Loading...

Oh My Vegas

Kahden yön vierailu syntien syvimpään pesäpaikkaan, Las Vegasiin. Itse kun en ole mikään ihan älytön uhkapelifanaatikko eikä Vegasille ominainen turistirysätuputus ole minulle se ydinasia niin en varmaankaan tule istumaan aamusta iltaan Ceasars Palacen ala-aulassa syöttämässä kolikoita yksikätiseen tai laittamassa koko omaisuuttani punaiselle. Vaikka ehkä tällainen kuva saattoikin edellisestä blogiviestistä jäädä. Pahoittelut aiheutuneesta harhakuvitelmasta, lupaan että se tulee toistumaan.

On to Way to Vegas

Päivähän alkoi kuitenkin jo rutiininomaisella yli neljän tunnin autosiirtymällä Flagstaffista Las Vegasiin. Matkalla pidin pienen jaloittelutauon Kingmanissa, samalla tutustuen paikalliseen puistoon ja sen muistomerkkiin joka oli ilmeisesti osoitettu oman kylän kaatuneille sotilaille.

IMG_2036

Hoover Dam Arizonan puolelta kuvattuna.

Muuten tuolla välillä ei jälleen kerran mitään kovin kummoista ollut annettavaksi, ainoastaan Hooverin padolla oli pakko käydä pyörähtämässä. Patohan sijaitsee aivan Arizonan ja Nevadan osavaltioiden rajalla Nevadan puolella Colorado-joessa. Sen lisäksi että pato ja sen sisällä oleva voimala ovat suuri turistinähtävyys joita käy katsomassa melkein miljoona vierailijaa vuosittain, on se myös täysin toiminnassa oleva laitos joka tuottaa edelleen sähköä kolmen osavaltion alueelle. Tästä syystä padolle ajettaessa joutui kulkemaan muutaman virkailijan valvovan silmän alta, tosin eivän ainakaan minussa nähnet mitään vaaran aineksia ja päästivät näin ollen jatkamaan matkaa.

Padon kummallakin puolella aivan paraatipaikoilla oliai ollut maksullisia pysäköintipaikkoja joista joutuisi köyhtymään $10, mutta kun ajoi Arizonan puolella noin 50m ylämäkeen niin alkoi ensimmäisiä ilmaisia tienvarsiparkkeja tulemaan vastaan. Ja näistä on vielä hyvät kävely-yhteydet alas padolle. Itse tyydyin ottamaan muutaman kuvan padosta Arizonan puolelta ja sitten päätinkin jo lähteä hiipimään poispäin.

Paradise City

Las Vegasiin saapuminen sujui vaivattomasti ja majapaikankaan löytäminen ei tuottanut ongelmia. Heti perille saavuttuani suuntasinkin etsimään päivällispaikkaa ja tarkan tutkinnan päätteeksi päädyin vähän matkan päässä sijainneeseen Settebello-nimiseen italialaiseen ravintolaan. Ravintola ei ollut mikään iso, mutta henkilökuntaa oli tarpeeksi paikalla ja homma tuntui toimivan todella liukkaasti. Päätin lähteä kokeilemaan jalopenoilla terästettyä pizzaa ja se osoittautui kyllä erittäin oivaksi valinnaksi. Kokilla on selvästi oikeat vehkeet hommiin koska pitsa oli ympäriltä nokinen, joka kertonee siitä, että oikea puuhella löytyy ja samoin ohut pohja oli saatu upean rapeaksi. Tätä voi lämmöllä suositella kaikille kokeiltavaksi.

Itse majapaikasta, Stacyn ja Loganin talo sijaitsi Paradisen kaupungissa aivan sen eteläisissä osissa. Paikalle ajellessani jo huomasin, että kyseessä on todella rauhallisen oloinen sivukaupunginosa jossa ei kyllä usko olevansa ihan Vegasin valojen alla. Kivana knoppititetona että valtaosa Vegasin nähtävyyksistä, stripistä ja mm. kaupungin päälentokenttä sijaitsevat juuri Paradisessa mutta nämä eivät varmasti kovin yleisessä tiedossa ole.

Tiistaiaamuna tunnin kävelylenkki lähiseudulla ja sen jälkeen aamiaiselle läheiseen Crape Experiences -aamiais/lounasravintolaan. Paikka oli erikoistunut erilaisiin lettuannoksiin, eli isolla parilalla paistettu lettu ja sen kaveriksi joko hapan, makea tai lihaisa täyte. Itse kokeilin The Marco Polo -annosta, johon kuului mm. jauhelihaa, munakas sekä mausteista juustoa. Lisukkeeksi sai valita myös raejuustoa. Annosta joutui ruuhkasta johtuen hetken odottamaan mutta se oli kyllä täyttävän kokoinen ja maukkaan makuinen. Tällä saatiin päivä hyvin käyntiin.

Aamiaisen jälkeen suuntana olikin päivän ainut suunniteltu tapahtuma, vierailu The Mob Museumissa Stripin pohjoispäässä. Päätin ottaa ajomatkasta ilon irti ja ajaa Las Vegas Bulevardia / Stripiä pitkin paikalle nähdäkseni millainen nähtävyys se sitten oikein onkaan ja kyllähän tuo melkoinen hässäkkä näytti olevan, vaikka kellokaan ei ollut edes 11 päivällä. Itse museolle päästyäni vieressä olevalle parkkipaikalle sai auton parkkiin $5 hintaan, ja museoon sisäänpääsy oli $26 joten kalliiksi tuli entisaikojen rikollisten näkeminen. Mutta nähtävää ja showta oli kyllä koko rahalle tarjolla, näyttelyt oli jaettu kolmeen kerrokseen, joissa jokaisessa oli oma teemansa. Ja museohan ei ole mikään vanha, eräs työntekijöistä mainitsi shown alustuksessa, että avajaisia oli pidetty vuonna 2012.

Loppuiltapäivän aikana tuli vielä käytyä ajelemassa Red Rock Canyonin maisemareitillä Las Vegasin länsipuolella sekä tehtyä päivällisvierailu Grimaldi’s Pizzeriaan joka sijaitsi aivan majapaikkani vieressä. Pizzeria oli erittäin tunnelmallinen ja hyvinkin suosittu paikka, mutta itse ruoka ei kyllä eiliselle paikalle vertoja vetänyt. Alkusalaatissa ei ollut pahaa sanottavaa mutta itse pitsa oli vetinen, löysä ja aika tasaisen mauton.

IMG_2060

Red Rock Canyonin maisemia

Loppujen lopuksi Vegas oli minulle vähän kuin Los Angeles, paikka josta kannattaa ajaa nopeasti ohi. Ja jos jokin tällä matkalla jää harmittamaan, on se tämä yksi kokonainen päivä mikä tuli varattua tänne. Sen olisi voinut hyödyntää vaikka Flagstaffissa Humphreys Peak’in valloittamiseen.

0 tykkäystä

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Myös LoneTraveller käyttää evästeitä paremman käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Tietosuojaseloste

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close