Mehän emme voineet tietää, miten pitkälle moottorikelkkaurat jatkuisivat, mutta varmasti niitä ei huipulle menisi joten tunturin rinteen kivikkoon olisimme joutuneet suuntaamaan lunta kahlaamaan. Tähän yhdistettynä yllättävän hidas matkavauhti, todella lyhyt päivän pituus ja reitin arvaamattomuus, olisi fiksuinta jäädä tähän pitämään taloa.
Koska aikaa yhtäkkiä olisikin tarjolla runsain mitoin, päätimme pyöriä läheisillä pikkunyppylöillä ihailemassa ympäröiviä, lumisia suomaisemia. Lisäksi otimme kaiken ilon irti valoisasta ajasta metsätyöleirin merkeissä sahaten ja hakaten noin tunnin ajan halkoja omaan sekä seuraavan retkeilijän tarpeeseen. Pokasahan terä oli parhaat nuoruusvuotensa jo nähnyt, mutta kirves oli terävyydessään lähempänä voiveistä.
Pimeyden laskeuduttua kevyt päivällistauko ja lepohetki ennen saunan lämmitystä. Tätä autiotupaa ja sen palveluita on kyllä pakko kehua, tilaa niin makuupaikkojen kuin pöydän ympärillä oleiluunkin on todella runsaasti. Muutama patjatkin on talon puolesta tarjolla nopeimmille majoittujille. Meillä ei näistä ainakaan riitaa saatu aikaan, koska olimme tämän yön ainoat majoittujat. Lisäksi mökki on todella tiiviissä kunnossa, pari puolikasta pesällistä kun poltti puita niin lämpöä riitti noin kolmeksi tunniksi. Ulkona oli samaan aikaan 3-4 astetta pakkasta.
Sauna oli myös mitä parhain kruunu tällä, yllättävän ja hieman harmittavan lyhyelle, päivälle. Reilu kaksi pesällistä puita riitti nostamaan lämmön valmiin tasolle, tilaa lauteilla olisi ollut useammallekin ja vieressä oleva, itsenäinen lämminvesipata riittää lämmittämään vettä vaikka koko mökin tarpeeseen. Tähän päälle vielä pieni matka-annos Kanadalaista Lot No.40 -ruisviskiä, niin kyllä kelpaa nauttia.
Vieriharjusta Kemihaaraan
Seuraavana aamuna herätys aavistuksen viileään, mutta edelleen plussa-asteiseen aamuun. Ulkona lämpötila edelleen näytti olevan 3-4 asteen pinnassa, mutta sisällä oli arviolta pari astetta plussaa. Taas kerran vettä kiehumaan, aamiaista rakentamaan ja kamoja pakkaamaan. Mitään kiirettä tälle päivälle ei olisi tiedossa, paluumatka tulisi hoitumaan samaan noin 3 tunnin vauhtiin ja takaisin varaustuvalla oltaisiin ennen puolta päivää.
Vielä viimeinen siivous, tuhkien putsaus ja paikkojen tarkistus ennen matkaan lähtöä. Tällä kertaa tulisi Kemihaaran pään maisemat päivänvalossa, joten pientä eroa olisi sentään reitin varrella tiedossa. Mitään sen kummempaa ei ollut havaittavissa, suurpedot ja sarvipäät eivät meitä häirinneet eikä oikeastaan kukaan muukaan. Paluumatkan aikana emme muita liikkujia nähneet, Kemihaaran parkkipaikallakaan ei ollut autojen määrä muuttunut yhden yön aikana.
Varusteet auton konttiin, keula kohti varaustupaa ja taas tekemään tilapäistä kotia tähän majaan. Vieriharjuun verrattuna tämä maja on kyllä tähtiluokituksissa ainakin 1 tähden verran alempana. Alimpien hirsien ja lattian rajasta saattoi ajoittain nähdä läpi, tuulenvireen suorastaan tunsi mökissä ja tilaakaan ei ole samalla tavalla. Mutta näin kahdelle matkalaiselle tämäkin kelpaa. Kamiinaa vaan pitää lämmittää hieman tiheämpään ja villasukkia on syytä pitää jalassa. Vielä illalla sauna lämpimäksi tässäkin mökissä, ei se tämäkään yhtään hullumpi ollut. Se etu varaustuvan saunalla oli että se oli samassa rakennuksessa itse majoituksen kanssa yhteisen kuistin kautta. Näin ollen ei tarvinnut hypätä ihan koko pihan poikki pelkän pyyhkeen kanssa vaatteita pukemaan.
Jälkimietteitä
Ensi kerralla kun tänne suuntaa, niin on varattava yksi päivä enemmän metsävaellusta varten. Tällöin voi ensimmäisenä päivänä kulkea joko tuohon Vieriharjun majalle tai vaikka noin 5km edempänä sijaitsevalle Rakitsanojan kammille. Tästä sitten helppo lähteä aikaisin huiputtamaan Korvatunturia ja palata toiseen näistä kahdesta majapaikalle, ja kolmantena päivänä kevyt paluuvaellus takaisin Kemihaaraan. Muuten kaikki tuntui toimivan oikein hyvin, makuupussi oli kyllä aavistuksen turhan tuhti näihin olosuhteisiin, mutta se ei ollut iso murhe.
Ja jos kiinnostaa, niin alta löytyy tämä alussa mainitsemani reissun aikana kuvatusta materiaalista koottu Youtube-video. Siitä kyllä näkee, että se on ensimmäinen videoni ikinä, mitä on julkisuuteen tuotu, mutta tarkoituksena olikin opetella koko videon ”tuottamisen” prosessi alusta loppuun ja alkaa kehittämään tekemistä tästä eteenpäin. Ja jos alussa riman asettaa tarpeeksi matalalle, on siitä ainakin helpompi lähteä parantamaan :) . Jatkossakin tulen tekemään niin, että aina videoiden julkaisun yhteydessä kirjoitan aiheesta myös pienen blogitekstin tänne.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
