Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Se pääasiallinen aktiviteetti, mitä lähdin Nepalista hakemaan, oli noin viikon vaellus Langtangin kansallispuistossa tavoitteena nousta Langtangin laaksossa ainakin yhdelle vuorelle. Todennäköisin tavoitteen täyttävä huiputus tulisi olemaan 4773 metrin korkeuteen nouseva Kyanjin Ri, koska tämän huipulle ei ainakaan normaalioloissa tarvita mitään erityisiä taitoja tai varusteita. Nousumetrejä tietysti tulee ja rankkaa nousemista on tiedossa, koska huiputuksen lähtöpisteenä toimiva Kyanjin kylän korkeus merenpinnasta on noin 3860 metriä.
Mutta ensin pitäisi päästä vähän lähemmäksi. Kathmandusta vaelluspolkujen alkupäähän Syaprubesiin on noin 140 kilometrin matka ja Google Maps tarjoaa matka-ajaksi 5 tuntia 15 minuuttia. Olen ennakkoon tutustunut tähän matkaan ja lukenut, että 7 tuntia on käytännössä nopein aika, mitä tällä välillä on mahdollista selvitä.
Bussilippuni kävin ostamassa itse. Ensin kävelin kaupungin pohjoisosan läpi Gongabun bussiasemalle, mutta täällä minulle kerrottiin, että parin sadan metrin päässä joen toisella puolen olisi oikea paikka ostaa lippu. Siispä muutama minuutti aamukävelyä ja suunnilleen tästä kohdasta löytyvästä kojusta ostin omani. Koju oli melko hyvin näkyvillä tien varrella ja selkeästi englanniksi mainosti Syabrybesiin vieviä busseja. Ei siis loppujen lopuksi mikään ylivoimainen tehtävä.
Päivä 1 – Kathmandu Syaprubesi
Aamuherätys aikaisin, koska bussipysäkillä lipunmyyntipisteen nurkilla tulisi olla jo ennen kuutta. Onneksi muutama taksikuski näyttää nukkuvan autoissaan Thamelin turistialueen taksipaikoilla, joten ei tarvinnut kävellä repun kanssa. Bussipysäkillä oikea auto löytyi helposti, laadultaan tämä menopeli näytti olevan alempaa keskitasoa (paikallisessa asteikossa), paikat olivat kuitenkin pehmustetut ja jalkatilaa oli riittävästi, mutta ilmastointia ei ollut vaan ilmanvaihto hoitui ikkunoita avaamalla.
Matkaan lopulta päästiin kello 6:15. Suunta oli aluksi kehätietä etelään ja täältä länteen kohti Pokharan kaupunkia. Ensimmäiset 2.5h olivat kohtuullista tietä, vaikka tämäkään ei missään nimessä ollut länsimaisen tien tasolla, mutta tämän jälkeen tie huononi aivan käsittämättömäksi metsäauto-hiekkatieksi jota ei ole hoidettu vuosiin. Tai siellä täällä kyllä tietöitä näytti olevan samoin kuin uusia siltaprojekteja, mutta routa ja tulvat pitävät huolen, ettei parempaa ole tällä hetkellä tarjolla. Ja jotkin näistä silloista näyttivät siltä, että niitä on rakennettu useampikin vuosi.
Noh, kaikesta huolimatta perillä Suaprybesissä oltiin kello 14:30 eli reilu 8h meni kaiken kaikkiaan. Matkalla jouduimme tekemään kaksi viranomaispysähdystä, ensin puiston reunalla armeijan tarkastuksessa reppuni käytiin kevyesti läpi ja heti tämän perään paikallinen poliisi otti tietoni ylös ja kyseli, kuinka pitkään aion olla puistossa. Perus turistibyrokratiaa siis.
Majapaikkana toimisi Hotel Garden Inn, jonka olin bongannut Google Mapsista hieman syrjemmästä mutta melko läheltä retken lähtöpistettä. Oma alakerran huone omalla vessalla, ei siis ollenkaan hullumpi paikka. Todella mukava ja rauhallinen paikka. Vähän myöhemmin paikalle saapui 4-henkinen ranskalaisperhe, mutta muita ei tänä yönä täällä näkynyt. Tosin eipä ollut iso majapaikka, alakerrassa oli yhteensä 4 huonetta ja ylhäällä ilmeisesti yksi perhehuone.
Päivä 2 – Syaprubesi Lama Hotel
Automatka oli todella rankka ja olotila illalla ei ollut mikään kovin hyvä, todennäköisesti vähäisen syömisen ja juomisen takia. Mutta todella hyvien yöunien jälkeen suuntasin ylös aamupalalle, jossa odotti maittava ja kattava aamiaispaketti, jolla varmasti jaksaisi kävellä useamman tunnin ajan.
Kamat kasaan, maksu emännälle ja 7:30 kohti puistoa. Alkuun reitti kulki nopeaa ja helppokulkuista hiekkatietä, jota oli noin tunnin matkan ajan. Suuria korkeuden muutoksia tässä vielä ei ollut mutta hiekka oli todella hienoa pölyä, joka tunkeutuisi joka paikkaan. Voisin veikata, että illalla sukat näyttäisivät siltä, että matkaa on tullut tehtyä pidempäänkin. Ensimmäisellä teetauolla kello 8:30 hiekkatien päässä sijaitsevalla majapaikalla. 9:00 matka jatkui, tällä kertaa kunnon polkua ylös alas vuoren rinnettä mukaillen.
Kello 10:30 saavuin Bamboo-nimiseen pikkukylään, jossa päätin jälleen istahtaa alas ja pitää noin puolituntisen kahvi/kokis/pannukakkutauon Sherpa Guest Housella. Oikein maukkaan ja ilmavan pannukakun sekä voimia tuovan kokiksen jälkeen matka jälleen jatkui 11:00 aikaan jyrkkää ja lähestulkoon loputtomalta tuntuvaa portaikkonousua reilun 1.5 tunnin ajan. Tämä oli todella raskas paikka, varsinkin kun tässä vaiheessa päivää aurinko oli jo suoraan yläpuolella ja pitäen lämmöt omalta osaltaan täydellä teholla. Lopulta 13:00 olin perillä tavoitemajapaikassa Friendly Quest House:ssa Lama Hotel – nimisessä pikku erämaatukikohdassa.
Ja täällä majoittuminen kuuluu hintaan, kunhan nauttii majapaikan ruokatarjonnasta päivällisen muodossa. Ei huonompi diili ollenkaan, joten Intian niemimaan voima-ateria Dal Bhat päivälliseksi pöytään ja syömään, tällä satsilla jaksaa kyllä loppupäivän päivystää. Muuten ilta meni 3 espanjalaisen sekä yhden turkkilaisen kanssaretkeilijän kanssa jutellessa maailman menosta ja suunnitelmista.
Illalla päätin vielä ottaa iltapalaksi pannukakun hillolla kuorrutettuna, tämän jälkeen oli hyvä suunnata sänkyyn unta metsästämään. Koska olimme vielä sen verran matalalla, että ympärillä oli puitakin, oli lämpötila yöaikaan alimmillaan 10 asteen kohdalla. Ei siis mikään kriittinen tilanne, ja talon puolesta sai vielä lämpimikseen paksun peiton, joten täällä kyllä tarkeni.
Päivä 3 – Lama Hotel Langtang
Aamulla aikainen herätys 6:30 aikaan, aamupalaksi kahvia sekä tiibettiläinen leipä munakkaalla auttavat varmasti tulevan kanssa. Karttaa tutkimalla tiedossa olisi eilistä lyhyempi matka, mutta nousumetrejä näyttäisi tulevan melkein kilometrin verran. Hikeä alkaa puskemaan jo pelkästä ajatuksesta.
7:30 alkoi matka kohti ylämäkeä, todella upeita maisemia ihaillen ja kauniista aamupäivästä nauttien. Ja toden totta, heti alkuun sain kiivetä tuttua portaikkoa ylöspäin oikein kunnolla. Onneksi välillä nousu tasaantui ainoastaan loivaksi poluksi, lisäksi siellä täällä oli muutamia aukeita kohtia, joista saattoi nauttia edessä siintävistä lumihuippuisista vuorista. Lopulta 11:30 piti pysähtyä Thangsyapin pikkukylässä eräässä majatalossa syömään kulhollinen puuroa, että jaksaa jatkaa Langtangiin asti. Puuro oli oikein maukasta, vaikkakin melko kalliin puoleista (4 euron luokkaa), mutta näillä korkeusmetreillä hinnat ovatkin aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Syaprubesissä.
Rankkojen nousuryppäiden jälkeen saavuimme espanjalaisiten kanssa samaan aikaan perille Langtangin kylään noin kello 14:00. Vähän ennen kylää kuljimme leveän irtokivikohdan läpi, jossa sijaitsi vanha Langtangin kylä, joka käytännössä kokonaan tuhoutui 2015 vuoden maanjäristyksen aiheuttamassa maanvyöryssä. Tämän jälkeen asukkaat valtion tuella rakensivat kylän uudelleen vähän idemmäksi vanhasta paikasta. Kylän länsireunalla on myös muistomerkki tälle tapahtumalle, jossa yhteensä 243 ihmistä kuoli.
Tulevan yön majapaikkana toimi Chhomo Valais Lodge, jonka isäntä muuten on eilisen majapaikan pitäjien poika, joten suvun piirissä pysytään. Mutta seuraavaksi päivällisen ääreen, päivä on ollut sen verran pitkä ja rankka että nyt on pakko saada jotain ravintoa. Kasvis-chowmein, eli paistettuja nuudeleita sekä kasviksia, oli aivan taivaallista sekä todella täyttävää.
Päivällisen päälle pieni kävelykierros kylän ympäri vähän paikkaan tutustuen, ja pakko sanoa, että todella hiljaista on. Meidän majapaikkamme lisäksi ehkä kaksi muuta paikkaa näyttivät olevan auki. Mutta ei varmasti kannatakkaan olla, jos joka yö koko kylässä on maksimissaan 10 retkeilijää, sellainen määrä kyllä mahtuu pariinkin tupaan. Ilta alkoi jo hämärtyä sekä viilentyä, joten aika siirtyä majapaikan yläkertaan lämmittelemään. Iltapalaksi tälläkin kertaa pannukakkua ja hilloa. Olisin halunnut mysliä curtilla, eli jakin maidosta tehdyllä jugurtilla, mutta jakki ilmeisesti on liian pieni tähän aikaan vuodesta eikä lypsä maitoa, niin curttia ei ole tarjolla. Eivät ne minusta kävellessä kovin pieniltä näyttäneet, mutta mikä minä olen vastaan väittämään. Eikä se pannarikaan pahalta maistunut.
Päivä 4 – Langtang Kyanjin Gomba
Tälläkin kertaa aikainen aamunousu 6:30, ja puuroaamiainen siinä 7 jälkeen nassuun. Tämän majapaikan yölämpötila alkoikin jo olemaan melko viileä, mutta ei vielä mitenkään kriittisellä tasolla. Kamat kasaan ja kello 8:15 matkaan kohti Kyanjin Gomba:n kylää. Matkaa ei tulisi olemaan pitkälti, mutta korkea ilmanala sekä painava tuuli tuovat varmasti omat haasteensa mukanaan. Tässä vaiheessa ollaan jo sen verran korkealla, että puita ei kasva tarjoamassa suojaa tuulelta tai auringolta.
Matka sujuikin leppoisasti kävellen, välillä levähtäen ja välillä maisemia kuvaten. Tämän päivän suurimmasta yllätyksestä vastasi lähellä Kyanjin Gomban kylää tapahtunut, melko isokokoisen maanvyöryn aiheuttama lumimyrsky, joka pyyhkäisi yli alaspäin laaksoa mennessään. Ilmeisesti mitään vahinkoa vyöry ei kylässä aiheuttanut, mutta lumimyrsky oli sen verran sakea, että pariksi minuutiksi piti suojautua läheisen rakennuksen taakse.
Perillä majapaikassani Hotel Super Viewssa olin 11:15, ja todella mukava pariskunta jälleen pitämässä tätä majapaikkaa. Eikä täälläkään mitään kovaa ruuhkaa näyttänyt olevan, koska vielä tässä vaiheessa olin talon ainut vieras. Pari tuntia myöhemmin paikalle saapui kaksi nepalilaista kaverusta, mutta tämän enempää ei majataloon asukkaita tälle yölle ollut tulossa.
Nopea päiväkävely kylällä ja sen itäpuolella maisemapaikoilla. Eipä itse kylässä kummoisesti tekemistä ollut tarjolla, moni paikka täälläkin näyttää kiinni olevan tai sitten muuten vaan seesteinen vaihe päivästä menossa. Kunhan pääsin majapaikalle takaisin, niin päätin pari tuntia torkkua päikkäreitä, ottaa lämpimän suihkun että sain reissun tähänastiset pölyt pestyä pois, ennen kuin siirryin kattoterassille lämpimään auringonpaisteeseen tekemään pelisuunnitelmaa huomiselle. Ainakin lähimmän pikkuhuipun (Lower Kyanjin Ri) huiputuksen suunnitelmat ovat selvät. Huomenaamulla sinne, jos sää vaan sallii. Tämän jälkeen, jos voimia riittää ja reitti on selvä, matka jatkukoot varsinaiselle huipulle.
Iltapalaksi paistettuja perunoita sekä lautasellinen kasvis-chowminea, annoskoko oli jälleen sitä luokkaa, että näillä varmasti selvitään aamuun asti. Chowmeinista jäi vielä puolet syömässä, ei vaan saanut enempää mahtumaan.
Tämän majapaikan huoneen lämpötila oli yöllä todella jäätävä, ikkunoiden välistä veti oikein kunnolla ja ulkona ei montaa lämpöastetta ollut. Sänkyyn kömpiessä oli oikeasti kylmä, ja hetken aikaa joutui palelemaan ennen kuin sai itsensä lämpimäksi.
Päivä 5 – Kyanjin Ri:n huiputus
Hyytävän kylmä ja hileinen herätys aamulla kello 6:00 katsomaan hotellin katolta auringonnousun valaisemaa vuoristomaisemat. 7:00 aamiaiselle, tällä kertaa kuppi kahvia ja pannukakkua. Sen verran taitaa vielä eilinen päivällinen vatsassa painaa, ettei näin aikaisin pysty raskaammin syötyä. Samalla kun aamiaista maistelin, niin tulivat myös nepalilaiset yökyläilijät aamiaiselle ja kyselivät, haluaisinko nousta heidän kanssaan vuorelle. Tämähän minulle kyllä sopisi, koska en varsinaisesti mikään alppijääkäri ole niin matkaseura kelpaa aina.
8:10 alkoi nousu kylästä kohti Kyanjin Rin alempaa huippua. Nousu onnistuu helposti selvästi näkyvää ja rinnettä ylös siksakkia nousevaa hiekkapolkua pitkin, välillä jyrkemmissä kohdissa porrastaen mutta pääasiassa mutkitellen. Alku oli kyllä melko jyrkkää mutta alemmalle huipulle 4300 metriin noustessa, oli loppumatka vielä erityisen jyrkkää ja vaati useampia taukoja. Perille kuitenkin päästiin aika tarkasti kaksi tuntia lähdön jälkeen noin kello 10:10. Täällä pidimme noin vartin eväs- ja valokuvaustauon, ennen kuin lähdimme jatkamaan kohti päähuippua.
Alemmalta huipulta päähuipulle nousua tulisi vielä noin 470 metriä lisää. Vaikka kartassa nousu näytti loivalta, oli se silti jyrkkä. Tällä osuudella nouseminen tapahtuu lähes koko ajan harjannetta pitkin, ja muutamassa kohdassa lunta oli kinostuneena harjanteen päälle sekä pohjoisrinteen puolelle reilun metrin verran, joten välillä piti pieniä koukkauksia käydä tekemässä. Useiden taukojen ja rauhallisen tahdin jälkeen lopulta perille 4773 metrin korkeuteen päästiin kello 11:50, vajaa kaksi tuntia alemmalta huipulta ja vajaa neljä tuntia kylästä. Huippu oli vielä osittain lumen peitossa, mutta helposti kuljettavissa. Näytti siltä, että meidän kolmen ryhmämme oli päivän viimeiset, jotka tälle huipulle nousivat, koska takanamme ei enää muita näkynyt. Ja ennen meitä huipulla oli käynyt tänään noin 8 ihmistä, joten ainakaan ruuhkassa ei joutunut jonottamaan.
Noin puolen tunnin valokuvaamisen ja henkeäsalpaavien maisemien ihailun jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti kylää. Eikä alaspäin meneminen paljoa nousemista helpompaa ole, polku on edelleen jyrkkä sekä petollisen liukas irtonaisen hiekan takia. Alemmalle huipulle kuitenkin selvisin reilussa puolessa tunnissa. Lyhyt juomatauko ja loppurutistus kohti majapaikkaa, jonne saavuin lopulta kello 13:45 aivan rättiväsyneenä. Tässä vaiheessa ei mitään isoja liikkeitä kyennyt suorittamaan, joten nopea naaman huuhtelu sekä jalkojen pesu, kuivaa vaatetta päälle ja pariksi tunniksi sänkyyn makuulleen.
Kunhan sängystä jälleen ylös pääsin, suuntasin yläkertaan päivällistämään. Tällä kertaa toivomuksena lämmintä teetä sekä paistettuja perunoita. Jos näillä vähän saisi lämpöä kroppaan, sisällä nimittäin ei enää ollut mikään lämmin, kun aurinkokin alkoi laskemaan ja tuuli yltymään.
Ja harmittavan hiljaista majapaikalla näytti tänäkin yönä olevan, itseni sekä nepalilaiskaksikon lisäksi muita matkalaisia ei paikalla ollut. Samoin lämpötilassa ei näyttänyt tapahtuman muutoksia, vaan sama jäätävä tunnelma jatkui myös tänä yönä.
Päivä 6 – Kyanjin Gomba Syaprubesi
Hyvin nukutun, kolean yön jälkeen jälleen aikaisin ylös ja hotellin katolle auringonnousua vastaanottamaan. 7:00 aikaan aamiainen, kamat kasaan ja suunta kohti Lama Hotellia. Lähtemään pääsin 8:00, ja tavoitteena on painaa menemään niin pitkään kun vain voimia riittää, ehkä jopa Syaprubesiin asti. Matka taittui kevyin askelin ja Mundun poliisiasemalle saavuin 9:30 kuittaamaan itseäni pois laaksosta. Tästä matka jatkui Langtangin kylään, valitettavasti kuuluisa leipomo ei tälläkään kertaa ollut auki, joten jatkoin lyhyen juomatauon jälkeen matkaa.
Matka kulki reipasta tahtia ja parin lyhyemmän tauon jälkeen olinkin jo Lama Hotellin tutun majapaikan kohdalla aika lailla tasan 14:00. Tässä kohtaa matkassa oli samaan aikaan kanadalais-nepalilainen pariskunta sekä vähän meidän perässämme sama nepalilaiskaksikko, jonka kanssa nousin Kyanjin Ri:n huipulle. Kaikki muut olivat liikenteessä tavoitteenaan Syaprubesin kylä, ja koska kello oli näin vähän ja oma olotila mitä mainioin, päätin jatkaa muiden mukana matkaa ja ottaa tavoitteeksi tutun Hotel Garden Inn -majapaikan vielä ennen pimeän tuloa.
Kun muut matkaseurueen jäsenet jäivät pitämään pidempää taukoa Rimchen kohdille, minä tunsin, että kannattaa jatkaa matkaa ja pitää vain lyhyitä juomataukoja silloin tällöin. Bamboon kohdalla päätin pysähtyä seuraavan kerran noin 15min välipalatauolle ja vähän ennen Domenia sijaitsevalla taukopaikalla teetauolle, kunnes lopulta olin tutun hiekkatien päässä Domenissa noin 17:20. Tässä vaiheessa tiesin, että tavoite olisi saavutettavissa, koska majapaikalle menisi noin 50 minuuttia ja pimeä tulisi reilun tunnin päästä. Vähän tarkallehan se lopulta meni.
Tästä eteenpäin matka olikin tosiaan nopeaa ja helppoa hiekkatietä, joten majapaikalleni Hotel Garden Inn:iin saavuin matkasuunnitelman puitteissa 18:10. Jalat olivat kyllä hurjassa kunnossa, ja olotila oli melkoinen. Reilu 10kg kuorma selässä metsäpolkumarssia 30km matka vähän reiluun 10 tuntiin. Kyllä fysiikka vielä taitaa ihan ok kunnossa olla. Iltapalaksi vielä lautasellinen paistettuja perunoita ja sitten jalkapesun kautta sänkyyn. Unta ei tarvinnut kauaa metsästää, ja onneksi täällä ei tarvinnut sängyssä palella.
Päivä 7 – Lepopäivä @ Syaprubesi
Ansaittu välipäivä. Aamulla aamiainen, jonkin verran käppäilyä kylällä mutta muuten aika lailla lepäilyä majapaikan uumenissa. Iltapäivällä kävin hommaamassa paluulipun takaisin Kathmanduun, tällä kertaa maastoauton kyydissä eikä bussilla. Kuulemma sain viimeisen paikan etupenkiltä, joten matkamukavuudesta ei luulisi tällä kertaa olevan kiinni.
Vielä lounas ja päivällinen majapaikalla ennen omaan huoneeseen sulkeutumista ja repunpakkaamista valmiiksi aamuksi.
Päivä 8 – Syaprubesi Kathmandu
Aamulla herätys aikaisin, mutta tällä kertaa oli sen verran aikaa lähtöön, että kerkesin syömään kunnon aamiaisen majapaikalla. Sekä tietysti juomaan kupin kahvia, mikä on ruokaakin tärkeämpää. Aamiaisen päätteeksi laskun kuittaus, kiitokset emännälle ja reppu selässä mäkeä ylös kylän keskustaan jeeppiä etsimään.
Perille päästyäni näyttivät myös tuttu espanjalaiskolmikko olevan paikalla odottamassa jeeppikyytiään, ja selvisipä myös, että olisimme samassa autossa. Lopulta matkaan päästiin pienen sähläämisen jälkeen noin 7:40 aikoihin, sikaosaston ollessa täyteen ahdettu. Jeeppi siis sisälsi etupenkkien lisäksi kaksi takapenkkiä, ja takapenkeillä periaatteessa oli 3 paikkaa kummallakin rivillä. Mutta lopulta matkaan lähdettäessä takana oli yhteensä 8 matkustajaa, eli pikkasen ylikuormauksen puolella mentiin.
Matkan varrella vielä tiedustelin, että takapenkkiläiset olivat maksaneet lipustaan 800 rupia, kun oma etupenkin vippilippuni oli ollut 1000 rupia. Eli jos vain on mitään mahdollisuuksia, niin kannattaa yrittää varmistaa kartturin paikka. Vaikka kuulemma espanjalaiskolmikko oli saapunut viikko sitten myöskin jeeppikyydillä paikalle, ja silloin heillä oli ollut ainoastaan kolme henkeä per takapenkkirivi, joten taitaa olla ihan kuljettajan ahneudesta kiinni, miten päivä tulee etenemään.
Matka sitä vastoin oli melkoinen, voisin sanoa, että jopa bussimatkaa hurjempi, koska kuski oli aivan kaheli ja ajoi kuin viimeistä päivää. Tie oli edelleen kuin parin pahimman rospuuttokauden jäljiltä, mutta hän ei sen suuremmin hidastellut vaan painoi menemään niin että kerran takapenkin matkustajalla osui pää kattoon. Lopulta Kathmandun esikaupunkialueiden nurkilla autokin alkoi antamaan periksi ja toisen eturenkaan kiinnityksissä jokin alkoi pitämään sellaista kolinaa, että ainakaan takaisin ei kannattaisi lähteä ajamaan. Ja lopulta reissun huipuksi kuski päätti vielä jättää meidän aivan kaupungin laidalle, ettei tarvitse enää ajaa ruuhkan keskellä yhtään enempää. Eli taksimatka vielä päivän päätteeksi hotellille. Mainittakoon, että aivan auton takaa noussut matkustaja oli naamastaan ja käsivarsistaan aivan mustan noen peitossa, tiedä sitten oliko se autosta vai tiestä irronnutta tavaraa, mutta joka tapauksessa se ei voinut olla terveellistä.
Lopulta olin takaisin Kathmandussa hotellilla kello 15:00. Paluupäivälle ei sen suurempia suunnitelmia ollut tehtynä, ainoastaan viikon pyykkikuorman ja retkeilyhousujen pesuun vieminen sekä päivällispaikan etsiminen. Kumpikin onnistuin kyllä ja loppuilta menikin hotellihuoneella palautellessa automatkan henkisestä rasituksesta.
Loppuyhteenvetona, kannattaako omien kykyjen ja mahdollisuuksien puitteissa suunnata Nepalin puistoihin ilman opasta tai kantajaa? Ehdottomasti. Varsinkin nämä eniten kuljetut reitit ovat todella hyvin kuluneita ja itseohjaavia, joten eksymisen riski on erittäin vähäinen. Varsinkin jos kuljetaan laaksossa, jossa ei tarvitse kuin seurata virtaavaa jokea. Toinen kannustin on kustannukset, omat kuluni koko viikon vaelluksella olivat matkoineen, ruokineen ja majoituksineen kaikkineen noin 140 euroa. Lisäksi TIMS-kortti ja puiston pääsylippu olivat noin 40 euroa ja majoitus 3-tähden hotellissa Kathmandussa kolmena ensimmäisenä yönä yhteensä 90 euroa. Eli kaikkineen noin 270 euroa, kun vertaa että esimerkiksi matkatoimisto Himalayan veloittaa all-inclusive -paketista alkaen 800USD per henkilö. Eli jos tuntee, että omat olkapäät ja silmät ovat tuon noin 500 euron arvoiset, matkaan vaan.
Mutta mikään häpeä ei ole maksaa palvelusta eikä se missään nimessä saa olla este retkelle lähtemiseen, paikalliset sherpat sekä oppaat ovat sukupolvien ajan tehneet tätä työkseen, he asuvat tässä maassa ja todennäköisesti tuntevat osat majatalojen pitäjistä vuosien takaa, sekä tietysti puhuvat kieltä. Tuollakin matkalla tuli vastaan useampia nuorempia sekä vanhempia retkeilijöitä oppaiden sekä kantajien kanssa.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
