Loading...

Nuwara Elyia, Sri Lanka

Artikkelin lukuaika: 4 minuuttia

Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.

Jos lähtee Kandyn kaupungista ajamaan saaren läpi A5-tietä etelään, tulee seuraavana isompana paikkakuntana vastaan Nuwara Eliya. Kaupunki on todella hyvin vuorten keskelle piilotettu, ja ilmastoltaan erittäin viileä esimerkiksi rannikoihin verrattuna. Alue alun perinkin oli merkittävä lomanviettoalue Brittiläisen siirtomaahallinnan aikaan, ja edelleenkin paikalliset saapuvat tänne muun muassa uudenvuoden aikaan lomiaan viettämään. Itselleni Kandyyn verrattuna mitään välittömästi havaittavaa muutosta ei vesisateen lisäksi ollut tarjolla, mutta sääennustetta tutkiessani huomasin yölämpötilan laskevan jopa alle 10 asteen. Toden totta täällä kannattaa yön nukkua kunnon peiton alla, ettei vilustu.

Täällä junarata ei kulje kaupungin lähellä, vaan asema sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Tuktuk-kuskeja kuitenkin riittää täällä auttamaan matkaajaa majapaikalle, joten ei tässäkään mielessä mitään ongelmia. Itse junamatka Kandystä tälle asemalle ei ole erityisen maisemallinen, joten sen suuremmin ei ole väliä, missä luokassa tai kummalla puolella matkustaa.

Oma majapaikkani sijaitsi pari kilometriä kaupungin nimellisen keskustan eteläpuolella vuoren rinteen juurella, melko lyhyen kävelymatkan päässä lähikaupasta sekä parista kelpo ruokapaikasta. Mutta itse keskustaan aamiaiselle ja esimerkiksi pankkiautomaatille saikin kävellä lähemmäksi tunnin. Tämän takia täälläkin kannattaa yrittää kysellä itselleen jonkinlainen kulkuväline alle, ettei joudu joka paikkaan tuktuk-kuskia palkkaamaan.

Ensimmäinen täysi päivä menikin kaupunkia tutkiessa ja aamiaispaikkaa etsiessä, koska eihän omassa majapaikassani moista tarjottu. Onneksi vastaan tuli Nuwara Eliya Coffee Center, joka vielä avautui sopivasti silloin kun satuin paikalle kävelemään (taisivat hyvää hyvyyttään avata pari minuuttia etuajassa), joten kehut tästä. Eikä aamiaisessa mitään vikaa ollut, kahvikin oli ihan oikeaa espressoa eikä mitään Nescafea.

Kaupunki itsessään on melko pieni, eikä siellä kovin paljoa ole nähtävää. Sen ympäri kävelee jo parissa tunnissa, ja tuossa ajassa on aika lailla kaikki ulkoilmakohteet saanut bongattua. Lisäksi oman mielenkiinnon mukaan voi käydä Single Tree Hill -kukkulan näköalapaikalla ihailemassa, vaikka auringonlaskua. Paikalla on myös buddhalaistemppeli, jossa kannattaa samalla kertaa käydä pyörähtämässä. Itse en aivan kukkulan huipulla käynyt, mutta kuvien perusteella siellä on vain radiomastoja ja puita, joten näköalan eivät katselupaikalta ainakaan paljoa paremmiksi muutu. Kyseinen vuori muuten on Wikipedian mukaan Sri Lankan 12 korkein, ja vastapäätä sijaitseva Pidurutalagala taas on saaren korkein vuori. Valitettavasti tämän maamerkin huipulle ei pääse sitäkään vähää, koska sielläkin on runsaasti radiomastoja sekä sotilastukikohta.

Koska sain täällä paikalliselta liikemieheltä neuvoteltua skootterille Kandya huokeamman hinnan, päätin ottaa sen suoraan neljäksi päiväksi niin minun ei tarvitse murehtia edes lähiliikenteen toimimisesta. Mutta suunnitelmissani oli kaksi varsinaista ajopäivää tälle alueelle, ja ensimmäinen niistä suuntautui kaupungin pohjoispuolelle Rambodan vesiputoukselle. Ulkomaalaisille turisteille pääsylippu putoukselle kustansi 100LKR, mikä on ihan sopiva summa. Tien vierestä itse putoukselle on noin 10 minuutin kävelymatka, joka sisältää pääasiassa ylöspäin nousevia portaita sekä muutamia, melko helposti kuljettavia kivikoita. Loppujen lopuksi itse putouksella oli sinne saapuessani noin 10 muuta turistia, jotka alle viiden minuutin sisään olivat lähteneet jatkamaan matkaansa ja sain viettää itsekseni putouksen luona yksinäni juuri niin kauan kuin halusin. Uikkareita ei matkaan tullut, mutta nämä toiset turistit täällä ainakin uivat, joten eiköhän uiminen putouksen läheisyydessä suht turvallista olisi ollut.

Kunhan olin aikani putouksella viettänyt ja sieltä jotenkin takaisin skootterille löytänyt, lähdin ajelemaan takaisin päin kohti Nuwara Eliyaa kohti Damro Labookellien teetehdasta, joka sijaitsee saman tien varrella. Tässä kohdassa on varmaan hyvä mainita, että tämän kyseinen A5-tie on mitä mutkaisin ja maisemallisesti kaunein, jota olen ikinä eläessäni ajanut. Yhtään suoraa yli 100 metrin osuutta ei tiellä tunnu olevan, vaan jatkuvasti mutkitellaan vuoren rinnettä mukaillen sekä välillä sitä ylös ja alas siirtyen. Ehdottomasti ajamisen arvoinen tie. Mutta kunhan vuoristotiestä sekä teeplantaasimaisemista oli saanut nautittua, oli tosiaan aika pysähtyä yhdelle alueen useista teetehtaista, tällä kyseisellä tehtaallä on mahdollista ottaa osaa ilmaiseen kierrokseen itse tehtaassa. Mukava ja asiantunteva nainen kierrätti meitä (pieni 6 hengen ryhmä) ympäri tehdasta ja kertoi itse prosessista, aikatauluista, eri teelajikkeista, teen viljelemisestä ja poimimisesta. Erittäin mielenkiintoinen kierros kaiken kaikkiaan. Ja kierroksen päätteeksi saimme vielä kaupan päällisiksi maistaa kupilliset heidän omaa English Breakfast teetään. Eli kokonaisuutena lämpimästi suositeltava vierailukohde, vaikka ei suurimpiin teenjuojiin kuuluisikaan.

Varmaan niitä alueen suurimpia turistikohteita on kaupungista tunnin ajomatkan päässä etelään sijaitseva Hotton Plainsin kansallispuisto. Mitään eläinsafaria täällä ei pääse harrastamaan, mutta enemmän kotimaisten puistojen tapaan täällä voi muutamaa reittiä pitkin vaellella ja nauttia luonnon rauhasta. Se, mitä suurin osa turisteista tulee tänne katsomaan, on World’s End Drop, noin 1200 metrin pudotus jyrkänteen reunalta vuoriseen laaksoon. Paikalla ei mitään massiivista ryysistä ollut noin 9 aikaan, kun itse jyrkänteelle saavuin, mutta tuossa vaiheessa aurinko on jo korkealla ja usvaa on alkanut muodostumaan vastakkaisille rinteille. Eli täälläkin tulisi olla jo auringonnousun aikaan, jos oikeasti haluaisi saada kaiken irti jyrkänteestä. Itselläni meni koko kierrokseen sekä maisemien ihailuun sekä kuvaamiseen noin 3 tuntia aikaa, ja tähän siirtymän päälle, joten tähän voi hyvillä mielin puoli päivää varata. Mutta ei ole turistille tätä tehty halvaksi. Puiston sisäänpääsylippu on 5000LKR ei reilu 20 euroa. Paikallisille hinta on parisataa rupia, joten tässä otetaan kyllä kaikki ilo irti rikkaista ulkomaalaisista.

Sellainen varoituksen sana tähän loppuun, että kansallispuistoon johtavan tien viimeiset 10 km ennen maailman lopun parkkipaikkaa ovat todella heikossa kunnossa, eikä sen ajaminen ainakaan autolla ole kaikista nopeimmasta päästä. Skootterin kanssa vielä selviää, joten kuten kun on mahdollisuus väistellä pahimpia monttuja, mutta tästä huolimatta matkanteko on melkoista matelemista. Toisena varoituksena, dronea ei saa pudotuksen polulle viedä, vaan parkkipaikan kupeessa on portti, jossa drone otetaan väliaikaisesti talteen samalla kun kaikki irtomuovi (kääreet, etiketit) kerätään pois kulkijoiden matkasta.

Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.

1 tykkäys

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Kommentoi