Novosibirskiin saavuimme lyhyiden ja vaihtelevan laadukkaiden unien jälkeen kello kuuden aikaan aamulla. Koska aikavyöhykekin oli taas ylitetty, unta taisi kertyä kokonaiset viisi tuntia. Aamun ensimetrit olivatkin hieman hatarat, ja junassa vietetty aamuaika oli puristettu minimiinsä. Sen verran että päällysvaatteet sai vedettyä niskaan ja rinkan kammettua selkään, oli operaatio valmis ja juna aseman pihassa. Mies sekä kamat pihalla ja kohti asemarakennusta aamutoimia tekemään. Aseman vessassa vietetyn huoltotauon jälkeen ensimmäiseen kahvia myyvään kioskiin ottamaan huikka tarjolla olevaa voimajuomaa.
Kunhan silmät oli saatu auki, oli tarkoituksena lähteä vaeltamaan kohti hotellia siinä toivossa, että ainakin rinkoista päästäisiin eroon. Huoneeseen pääseminen jo näin aikaisin aamulla olisi tietysti iso plussa, mutta sen varaan ei laskettu paljoakaan. Kevyt 20 minuutin tallustaminen läpi kaupungin avasi pikaisen katsauksen kaupunkikuvaan ja alkavaan työviikkoon paikallisten keskuudessa.
Hotellia sai hetken aikaa etsiä, oikea katu kyllä löytyi mutta itse voittavaa oviaukkoa ei ihan ykkösellä löydetty. Lopulta tuleva päivämajoituksemme, Centralnaya Hotel, löytyi ja pääsimme kokeilemaan onneamme. Valitettavasti tällä kertaa emme päässeet hyvissä ajoin huoneeseen asti, check-in olisi vasta puolilta päivin. Rinkoista kuitenkin saimme luopua, säilytyspaikka löytyi tiskin takaa sopivasta nurkasta. Hieman kevyemmin askelin päätimme päiväreppujen kanssa lähteä kaupunkia tutkimaan.
Itse kaupunkikierrokselle ei oltu, paljoakaan ladattu odotuksia etukäteen. Tai ei ainakaan omalta osaltani, taisin kokonaiset kaksi itseäni kiinnostavaa kohdetta keksiä etukäteen ja niistäkin toinen oli myös matkakumppanini listoilla, joten vahvasti ristiin rastiin kiertelyksi myös tämäkin päivä olisi menossa.
Aivan hotellin naapurista näytti löytyvät jonkinlainen risteyksen ja parkkipaikan yhdistelmä, joka tuntui olevan rakennettu sotilasparaatin vastaanottamista varten. Ei tietysti yllätä yhtään tässä maassa. Ja kukapa muukaan torin laidalla pitikään vahtia kuin Lenin itse. Parit pakolliset kuvat hänestä, joiden jälkeen kierros muistomerkin takana olleeseen puistoon.
Tästä matka jatkui kahvinmittaisen tuumaustauon jälkeen kaupungin vanhoja puutaloja ihailemaan ja joenrantamaisemista nauttimaan. Matkalle osui myös Alexander Nevskyn katedraali, jonka pihamaalla poikkesimme itse rakennusta kuvaamaan. Sisälle emme tällä kertaa uskaltautuneet. Joen ranta ei tälläkään kertaa tarjonnut mitään riemun kiljahduksia, mutta kaupunkimaisemaa sekä aitaan kiinnitettyjä rakkauden lukkoja riitti kuvattavaksi.
Muutaman tunnin päiväkierroksen ja nähtävyysryppään päätteeksi suuntasimme kahvila ja lounasravintola Olivka, aivan äsken kierretyn katedraalin nurkalla. Ruokailu toimi linjastoperusteisesti, kuten kotoisissa lounasravintoloissa, mutta osan ruoka-annoksen osista sai kerätä itse ja osan taas henkilökunta annosteli lautaselle. BBQ-kanaa perunamuusilla, salaattiannoksella, leivällä ja mehulla tekivät annoksen hinnaksi kokonaisen 330 ruplaa eli kutakuinkin 4,50 euroa. Varmasti yksiä tähänastisen matkamme hinta-laatusuhteeltaan parhaita lounasannoksia.
Koska kello oli lounaan aikana saavuttanut keskipäivän, näimme aiheelliseksi palata takaisin hotellille yrittämään sisäänkirjautumista uudelleen. Tällä kertaa homma onnistui, kuten odottaa sopi, ja saimme sekä itsemme että varusteemme huoneeseemme. Olisimme varmasti saaneet ne sinne nopeamminkin, mutta ulko-ovemme lukon toiminta ei täysin auennut meille ja turvonneen karmin puristuskaan ei tehnyt tästä yhtään helpompaa. Kunhan mekanismi jollain tavalla saatiin selville, todettiin lukon olevan auki-asennossa ja käytettiin reippaasti kengänpohjaa hoitamaan loput. Ovi auki ja matkaajat sisään.
”Ei ole sellaista mekaanista ongelmaa, mitä raaka voima ja tietämättömyys eivät ratkaisisi”
Iltapäivällä päätimme vielä tehdä bussimatkan toisella puolella jokea sijaitsevalle Glory monumentille, tuolle uskomattoman isokokoiselle oman kylän toisen maailmansodan muistomerkille. Tälläkin kertaa Google pelasti paljolta, bussilinja 14 johdatti pienen kävelymatkan päästä aivan monumentin vierelle jälleen erittäin kilpailukykyiseen 19 ruplan hintaan. Bussilla perille ja tien yli monumentille.
Jo edellisissä matkakohteissa havaittuun tuttuun tyyliin, oli myös tälle monumentille omistettu reilusti pihamaata mitä ihmetellä. Muistomerkin edustan koostuessa valetuista betonilaatoista, takana oli useita metrejä korkeita kivipaaseja, joihin oli aina kaiverrettu yhden vuoden jotakin taistelun aihepiiriä kuvaava tarina. Lisäksi jokaisen paasin takana oli kaikkiaan 30266 Novosibirskilaisen Suuressa isänmaallisessa sodassa kuolleen nimi. Paasien välissä paloi ikuinen tuli ja siinä yhteydessä oli myös tuntemattoman sotilaan muistomerkki.
Monumentin takaa aukesi iso puistoalue, jonne oli myös sijoiteltu kaikenlaista tutuista vuosien 1941-45 välissä tapahtuneista muistuttavia muistomerkkejä. Olipa paikalle tuotu myös taistelukalustokin esille, tai tarkemmin katsoen oikeastaan lapsien leikkejä varten. Eipä ollut minun kotikylälläni puistossa panssarivaunua, jonka päälle kiivetä. Ja ehkä ihan hyvä niin.
Glory monumentilta löydettyämme takaisin hotellille päätimme vielä suunnata illallistamaan aivan vieressä olleeseen Pechki Lavochki. Ravintolan tarjonta oli jälleen venäläishenkinen, joten tällä linjalla lähdin ottamaan kevyet alkupalat ja mielestäni kevyen pääruoan. Alkupala ja salaatti olivatkin onnistuneet, mutta pääruoka tuotiin pöytään suoraan uunista revittynä rasvaa tirskuvana valurautapannuna. Ja sitä rasvaahan oli aivan joka paikassa, niin käsillä kuin housuillakin. Tämän lisäksi, kun olin saanut syötyä ja tarjoilija tuli hakemaan pannua pois, päätti hän pudottaa haarukan syliini näin sotkien loputkin housuistani. Ei mennyt tällä kertaa illallinen aivan nappiin.
Loppuilta tulikin vietettyä hotellihuoneessa rauhoittuen ja iltaa odotellen. Junamatka Irkutskiin alkaisi vasta 01:40 joten vasta puolen yön jälkeen olisi järkevää suunnata asemalle. Nyt päätimme ensimmäistä kertaa matkan aikana turvautua taksikyytiin, koska muu julkinen liikenne ei vaikuttanut houkuttelevalta idealta keskellä pimeää kaupunkiyötä. Taksin matkassa olikin hyvä mennä, vaikka auto olikin pieni 4-ovinen sportback, mahtuivat kaikki matkaajat varusteineen sisään. Matka-aika oli noin pari minuuttia ja hintaa tälle tuli kaikkineen 140 ruplaa, eli pari euroa.
Seuraavaksi olisikin edessä noin 36 tuntinen matka Irkutskiin, jonka ympäröivissä maisemissa vietämme seuraavat muutamat päivät.
