Toinen päivä Moskovassa sisälsi kierroksen keskustan eteläpuolella Gorkin puistossa, visiitin Moskovan yliopiston ympäristössä sekä loppupäivän vierailun Voiton puistossa. Tällä kertaa aamiaispaikaksi valikoitui edellisen illan kevyen iltapalan kahvila Coffee House, joskin palvelu ei yön aikana ollut yhtään nopeutunut. Onneksi kahvi sentään oli hyvää.
Metro kuljetti meidät leppoisan vaivattomasti Gorkin puiston lähettyville, josta jalkauduimme itse puiston puolelle kiertelemään kaikkien kauniiden kukkaistutusten keskelle. Gorkin puiston läpi kuljettuamme, ja välillä Moskva-jokea ihailtuamme, siirryimme samalla alueella sijainneelle ulkoilumetsäalueelle, josta tuntui löytyvän useampiakin erittäin kesyjä oravia. Ilmeisesti paikallisilla on taipumusta pitää oravat hyvin ruokinnassa, koska pikku kaverit suorastaan juoksivat vastaan ja kiipesivät vaatteita pitkin tarkastamaan millaisia kaveruksia täällä tänään on käymässä.
Aikamme käveltyämme päädyimme ulkoilualueen reunalle, ihailimme korokkeelta Moskovan bisneskeskukseen aukeavia maisemia ja suuntasimme Gagarinin muistomerkin kautta metroasemalle siirtyäksemme Moskovan yliopistolle. Metroaseman lähistöltä löysimme vielä mukavan lounaspaikan, ravintola Tapas Marbella, jonka pasta-annos oli juuri sopiva lounasruoaksi. Kun tästä olimme selvinneet, suuntasimme ihailemaan aivan käsittämättömän isokokoista Moskovan yliopiston rakennusta ympäristöineen. Ei aivan tuollaisia rakennuksia ollut meikäläisen koululla näköpiirissä… Koululta kävelimme läheiselle Sparrow Hillin näköalapaikalle vilkaisemaan millaisia näkymiä keskustaa kohti olisi tarjolla. Eivätpä olleet kovin kummoiset, mutta kyllä noita näkymiä kelpaa ihailla.
Jos on mahdollista kokeilla johdinautoa, niin miksi sitä ei lähtisi kokeilemaan. Ja näin me sitten istuimme pysäkillä odottamassa autoa, joka kuljettaisi meidät voiton puistolle. Kävellen matkaan olisi saanut kulutettua noin 90 minuuttia, joten julkinen oli varmasti paras vaihtoehto. Aikataulut eivät vaan olleet sellaiset, että turisti olisi niistä saanut mitään irti. Lopulta auto kuitenkin ilmestyi paikalle, ja saimme kauan kaipaamamme kyydin voiton puistoon.
Park Popeda tai tuttavallisemmin Voiton puisto on käsittämättömän isokokoinen muistomerkki sekä museorakennus, joka on pääasiassa omistettu ”Suuren isänmaallisen sodan” voiton muistoa kunnioittamaan. Alueella on valtava aukio, jonka toisessa päässä on valtava kaareva museorakennus, Voiton museo, sekä muistomerkkiobeliski ja ikuinen tuli. Lisäksi ympäröivältä puistoalueelta löytyy erilaisia museoalueita erilaisilla teemoilla.
Kävimme pyörähtämässä sisällä Voiton museossa sekä ulkona olevalla kalustoesittelyalueella. Museo oli kyllä laaja, todella laaja, ja sisälsi erittäin kattavan esittelyn erilaista varustusta sekä poimintoja toisen maailmansodan neuvostojoukkojen voiton hetkistä. Yleisestikin museo tasaisesti muistutti koko kansan sankaruudesta erilaisin huonein ja teemoin.
Kiertämämme ulkoalue oli kyllä pettymys. Kaikki kalusto, jota sinne oli kerätty, oli aivan viimeistä piirtoa myöten kuin uutena paikalle tuotua. Pahimmilta näyttivät lentokoneet, jotka olivat kuin paperimassasta sekä muovista kyhättyjä näköismalleja esikuvistaan. Panssarivaunut sentään olivat oikeita, mutta nekin kun olivat aivan priimakuntoisiksi maalattuja, ei niitä oikein meinannut uskoa todellisiksi. 400 ruplaa yhteislipusta ei ollut paha hinta, mutta aikaa kului kyllä hukkaan turhan paljon.
Rankan ja paljon kävelyaskeleita sisältäneen toisen päivän kruunasi läheisellä ostoskeskuksella sijainnut Bolognette Osteria & Pizzeria -ravintola, jonka risotto tarjosi kauan kaivattua täytettä väsyneen matkamiehen mahaan. Vielä kuitenkin oli löydettävä takaisin hotellille iltatoimien pariin, joka kaikkine käänteineen ottaa oman aikansa. Nukkumaan päästiin lähempänä yhtätoista illalla, ja kolmantena päivänä oli jälleen pitkä päivä tiedossa.
0 tykkäystä
