Cabrillo Highway

Roadtrip alkaa matkalla San Franciscosta Santa Claritaan.

Ensimmäinen aamu Kaliforniassa, aurinkoa ei vieläkään todistettavasti nähty. Mutta paikallinen bussikuljetus tuli kokeiltua, se tuntuu toimivan ihan ok. Vaikkakin kuskin liikkeet välillä tuntuivatkin hieman rajuilta. Paikallisliikenteen bussi- tai junalippu maksaa $2.50 joten jos enemmän ajattelee ajelevansa niin kannattaa hankkia vaikkapa päivälippu. Kaikkien näkemisen arvoisten asioiden välillä on kuitenkin kilometrejä, joten ihan joka paikkaan ei kannata kävellä.

Ja tulipahan autoa odotellessa käytyä myös siellä kuuluisalla Pier 39‘llä, tiistaiaamuna ei juurikaan turistiryysistä ollut havaittavissa. Eipä kyllä ollut turistikelikään, sää hieman kolea ja sumuista. Mutta merileijonat sekä Alcatraz tuli nähtyä.

20160816_162625520_iOS
Pier 39 ja “kuuluisat merileijonat”.

Out of The City

Lopulta Avikselta auto alle ja matkaan. Navigaattoriin suunnaksi kaukainen etelä ja Highway 1. Ensimmäinen stoppi Pacifican kaupungissa San Franciscon eteläpuolella, täällä kävin pyörähtämässä kaupassa hakemassa matkalle vettä ja evästä sekä kävin koukkaamassa päiväkahvit mukaani. Jos joku ihmettelee, nyt ja jatkossa, miksi suosin Starbucksia kahvivalinnoissani, niin paljastettakoon, että sumppi on hyvää, halpaa ja heillä on tarjolla ilmainen netti, joka on vielä nopeakin. Siispä loistava paikka istahtaa ottamaan aamukahvi tai iltapäivän jäätee ja samalla rakentaa seuraavan etapin sotasuunnitelma.

 

Tästä eteenpäin päätin jatkaa pitkin Highway 1’stä kohti etelää, matkaa tulisi päivälle kertymään ja koska tie ei mikään erikoisen suora ole niin saapuminen illan majapaikkaan voi jäädä myöhään. Tästä pikku pelosta välittämättä lähdin ajelemaan, päivän ainut suunniteltu nähtävyys oli Henry Cowell Redwoods State Park Santa Cruzin kaupungin pohjoispuolella. Tie Santa Cruzista puiston portille on jo itsessään elämys, kapeata mukittelevaa tietä isojen punapuiden välissä.

Itse puiston sisälle parkkipaikalle ajettaessa joutuu maksamaan $10 per auto sisäänpääsymaksua. Puiston alueellahan olisi tarjolla vaikka minkälaista nähtävää ja erilaisia polkuja riittäisi kyllä kierrettäväksi, mutta valitettavasti tällä kertaa oma aikataulu ei jousta kuin parin tunnin pyörähdykselle. Mutta siitä huolimatta nähtävää riitti, varsinkin kun vastaavanlaisia isoja punapuita en ole koskaan ennen nähnyt luonnossa. Seuraavalla kerralla, tai muille lukijoille ajateltavaksi, kannattaa seurata usean auton esimerkkiä ja lyödä kiesi parkkiin 9-tien varteen ja lähteä sieltä puistoon kävelemään. Ainakin kaksi virallista polunpäätä on karttaan merkittynä, ja tämähän ei maksa mitään, joten jos ei ole tarvetta ajaa puiston pääkallopaikalle niin tällä tavalla säästää tuon kympin.

Tämän jälkeen lähdin jatkamaan matkaa pitkin Highway 1’stä, todetakseni että universaali “neljän ruuhka” on sitä itseään myös täällä. Melko isolla tielläkin näytti liikenne puuroutuvan useiden kilometrien matkalle niin että välillä nytkähdettiin 10 metriä eteenpäin ja sitten pysähdyttiin.

Kunhan ruuhkasta oli selvitty, niin matka jatkui hyvinkin sutjakasti, tien siirtyessä aivan Tyynenmeren rannan tuntumaan välillä poukkoillen metsän puolelle keskelle punapuita. Ilmeisesti alueella oli ollut lähiaikoina metsäpaloja, koska paloautoja oli joka puolella parkissa ja poliisejakin vähintään 1 partio kahta paloautoa kohden. Myös osa osavaltion puistoista oli suljettu, samoin kuin joitain pienempiä teitä.

Muuten loppumatka Santa Mariaan asti meni maisemia ihaillessa. Pari kertaa pysähdyin kuvailemaan kalliomaisemia mutta ihan jokaista kivenkoloa ei viitsi alkaa kuvaamaan, muuten reissussa menee ikuisuus.

Santa Maria sekä El Camino Real

Santa Mariasta ei illalla kovin kummoisia kokemuksia jäänyt kerrottavaksi, saavuin majapaikkaani Historic Santa Maria Inn‘iin vähän jälkeen ilta-yhdeksän, joten suurin kiinnostus olikin sänkyyn nukkumaan.

Aamulla päätin käydä suihkussa, pakata tavarani ja suunnata lähimmälle ostoskeskittymälle hakemaan kahvia sekä Subin aamiaiseksi. Näistä selvittyäni suuntasin läheiseen Walmarttiin hakemaan itselleni matkasta pois jääneet vaihtoehtokengät, nyt viimein on jotain joiden kanssa voi käydä vaikkapa juoksemassa tai muuten vain käppäilemässä. Sekä itseäni häirinnyt suihkusandaalien puute tuli korjattua samalla.

20160817_174747311_iOS
Tyynenmeren maisemia.

Tämän jälkeen otinkin suunnaksi Santa Barbaran. Nyt tie oli pääasiassa nopeampaa Higway 101’stä jolla saa ajaa 65 mph eli matalia suomalaisia moottoritienopeuksia. Näin ollen matka taittui kohtuullisen joutuisasti ja koska matkalla ei mitään mielenkiintoista tullut vastaan, kaupunki olikin jo ennen puolta päivää saavutettu. Päätin kuitenkin ajaa ydinkeskustan ohi ja pysähtyä vasta Montesiton kohdalla ja käydä syömässä lounasta pienessä ravintolassa nimeltään The Honor Bar. Paikka on melko tuore tuttavuus eikä mikään isokokoinen mutta erittäin siisti ja modernin oloinen paikka. Myös henkilökunta oli koko ajan valppaana palvelemassa. Ei mikään halvin kioski mutta kokeilemisen arvoinen paikka.

Santa Clarita

Loppumatka Santa Claritaankin meni nopeasti samaa tietä jatkaen. Perillä odotti Travelodge Santa Clarita, joka osoittautui jälleen erittäin peruslaatuiseksi motelliksi. Tällä kertaa hotellihuone tuntui erittäin viihtyisältä ratkaisulta blogin kirjoitteluun, ulkona lämpömittarien näyttäessä 104°F joka tuttavallisemmin on 40°C. Tarkoittaen sitä että ulkona ei turhan paljoa viitsi päiväsaikaan sankaritekoja suorittaa vaan pysyy pelkästään välttämättömimmissä liikkeissä.

Vielä illan aikana piti käydä jotain syömässä, joten pienen tutkailun jälkeen suuntasin Rattler’ BBQ -grilliravintolaan. Paikka on ainakin suosittu, koska ihmisiä oli hakemassa tilausannoksia jonoksi asti ja sisällä istumapaikoistakin yli puolet oli koko ajan varattuna. Itse napparit Pulled Pork Sandwichin, ja tartuin innolla mahdollisuuteen ottaa lisukkeeksi vierailun salaattibaariin. Tämä tarkoitti lähinnä sitä että salaattitiskiltä sai lapata lautaselle niin paljon vihertävää kuin jaksoi. Iso plussa tästä. Itse leipä oli erittäi maukas, mukavasti etelän bbq-kastikkeella kostutettu ja runsaasti possua sisältävä annos. Voin ehdottomasti suositella.

Koska ulkolämpötila heilui edelleen yli kolmessa kympissä sivistysvaltioiden asteikolla mitattuna, päätin tänään jättää urheilut sikseen ja katsoa mikä olisi tilanne huomenna aamusella. Ihan hirvittäväst tuonne dyyneille ja kukkuloille ei himota lähteä pimeässä juoksentelemaan. Tai sitten pitää alkaa etsiä oikeita hotelleja joissa olisi punttisalia tarjolla…

Tästä eteenpäin suunta onkin sitten itään kohti Phoenixia. Olen samalla kuunnellut uutisista että San Bernardinon pohjoispuolella näyttäisi olevan käynnissä iso maastopalojen sarja, voi olla että ylimääräistä hässäkkää on liikenteessä odotettavissa kun tuosta ohi ajelen.

Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close