Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Varmasti Sri Lankan saaren pahin turistirysä on Ella. Ja totta kai minunkin piti siellä käydä pyörähtämässä, ei tietenkään bilettämässä vaan puhtaasti luontokohteita ihailemassa. Täällä rautatieasema sijaitsee aivan kylän keskustassa, joten kaikki palvelut sekä hotellit ovat tästä lyhyen kävelymatkan päässä ja todennäköisesti vielä alamäen varrella. Omani sijaitsi hyvinkin lähellä asemaa, alle 5 minuutin päässä vähän sivummassa, mutta tästä johtuen rauhallisemmassa piilossa.
Yksi ellan kuuluisista nähtävyyksistä on Little Adam’s peak, eli korkea kukkula kaupungin eteläpuolella. Tänne on periaatteessa helppo nousta, lisäksi melko pitkälle pääsee halutessaan tuk tuk -kuskin avustamana, jolloin ainoastaan viimeisen 15 minuuttia joutuu itse kävelemään. Itse kävelin koko matkan majapaikaltani huipulle, koska aamu oli melko viileä ja eipä ollut muutakaan tekemistä tiedossa. Koko matkaan meni noin 50 minuuttia, joten eipä tämä paha kävely ollut. Ja tietysti matkalla saa ihailla komeita vuoristomaisemia teelehtirinteineen.
Kuten monessa muussakin paikassa, kannattaa täälläkin olla mahdollisimman aikaisin, niin ei joudu keskipäivän helteessä hikoilemaan. Shortsit ovat täysin käyvä vaatetus täällä, koska polku on hyvin leveä ja avoin, ei iilimadoista tai vastaavista juotikkaista tarvitse olla peloissaan. Ja kun huippu on saavutettu, maisemat ovat mitä komeimmat kohti toisella puolella laaksoa avautuvaa Ella Rock -huippua.
Ja kun kerta tänne asti olin kävellyt, päätin samalla ovenavauksella jatkaa aamupäivääni käppäilemällä seuraavalle nähtävyydelle, Nine Arches Bridgelle. Jos kyseistä ikivanhaa kivisiltaa lähestyy etelän suunnasta, on varmasti helpointa suunnata kohti Asanka Cafe -kahvilaa, joka on pieni ulkoilmakahvila keskellä asuinaluetta erittäin hyvällä siltanäköalalla. Täältä pääsee myös tarvittaessa polkua pitkin alas sillalle, ja sillan toiselta puolelta voi halutessaan poimia kyydin takaisin kaupunkiin tai vaikka kävellä eri reittiä takaisin. Kahvi tuossa kahvilassa ei kummoista ollut, mutta kyllä sitä siinä hörppi, kun hien kuivumista odotteli.
Ja kun Little Adam’s peakin huipulta tuli Ella Rockia ihailtua, tuntui se olevan seuraavan päivän luonnollinen jatkumo luontokohteiden valloittamiselle. Tänne on vähän hankalampi päästä, koska paikka on sen verran syrjässä Ellan kaupungista, mutta itse päätin ottaa aamujunan Ellasta Kandyyn kohti ja hyppäsin jo seuraavalla asemalla pois. Tämä aseman väli maksoi kokonaisen 10 rupia, eli ei käytännössä mitään. Kun 10 minuutin juna-ajelun päästä on saapunut Kitha Ellan asemalle, kannattaa odottaa juna alta pois ja lähteä kävellen perään. Muutama sata metri rataa seuraten saapuu kohtaan, josta lähtee polku vasemmalle kohti riisipeltoja ja teeviljelmiä. Mitään varsinaisia polkumerkintöjä en täällä nähnyt, joten kannattaa ennakkoon varautua reitityksen kanssa. Itse käytin Komoot-nimistä Android-sovellusta, joka on ilmainen retkeilykarttasovellus globaaliin polkujen tallaamiseen. Tätä sovellusta seuraamalla reitillä pysymisen kanssa ei ollut ongelmia, ainoastaan kylään saavuttaessa pieni koirajoukko päätti alkaa haukkumaan ja uhittelemaan mutta eipä niistäkään lopulta mitään haittaa ollut.
Kylän läpi päästyäni vielä noin 10 minuuttia oli tiedossa melko maltillista kulkua, mutta sitten alkoikin todella jyrkkä ja luonnonportaiden hallitsema nousuosuus kohti huippua. Tätä nousua sai taivaltaa aika lailla puoli tuntia, joten rauhakseen ja usean tauon kanssa kannattaa olla liikenteessä. Ja aikaisin, koska tässä hommassa tulee hiki, vaikka ei olisi vielä edes keskipäivä.
Mutta kun lopulta huipulle onnistuu pääsemään, ovat maiseman jälleen todella upeat. Tosin eivät valitettavasti yhtä upeat kuin toisella puolella olivat, koska aamupäiväinen sumu ja savu ovat jo alkaneet ottamaan valtaa. Eikä tarvitse odottaa kuin 30 minuuttia, niin paksu valkoinen pilvimassa vyöryy etelästä laaksoon ja peittää kaiken näkyvyyden edestä. Käytännössä Little Adam’s peak peittyi kokonaan näkyvistä. Eli ehdottomasti aamujunalla lähtevä on viimeisillä hetkillä paikalla, jos vain mahdollista niin kannattaa yrittää suunnata paikalle vieläkin aikaisemmin mutta se vaatii jo kyydin järjestämistä jonnekin lähemmäksi tai vaihtoehtoisesti junarataa pitkin kävelemistä aina Ellasta asti.
Reitti rautatieasemalta huipulle oli jälleen sellaisessa kunnossa, ettei sen varrella ole vaaraa joutua iilimatojen tai vastaavien syömäksi. Mutta itse tein paluumatkani hieman eri reittiä, päästyäni huipulta takaisin matkalla olleeseen kylään, lähdinkin suoraan kohti Ellaa ja laskeuduin rinnettä alas läpi heinän ympäröimien polkujen ja metsien. Täällä voisi olosuhteiden puolesta olla mahdollisuus saada joku salamatkustaja itseensä kiinni, joten kannattaa olla ainakin tarkkaavainen, jos tälle polulle eksyy. Polku lopulta kaikkine mutkineen ja runsaine portaineen tulee ulos kutakuinkin tässä kohdassa, ja itse nappasin tien varresta tuk tukin itselleni takaisin kaupungille. Jos vielä päivän jälkeen jalkoja riittää, niin kyllä tämän viimeisen puolituntisenkin voi yrittää kävellä. Tosin melko hurjaan nousuun joutuu heti lähtemään.
Jos vielä valokuvaaminen, videokuvaaminen tai ihan vaikka Instagram-kuvien ottaminen on se juttu, mutta vielä on reissukuvien kohokohta ottamatta, kannattaa kokeilla ottaa aamun ensimmäinen juna Ellasta kohti Badullaa. Itse päätin tätä kokeilla, lippu maksoi muistaakseni 50 rupia per suunta (2. luokka) ja menomatkalla junassa oli todella väljää. Ja koska maisemat ovat erittäin kohdillaan, tässä on mitä helpoin tapa hoitaa junakuvat alta pois.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
