Hollywood Hills & Coachella Valley

Seuraavien kahden päivän agendana oli lähteä siirtymään itään päin kohti Phoenixin kaupunkia. Los Angelesia minulla ei niin ole hinku tällä reissulla nähdä, joten jätän sen tarkemman tutkimisen väliin ja tutustun ainoastaan isompien teiden ruuhkiin. Tulipa ennen lähtöä käytyä kävelemässä ensimmäinen aamulenkkikin, kun vielä ennen auringonnousua olin liikenteessä niin sain kävellä hyvin siedettävässä lämpötilassa. Samalla huomasin että jo seitsemän aikaan aamulla alkoivat pääväylät ruuhkautumaan pahasti.

Aamuiset maisemat Santa Claritassa

Hollywood Hills

Ja eihän se ruuhka mihinkää ollut hetkessä kadonnut, vaan siinä sitä sai itsekkin aikaa viettää pitkälti koko matkan Los Angelesin pohjoisiin osiin asti. Tarkoitus oli aamulla käydä pyörähtämässä Cahuenga Peak’illä Universalin studioiden eteläpuolella ihailemassa Los Angelesin kaupunkimaisemia ja Hollywood-kylttiä mutta jo aamulla lämpötila oli meikäläisen makuun sen verran korkea että päätin jäädä alemmalle tasanteelle ihailemaan sumuisia näkymiä LA’n keskustasta ja ottamaan muutamia kuvia pohjoisista kaupunginosista. Jos tuolla päin olette joskus liikenteessä joskus muulloin kuin vuoden kuumimpaan aikaan niin käykää ihmeessä pyörähtämässä huipulla asti, maisemat ovat varmasti sen arvoiset.

Seuraavana taukotukikohtana olikin Hemetin pikkukaupunki ja siellä pieni ruokapaikka nimeltään Abby’s Cafe. Paikassa ei ollut istumapaikkoja kuin noin parille kymmenelle, ja koko ajan vähintään puolet paikoista oli varattuna. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä palvelu hyvin oma-aloitteista. Itse päätin kokeilla paahtopaistileipää, ja otin sille lisäkkeeksi salaatin. Salaatti tulikin melkein heti tilauksen jälkeen, vähän kuin alkuruuaksi. Ja juuri kun salaatin olin saanut syötyä, itse leipä saapui ja oli kyllä erittäin hyvän makuinen. Ei mikään rasvaa tihkuva lätty vaan kevyesti paistetut paahtoleivät ja runsaasti paahtopaistia, sopivasti juustoa ja muutama jalopeno. Pieni miinus siitä että oikein mitään kastiketta ei mukana ollut. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan jos tänne päin suuntaatte.

Tästä eteenpäin matka jatkui kohti Palm Desertin lomakaupunkia toiselle puolelle Santa Rosan vuoristoa pitkin State Route 74’sta.

Palm Desert

State Route 74 lähtee alkujaan Orangen piirikunnasta ja jatkuu aina Palm Desertin kaupunkiin, jonne itsekin olin nyt matkalla. Aluksi tie nousee vuoriston päälle mutkitellen ja kierrellen, lopulta ylittäen huipun ja tämän jälkeen siirtyen toiselle puolelle mäntymetsikköön ja laskeutuen vuoristoiseen laaksoon vain noustakseen taas toiselle huipulle. Vielä ennen lopullista laskeutumista Palm Desertiin on tien vieressä maisemien ihailua varten tehty taukopaikka jossa itsekin pysähdyin. Sieltä on hyvät näkymät koko Coachettan laakson ylle. Tämän jälkeen tie mutkittelee alas ja loppuu pitkään loivaan alamäkeen kohti Palm Desertin (ja muiden alueen kaupunkien) pääkatua, State Route 111’stä.

Coachella Valley – Golfkenttien peittämä aavikko

Tämänkertainen yöpaikkani on Best Western Plus Pal Desert Resort, joka osoittautui jälleen kehutuksi paikaksi Tripadvisorin puolella ja samaan aikaan Hotels.comissa hinta oli erittäin edullinen alueeseen nähden. Koko aluehan taitaa enemmän tai vähemmän olla yhtä lomakylää ties kuinka monine golf-kenttineen ja nähtävyyksineen, joten yleinen hintataso on sen mukainen. Löytyyhän täältä tietysti muun muassa Indian Wells Tennis Garden sekä muutama casino jotka mitä ilmeisimmin ovat viereisen intiaanireservaatin alueella.

Mukava yllätys oli kun saavuin check-in -tiskille ja annoin passini virkailijalle, hän lukaisi sitä ja totesi että oli itsekin käynyt Suomessa lomalla viime vuonna. Samalla hymyillen totesi että mikä mahtaa saada kylmän pohjolan poloisen tänne aavikon keskelle yli neljänkympin lämpöihin. Ei siinä auttanut itsekään kuin ihmetellä mitä kaikkea sitä tulee tehtyä.

Illalla kävin hetken aikaa hikoilemassa motellin punttisalilla, todetakseni vain että tuskasen kuuma se on täälläkin. Tuosta rääkistä selvittyäni suuntasin suihkun kautta iltapalalle Eureka! -ravintolaan, joka oli aivan kulman takana. Tämäkään ei ollut mikään iso paikka, pihalla tosin olisi ollut tilaa mutta 40 asteen ulkolämpötila ei ollut ketään houkutellut luokseen joten päätin minäkin suosiolla siirtyä sisätiloihin. 15 minuuttia jouduin odottelemaan pöydän vapautumista muuta tämänkin sai hoidettua baaritiskin ääressä tuoppia kumotessa. Itse ruokana oli USA’n matkan ensimmäinen hampurilainen, johon kuului perinteisten ainesten lisäksi sinihomejuustoa ja herkkusieniä. Erittäin loistava ateria, varsinkin mediumina otettuna ei todellakaan ollut mikään kuiva käntty vaan mehukas ja maukas laatuhampurilainen.

Nähtävyyksiä ja maantietä

Heti aamiaisen ja aamupunttiksen jälkeen suuntasin kahdeksalta auenneeseen Living Desert Zoo and Gardens -eläintarhaan. Jo tuttuun tyyliin aamullakin alkoi olemaan tolkuttoman kuumat oltavat, joten kskityin kiertämään tarhan aluetta rauhalliseen tahtiin mahdollisimman hyvin varjossa pysytellen. Alueella oli kyllä hyvin laajasti eri eläimiä edustettuna, ja niiden ruokintakin oli pääasiassa ajoitettu aamulle joten suurempiakin nisäkkäitä pystyi ihailemaan. Puisto ei kesäaikaan ole auki kuin yhteen asti johtuen tukalasta kuumuudesta joten aamuinen vierailu on ehdottomasti fiksua.

Eläintarhan jälkeen suuntasin pikaiselle visiitille Palm Spring Air Museumiin aivan paikallisen lentokentän vierelle. Täällä olisi varmasti saanut vietettyä tuplasti pidemmän tovin, mutta omien aikataulupaineiden takia jouduin ottamaan nopeamman kierroksen ja kiersin omatoimisesti hallinäyttelyt läpi. Paikalla oli noin parikymmentä toisen maailmansodan, Korean ja Vietnamin sodan lentokonetta joista osa oli vielä ulkosalla. Varmasti yksi paikan helmistä oli B-17G Flying Fortress, jonka sisällekkin olisi lisähinnasta päässyt vierailemaan. Itse tyydyin ihailemaan konetta ulkoapäin, kyseisen koneen ollessä lähes virheettömässä kunnossa.

Aamupäivän aktiviteettien jälkeen palasinkin motellille hakemaan loput tavarani ja checkaamaan itseni ulos. Seuraavana olisikin sitten tiedossa neljä tuntia tyhjää tietä ennen Phoenixin kaupunkia. Tuolla välillä ei kyllä ole mitään muuta nähtävää kuin kuivaa aavikkoa ja kivisiä vuoria.

Maisemista ei paljoa jäänyt kerrottavaa.

Kun tästä pitkästä siirtymästä oli selvitty, oli tiedossa pientä viikonlopun alkuruuhkaa Phoenixin ympärillä ja seuraavan majapaikan, Baymont Inn & Suites, etsiminen. Navigaattori ei tällä kertaa osunut ihan kohdilleen, joten pientä hakemista korttelin ympäri oli tiedossa mutta lopulta oikea osoite osui kohdalle ja perillä oltiin jälleen hengissä.

Illalla päätin että annetaanpa jälleen jollekin pienemmälle ravintolalle mahdollisuus tarjota pientä iltapalaa. Muutaman hetken metsästyksen jälkeen kohdalle osui Ike’s Love and Sandwiches, joka oli saanut runsaasti kehuja Tripadvisorin puolella joten päätin lähteä sitä kokeilemaan. Paikkahan on Subwayn tyyliin leipäravintola, josta halutessaan saa vielä leivän kylkeen erilaista pikkupurtavaa. Itselläni ei ollut mikään hirmu nälkä, joten päätin tutustua pelkästään The TunderBird -nimiseen herkkuun. Ja herkku tälläkin kertaa oli kyseessä, leipä oli tuoreen makuista ja täytteenä ollut pastrami-leikkele yhdessä juuston, mausteisen grillikastikkeen sekä salaatin ja tomaatin kanssa olivat kielen mennessään vielä kokemus. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ravintola, hyvänä huomiona myös että listalta löytyy vege/vegaanivaihtoehdot niitä kaipaaville.

Seuraavaksi suunta kääntyykin kohti pohjoista ja Flagstaffin kaupunkia. Tuolla olisi tarkoitus viettää AirBnB’n kautta buukatussa huoneessa pari yötä, välillä yksi päivä kokonaan Grand Canyonilla viettäen.