Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Northland, eli Pohjoissaaren pohjoisin osa, tarjoaa lämmintä ilmastoa jopa keskitalven synkkinä hetkinä, joten mikäpä olisikaan paras tapa aloittaa Uudessa-Seelannissa autoilu kuin lähteä tänne pohjolaan vihreitä nummia tutkimaan.
Ensimmäisenä pysähdyspaikkanani toimi Moirs Hill Walkway / Pohuehue Waterfalls -niminen luontokohde vajaan tunnin ajomatkan päässä Aucklandista. Hyvä tilaisuus käydä kävelyttämässä uusia ulkoilukenkiäni ensi kertaa ihan oikealla polulla. Pikainen alle 30 minuutin jaloittelu vesiputoukselle ja takaisin, kyllähän tässäkin hien sai kunnolla pintaan. Lämpötila taisi olla yli 15 astetta plussalla, joten ensi kerralla ulos ilman paksua merinohupparia pelkässä t-paidassa.
Myöhäinen lounastauko Whangarein kaupungissa, kellon ollessa kutakuinkin yksi. Ihan mukava pikku kaupunki, jossa olisi nähtävää riittänyt myös pidemmäksi aikaa, mutta samaan aikaan lounaan kanssa taivas repesi oikein kunnolla ja vettä alkoi tulemaan kuin ei koskaan aikaisemmin olisi tullutkaan. Lounas sekä kahvi alta pois, autoon ja matka kohti pohjoista jatkukoon.
Seuraava pysähdys Kerikerin kaupungissa, jossa ilta- ja aamuevästä kaupasta matkaan sekä auton tankki täyteen, ettei tarvitse pohjoisen pikkukylillä alkaa tankkaamaan. Mitään erityistä en täälläkään lähtenyt ihailemaan, koska vesisade jatkui edelleen melkoisena.
Viimeinen tunti tulevalle majapaikalle Cable Bayhin, kolmisenkymmentä kilometriä Kaitaiasta koilliseen, meni sekin lähes kokonaan sateessa ajellen. Mutta lopulta, 10 minuuttia ennen perille pääsyä, sade lakkasi ja aurinko alkoi pikkuhiljaa paistamaan, mikä oli mukava piristys. Kämppään tutustuminen, kamat sisään säilöön ja vielä katsastamaan kaksi läheistä hiekkarantaa. Puolipilvinen ilta-aurinko ja komea aallokko olivat kyllä upea näky koko päivän jatkuneen sateen päätteeksi.
Seuraavana aamulla aamukahvi, aamupalarahka sekä pari kroissanttia aamiaiseksi, vaatteet päälle ja koleaan aamuun ajamaan. Suuntana saaren pohjoinen kärki Cape Reinga ja sen päässä sijaitseva majakka, Cape Reinga Lighthouse. Perille johtaa ainoastaan yksi tie, joten mitään rengasreittiä tästä osuudesta ei saa tehtyä, vaan samat maisemat tulee nähtyä pariin kertaan. Onneksi tämä parituntinen ajo suuntaansa tarjoaa yksi toisensa jälkeen upeita kumpuilevia laidunmaamaisemia. Sekä lampaita, todella paljon lampaita. Matkalla ei kovin montaa varsinaista taukopaikkaa ole tarjolla, mutta koska tie ei kovin raskaasti ollut liikennöity, pysähtelin parissa paikassa keskelle suoraa osuutta tien vierelle kuvailemaan ja maisemia ihailemaan.
Perillä niemimaan kärjessä sijaitsee isohko parkkipaikka, johon olikin jo ennen minua pari muutakin autoa saapunut aamuaurinkoa ihailemaan, päivä nimittäin oli alkanut todella komeana ja kirkkaana. Kävellen alas majakalle, jonka luona ei tuolloin vielä ollut ketään. Mikä tuuri, sillä sain otettua useammankin kuvan alueesta ilman häiritseviä kanssaturisteja. Kuvien jälkeen polkua takaisin ylös autolle samalla ympäröivää maisemaa ihaillen. Kokonaisuudessa tähän kierrokseen meni noin puoli tuntia, reitti majakalle on kunnon päällystettyä polkua, joten tänne voi huoletta kulkea lenkkareissakin.
Seuraavana kohteena parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitseva isojen hiekkadyynien valloittama Giant Sand Dunes. SH1-tieltä dyynien juurelle johtava hiekkatie ei ole parhaassa kunnossa, mutta kyllä Yariskin tästä selviytyi kunnialla. Ainoastaan yhden sillan kohdalla piti aavistuksen varovaisemmin lähestyä terävää reunaa. Mutta perillä odotti näkymä todella isoista hiekkadyyneistä, tunnelma oli kuin olisi isommankin aavikon reunalle saapunut. Hetken aikaa täällä kävelin ympäriinsä, kuvaten ja ihmetellen, kunnes suuntasin takaisin isolle tielle ja kohti etelää.
Mitään erityistä nähtävyyttä ei enää päivälle ollut suunniteltuna, vaan suuntasin muutaman kuvaustauon jälkeen Kaitaian kaupunkiin lounastauolle. Pikaisen ruokaa naamaan, autoon ja takaisin Cable Bayn majapaikalle lepäilemään. Ja lepoa tässä kaipasikin, koko reissukierros otti kaikkineen vähän vajaa kuusi tuntia. Tämä todellakin kannattaa varata kalenteriin kokopäiväreissuna, varsinkin jos meinaa tehdä yhtään enemmän kuin ihailla maisemia.
Pikainen vierailu saaren pohjoiskärjessä oli nyt ohi, joten suunta takasin kohti Aucklandia sekä etelää. Aamulla kamat autoon, Kaitaiaan tankkaamaan auto täyteen ja 1-tietä komeiden maisemien ympäröimänä kohti 15-tietä ja Kaikohen kylän kautta 12-tielle. Tätä tietä matka jatkuisi saaren länsirannikon puolella kohti etelää upeiden koskemattomien metsien ja mutkittelevien vuoristoteiden läpi. Matkalle osui kuvauksellinen Tāne Mahuta, eli Uuden-Seelannin suurin Kauri-puu, sekä Trounsonin kaurimetsä, joka oli kyllä erittäin vakuuttava paikka.
Pidemmän ajopäivän päätteeksi saavuin majapaikalleni Matakohen kylän pohjoispuolella aivan keskellä ei mitään, ja paikka olikin pieni maalaistalo peltojen keskellä pienen harjanteen huipulla. Pihassa minua tervehtikin majoittajapariskunta sekä heidän leikkisä labradorinnoutajansa. Taloksi asettumisen jälkeen lähestulkoon koko loppuilta menikin ruokapöydän ääressä heidän kanssaan istuskellen, maailmasta ja Suomesta keskustellen sekä illallista nauttien. Kana-sienipiiras lisukkeineen oli erittäin maukas, tähän kaveriksi paikallinen valkoviini ja vielä jälkiruoaksi omenapaistos. Ai että!
Aikainen herätys, mutta laiska sängystä nousu. Kahdeksan nurkilla aamupalan äärelle, joka oli jälleen talon puolesta valmistettu munakokkeli paahtoleipien päällä. Erittäin maukasta ja täyttävää, kaveriksi vielä pari kuppia kahvia sekä pari jugurttia. Näillä kyllä selviää pitkälle päivän puolelle. Tässä välissä suihku, sekä parinkymmenen minuutin aamulenkki koiran ja emännän kanssa pihapiirin ympäristössä. Lopulta kamat kasaan, autoon ja hyvästien kautta matkaan.
Tihkusateen täyteiseen päivään ei onneksi ollut paljoa ohjelmaa varattuna, Aucklandin länsipuolella olevilla Lake Wainamun hiekkadyyneillä sekä Bethells Beachillä kävin pyörähtämässä maisemia katsomassa. Varsinkin hiekkarannalla tuuli oli sen verran tuima, että meinasin jo lähteä itsekin pyörimään mustan hiekan päällä kohti merta. Tästä kuitenkin jotenkin selvittyäni suuntasin takaisin autolle, vaihdoin ajokengät jalkaan ja suuntasin pitkän siirtymän merkeissä Aucklandin eteläpuolelta kohti itää.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
