Kolmen viikon kesälomamatka Amerikan ihmemaahan alkoi tästä. Sunnuntai-illalla yritin käydä hieman aikaisemmin nukkumaan, koska herätys oli jo kolmen aikaan aamuyöstä… Perusaamutoimet, viimeiset kamat kasaan ja taksilla rautatieasemalle junaa odottamaan.
Onneksi Hyvinkäältäkin on mahdollista päästä aamuyöllä pääkaupunkiseudulle niin koko matkaa ei tarvitse taksilla taittaa. Juna lähti 04:20 ja oli kentällä noin 05:30 joten kerkesin vielä välttämään pahimman aamuruuhkankin. Kentällä laukku backage drop’ille, turvatarkastuksen läpi passintarkastukseen ja aamukahville. Vielä hetken aikaa joutui odottelemaan, että pääsi koneeseen nousemaan.
Helsinki – Lontoo – San Francisco
Ensimmäinen lento Lontooseen meni loistavasti, perille saavuttiin 15 minuuttia etuajassa. Tästä seurasikin jo valmiiksi pitkän ”Layouverin” pidentyminen kolmeen tuntiin, ja koska turvatarkastuskierros / siirtymä lähtevien puolelle ei vienyt kuin puoli tuntia, oli tiedossa pitkä kahvitauko.
Koneiden ruumassa kulkeva kakkoslaukkuni oli selvästikin tykästynyt lontoolaiseen elämäntapaan. Näin siis, jos osasin oikein tulkita Virgin Atlanticin koneessa jo istuessani viereeni pompannutta nuorempaa herrasmiestä, joka kyselikin olenko kuka väitän olevani ja onko minulla checkattua laukkua matkassani? Vastattuani kumpaankin myöstävästi hän poistui paikalta vain todeten minulle ”I sort it out for you”. Tässä vaiheessa alkoikin jo hieman jännittämään, että minne päin uutta maailmaa pikkuinen laukkuni onkaan mahtanut päättänyt matkata.
Mannertenvälinen matkustaminen on äärimmäisen tylsää hommaa. Vielä pari vuotta sitten lensin useamman kerran vuodessa työn puolesta Aasiaan mutta koskaan en vielä jenkkeihin päin ole päässyt matkaamaan. Lento Lontoosta San Franciscoon nimittäin maksaa aikaa vaatimattomat 11 tuntia, ja koska koko ajan ollaan päivän puolella niin meikäläisen herkkä unirytmi ei näin suurta muutosta kykene kerralla käsittelemään.
Niinpä heitin kaiken toivoni menemään ja luotan lyhyiden päikkäreiden sekä hyvän kirjallisuuden voimaan. Sitä en voi sanoa, kumpi edellä mainituista oli suurempi valhe, koska unta sain tasan kerran noin tunniksi ja kirjallisuudesta on vastannut itse Mestari Juha Vuorinen kootuilla Andalusian kolumneillaan.
Fog City
Kun vihdoin ja viimein tuubissa istumisen piinasta oli selvitty, piti vielä saada haettua leima passiin ja sitten olinkin vapaa mies kirmaamaan pitkin Yhdysvaltain maaperää. Tai no, kunhan ensin löydän juna-aseman ja sitä kautta itse paikallisen pikkukaupunki San Franciscon. Ja olipa suureksi onnekseni myös laukkuni löytänyt tiensä samalle kentälle, ei nuori mies Lontoossa ihan puuta heinää puhunut.
Kentältä löytyi kyllä juna-asema, ja matka hieman jo kiskoja kolistelleessa junassa sujui varsin leppoisasti. Perillä olikin enää tiedossa parin korttelin mittainen iltapäivälenkki, jonka päätteeksi ensimmäisen yön majapaikkana toimiva The Park Hotel löytyi juuri siitä mistä pitikin.
Itse hotelli on vanhahkon oloinen ja edelliset saneerauskierrokset skipannut, hinta/laatusuhteeltaan hyvä yhden yön lepokoti. Huoneessa ei ole mitään turhia koristeita: yksi huone jossa sänky keskellä, pöytä sivustalla ja vesiallas nurkassa. Vessa ja suihku löytyivät käytävän varrelta. Ja WLAN on kyllä tolkuttoman hidas, se hankaloittaa hieman tätä blogin kirjoittelua mutta onneksi ei ole este.
Koska takana on leppoisa vuorokauden mittainen valveputki, tämän illan ohjelma tulee olemaan hyvin rauhallinen. Kunhan puhelin vain saa kerättyä itseensä tarpeeksi varausta niin lähden etsimään jotain kevyttä ruokapaikkaa ennen kuin palailen kiltisti takaisin hotellille unten maille.
Huomenna aikainen herätys ja suuntana autovuokraamo sekä ilmansuunnista etelä.
“The world is a book, and those who do not travel read only one page” -Saint Augustine
0 tykkäystä