Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Muutama viikko sitten kävin Isojärvellä pyörähtämässä vielä loppusyksyisissä maisemissa, mutta tällä kertaa talvi oli jo täydessä vauhdissa. Lunta oli tullut sen verran, että poluille ei ilman varsikenkää ollut enää asiaa. Samoin viimeksi keskellä viikkoa täällä käydessäni parkkipaikka oli lähes tyhjä, mutta tällä kertaa autoja oli sunnuntaiaamuna jo useampi ja pari tuli samaan aikaan minun kanssani vielä lisäksi.
Tälläkin kertaa lähtöpaikkanani toimi Heretyn parkkipaikka. Ensimmäiset pari sataa metriä näkyi polulla juuri kuljetut jalanjäljet, mutta keltaisilla merkeillä merkitylle maastopyöräreitille käännyttyäni polulla oli vain vanhat jäljet sekä reilusti lunta. Koko lenkki merkittyä reittiä kiertäen on 16 km, joten toivottavasti aivan koko reittiä ei tarvitse kulkea pyörää työntäen, muuten tulee pitkä päivä. Onneksi lunta ei kuitenkaan lopulta ollut polulla niin paljoa, rengas tuntui kulkevan melko vaivattomasti tuossa noin 5 cm hangessa. Tietysti pienimmänkin ylämäen tullessa eteen ei kesäisille neulaspoluille suunniteltu rengasvalintani pitänyt alkuunkaan, ja tiedossa oli jalkautuminen työntöhommiin.
Lortikanvuorten ympäristössä oli muutamia vähän tiukempia kivikoita, mutta muuten polku ja etenkin Yläinen-Lortikan nuotiopaikalta alkanut metsäautotie olivat oikein hyvin ajettavaa baanaa. Kiitos tästä tietysti useammalle retkeilijälle, jotka olivat käyneet tallaamassa polkua tasaiseksi. Kunhan rengas pysyi suht suorassa, ei ongelmia ollut ollenkaan.
Ja tulipa tuolla nuotiopaikalla vastaan eräs rinkkojen kanssa retkellä ollut pariskunta, siinä kuvaustaukoni lomassa heidän kanssaan vaihdoin muutaman sanan. He kertoivat olleensa laavulla yötä (joko Kalalahti tai Vahterjärvi, en valitettavasti muista kumpi) ja olivat kuulemma joutuneet nukkumaan puuvajassa koska laavu oli ollut täynnä yöpyjiä. Tämä oli kyllä minullekin melkoinen yllätys, että talvinen retkeily on niin suosittua, että kannattaa varautua omilla majapaikoilla, jottei joudu aivan taivasalla yötään viettämään.
Tästä eteenpäin matka jatkui Lortikan varauskämpän nurkille metsäautotienä ja siitä aina Majavapolun risteykseen retkeilijöiden tamppaamana polkuna, kumpaakin näistä oli oikein hyvä ajaa. Maastossa oli vielä mukavasti korkeuseroa sekä mutkittelua, joten aivan tasaisella tiellä ei tarvinnut painaa menemään. Kalalahden laavulla en lähtenyt käymään, vaan suuntasin pyöräreittiä seuraten Kaatvuorta kiertämään. Tämä osuus näytti olevan ihan metsäautotietä, joka tulee isommalle tielle parkkipaikan nurkalta ulos. Täällä oli ainakin tässä vaiheessa päivää jo rauhallisempaa, ainoastaan yksi auto näytti olevan parkissa.
Matkalla olisi vielä ollut Huhtalan tila, mutta koska kenkäni eivät olleet maiharimittaisella varrella eikä lumikenkiäkään sattunut mukaan, jätin tilukset tällä kertaa tutkimatta ja jatkoin matkaani eteenpäin. Pian olisikin ollut käännös vasemmalle pienemmälle tukkitielle, mutta tämä oli aivan koskematon hankipätkä. Sata metriä kokeilin puskea mutta totesin että jätän tämän urakan tällä kertaa jollekin muulle ja jatkan tietä pitkin alas isommalle hiekkatielle ja sitä mukaille takaisin Herettyyn. Eipä tästä kertynyt kuin 2 km lisälenkkiä, joka hyvällä sykkeellä ja reippaalla matkavauhdilla oli äkkiä kuitattu.
Lopulta edessä siinsikin tuttu parkkipaikka, johon olivat myös Yläinen-Lortikan nuotiopaikalla tapaamani retkeilijät saapuneet. Reitti ei ehkä parastaan näissä olosuhteissa tarjonnut, mutta varsinkin näin alkutalvesta on vielä erittäin helposti ajettavissa. Kyllä tätä voi suositella lämpimästi, pitääpä vielä keväällä katsoa, jos kävisi ajamassa uudestaan vähemmällä puskemisella.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
