Omskin asemalla olimme jo aikaisin aamulla, hieman yhdeksän jälkeen. Täällä oli ennakkosuunnitelmien mukaan tarkoitus viettää pelkästään päivä ja jatkaa illalla kohti Novosibirskiä. Aamulla junasta pihalle, rinkka asemarakennuksen syövereihin päiväksi talteen ja pihalle ihmettelemään. Tällä asemalla muuten rinkan säilytys maksoi 200 ruplaa koko päivältä, eli puolet Moskovasta.
Erikoisuutena muihin matkakohteisiimme verraten, Omskissa rautatieasema on useamman kilometrin päässä kaupungin keskustasta etelään päin, joten aivan heti ei viitsisi kävellen lähteä kylälle suuntaamaan. Siispä suunnaksi bussipysäkki ja odottelemaan. 2010-luvun turistin elämä on kyllä luvattoman helppoa, koska Google kertoi suoraan mikä vuoro ajaa aseman ohi kaupungille. Ainoastaan ajankohdissa saattaa olla pientä ristiriitaa todellisuuden kanssa, mutta eipä tässä mikään hoppu ollut.
Lopulta linja numero 4 kuljetti meidät kohtuullista 22 ruplan korvausta vastaan keskustaan kahvila Skuratov eteen aamiaista nauttimaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan tähän hieman arvoitukselliseen kaupunkiin, josta minulla oli vielä vähemmän pohjatietoja kuin Jekaterinburgista. Eli vahvasti perässä vaeltelijan roolissa täälläkin.
Nähtävyyksien listalle olivat kelvanneet ainakin kaupungin keskustassa majaileva katedraali, joenrannan vanhemman linnoitusajan rakennusmiljöö, muutamia erilaisia patsaita siellä täällä sekä lähestulkoon jo tavaksi muodostunut Marsalkka Zhukovin monumentti, jollainen sattui myös tästäkin kaupungista löytymään.
Suuren sotasankarin jälkeen oli aika suuren sankarilounaan, joten pikainen vilkaisu tarjontaan ja suunta joen pohjoispuolelle ravintola Panoramaan. Kyseinen ravintola nimensä mukaisesti tarjoaa 360-asteen näköalat Omskin kaupungin yli, joten erityisesti kauniina kesäpäivänä suosittelen suuntaamaan paikalle terassilta kaupunkia ihailemaan. Ja ruokakaan ei ollut yhtään hullumpaa, klassista eurooppalais-italialaishenkistä makumatkaa pastojen ja kalaruokien johdattelemana.
Nautinnollisen ja levollisen lounastuokion jälkeen suuntasimme jälleen joen eteläpuolelle tutustumaan joenrantamaisemiin. Eikä pakollisia suurmiehiä ilman toisia, siellä itse Lenin piti vahtia kaupungin toisen pääsisääntuloväylän kupeessa. Onneksi myös muita patsas- ja veistosaiheita on tarjolla, jos aivan kaikkia eivät selvät henkilöhahmot kiinnosta. Ja olihan matkalla myös tarjolla pieni puistikko, jossa paloi ikuinen tuli ja joka näyttäisi olevan osoitettu vallankumouksen taistelijoille.
Vielä muodostui tarve käydä syömässä päivällinen ennen lähtöämme takaisin kohti rautatieasemaa. Paikaksi valikoitui italialaishenkinen Il Patio, jonka valikoimaan kuuluivat kaikki perinteisen italialaisen ravintolan listalta löytyvät herkut. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin maisteltavakseni bbq-kanalla ja sipulilla täytetyn pizzan. Valitettavasti sipuli teki kyseisestä tuotoksesta ajoittain vetisen ja vetelän, muuten ruoka oli kyllä hyvää. Muu pöytäseurueeni huomautti omista lätyistään, että pohjan paiston tasaisuudessa olisi voinut olla parantamisen varaa. Lisäksi tarjoilijalla tuntui olevan erikoinen hoppu ja hätä jonnekin.
Kun keho oli ravittu ja mieli iloinen, otimme tutun bussin numero 4 allemme ja ajelimme samalla 22 ruplan taksalla takaisin rautatieasemalle kaivamaan rinkkojamme säilytyksestä sekä odottamaan junan saapumista. Junan saapuessa tiedostimme, että kello on aika paljon illalla ja että Novosibirskissä oltaisiin aikaisin aamulla, joten mahdollisimman tehokas iltavalmistelu olisi avain ikuiseen onneen. Tai siis olisi ainakin ollut, jos sellainen jotenkin mukamas olisi mahdollista. Jonkinmoisella huitomisella makuupaikka nippuun, rinkka piiloon ja vaatteet naulakkoon roikkumaan.
0 tykkäystä
