Jälleen on yksi osa kotimaata tullut nähtyä, kun päätimme kaverini kanssa varata kesälomiltamme muutaman päivän aikaa ja suunnata Turun saaristoon polkupyörien kanssa kiertämään Saariston Rengastietä ympäri. Viimeisten päivien ennakkotunnelmat vaikuttivat alkuun pahalta mutta paranivat lähdön lähestyessä, mahdolliset vesisateet tulisivat olemaan ainoastaan kevyttä tihkusadetta ensimmäisen päivän puolivälissä ja muuten saisimme nauttia kesäauringosta koko rahan edestä.
Matka minun osaltani alkoi suuntaamalla Tampereen paikallisliikenteen voimin linja-autoasemalle ja sieltä Paunun kyydillä Turkuun. Viikkoa ennen lähtöä olin ilmoittanut, että olisin ottamassa fillarin mukaan ja olipa minulle kuitattukin, että asia ok. Noh, eipä kuski moisesta mitään tiennyt, onneksi tavaratilassa oli vielä tilaa. Pyörä siis kyytiin, mies autoon ja matkaan.
Turku – Kaarina – Parainen – Nauvo
Pari tuntia ja Turun linja-autoasema olikin edessäni. Kamat bussin viereen kasaan, ylävitoset kaverin kanssa ja saman tien matkaan. Tarkoituksena oli suunnata haukkaamaan jotakin matkaevästä jonnekin Kaarinan suunnalle ennen sen kauemmaksi eksymistä. Lähes suoraa tietä seuraten matkan ensi kilometrit johdattivat meidät Kaarinaan ja Hesburgerin tiskille tortillaa tilailemaan. Tällä selvittäisiin taas seuraavaan isompaan pitäjään.
Tästä matka jatkuikin kohti Kuusiston saarta ja siellä sijaitsevia Piispanlinnan raunioita. Tämä ei varsinaisen rengasreitin varrella ole, mutta tuoreilla jaloilla tällaisia koukkauksia on vielä helppo tehdä. Mutta, perille päästyämme kiertelimme parikymmentä minuuttia raunioita kameroilla kuvaten ennen palaamista pyörien päälle ja takasin tielle kohti Paraisia. Tämän etapin aikana ei mitään merkittäviä nähtävyyksiä ollut tarjolla, eikä maisemapuolellakaan ollut mitään erikoista tarjottavana, pois lukien Kirjalansalmen silta, joka oli kyllä komea rakennelma komealla paikalla.
Perillä Paraisissa suuntasimme vierasvenesatamaan lounaalle Ravintola Malmeniin. Sopuhintaisen ja erittäin maittavan buffet-lounaan jälkeen suuntasimme kurkkaamaan Paraisten Kalkkikivikaivosta avolouhoksen reunalle sijoitetulta näköalapaikalta käsin. Maisemat tosiaan ovat kuin vieraalta planeetalta, syvän harmaan montun reunalta. Ja harmaa oli myös horisontti, sääennuste tulisi ainakin jossain määrin toteutumaan sateiden osalta. Noh, ei muuta kuin pyörän satulaan ja kohti Nauvoon johtavaa lauttasatamaa. Ja eipä keretty kuin kilometrin verran pois Paraisten kylältä niin alkoi vettä tihuttamaan vasten kasvoja. Hetken päästä raikastava tihkusade muuttuikin jo kevyeksi sateeksi, jota emme kovin innoissamme jääneet kuluttamaan vaan pysähdyimme seuraavaan risteykseen sadetta pitelemään. Muutaman minuutin jouduimme odottelemaan, kunnes sadekuuro sai meidät ohitettua ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Nauvon ja Paraisten välillä seilaava lautta olikin ensimmäinen lauttakokemus tällä reissulla, eikä sekään mitenkään erikoinen ollut. Ensin autot kyytiin ja lopulta fillarin kanssa lautan reunalle odottelemaan. Ja ulosajettaessa sama kuvio, nopeammat eli moottoriajoneuvot alta pois ja lopuksi fillaristit tielle hidastelemaan. Tälläkään matkalla lauttasatamasta Nauvoon emme juurikaan erityisiin nähtävyyksiin törmänneet, vaan jatkoimme melko reipasta marssitahtia Nauvon kylälle ja ravintola Naffu 1540’een iltapalalle. Paikka oli mitä mukavin pikku rantaravintola, jonka valikoimasta löytyi tällä kertaa pitsa täyttämään pitkän iltapäivän energiavajausta.
Ja kunhan iltapala oli saatu syötyä, viereisen kaupan kautta suuntasimme kohti yöpaikkaamme, Grännas Homesteadia, jonne olisi muutaman kilometrin matka. Suunnitelmana olisi, että palaisimme huomenaamusta takaisin Nauvon kylälle syömään aamiaista ja vasta sitten jatkaisimme kohti Korppoota. Grännasissa oltiinkin jo valmiina meitä odottamassa, ja reippaalla asenteella saimme kädestä pitäen opastuksen majapaikkaamme. Illalla vielä pikainen uimareissu Itämeressä, raudanmakuinen suihku majapaikalla ja puoli pussia karkkia iltapalaksi ennen makuulle käymistä.
Ensimmäisen päivän saldoksi tuli Google Mapsin mukaan noin 78km, joten eiköhän tässä olekin pienet yöunet ansainnut.
Nauvo – Korppoo – Houtskari – Iniö
Päivä kaksi ja aamuseiskan herätys. Kamat kasaan, mökki neutraaliin kuntoon ja pyörän satulaan. Aavistuksen jäykillä jaloillamme polkaisimme aamuvirkut kroppamme kohti Nauvoa ja paikallista SEOn huoltamoa, jonka olimme todenneet ainakin olevan auki. Ja olihan se, joten aamukahvi ja leivänpalanen oli tarjolla jälleen kerran alkavan pitkän päivän aamupalaksi. Ja saimmepa täyttää vesipullommekin tässä ennen matkan jatkumista.
Aamiainen nautittu, Nauvon vierassataman pikainen ihailu ja suunnaksi maisemareitti kohti Kustavia. Maisemareitti kulki hieman pienempiä hiekkateitä sekä metsäautoteitä yhteensä noin 10km matkalta ennen palaamista takaisin asvaltoidulle tieosuudelle. Itselläni ei hieman karkeammalla pinnalla ajamisesta ollut mitään valitettavaa, mutta matkaseurani ei osannut aivan yhtä korkealle arvostaa tätä vaihtelua. Noh, pikitie seuraavalle lautalle ei mitään suuria yllätyksiä enää tarjonnutkaan.
Korppoon saari, lauttasatamasta 180-tietä seuraten päätimme poiketa aina Korppoon kylällä asti kurkkaamassa kylän vanhaa kirkkoa sekä nauttimassa torikahvilassa munkkikahvit. Cafe Simppu ansaitsee kyllä isot kiitokset käsin paikan päällä leivotuista ja juuri ennen tarjoilua paistetuista sokerimunkeista. Kirkon ja kahvien jälkeen otimme muutaman kilometrin takaisin päin, koukkasimme katsomassa Verkan venesatamaa ja jatkoimme Galtbyn lauttarantaan todetaksemme, että olimme missanneet edellisen lautan noin 10 minuutilla ja nyt tiedossa olisi reilun tunnin odotus. Onneksi vieressä oli kioskikahvila, jonka jäätelötarjonta kelpasi testattavaksi.
Pitkän odotuksen ja yhtä pitkän lauttamatkan päätteeksi saavuimme Houtskarin saarelle, jossa leppoisaa matkavauhtia siirtyen poljimme Houskarin kylälle viettämään lounastaukoa venesatamaan Grill Skageniin. Emme todellakaan olleet ainoat penkkejä kuluttavat kansalaiset, taisi koko lähisaaristo olla paikalla koska väkeä tuntui riittävän. Vähän aikaa sai ruokaa odottaa, mitään lounasbuffettia ei tarjolla ollut mutta maukas kanasalaatti kyllä kelpasi vatsan täytteeksi.
Seuraavaksi tarkoituksenamme oli suunnata Borgbergin näkötornille maisemia ihailemaan. Päätimme epäilyksistä välittämättä suunnata kyseisen tornin luokse, mutta päästyämme tornin luokse johtavan polun päähän aloimme katselemaan kelloa ja totesimme että alamme elelemään riskirajoilla: Mossalasta lähtee viimeinen lautta Iniöön reilun tunnin päästä, jos nyt lähdemme ajamaan niin Google Mapsin mukaan olemme 5min ennen lautan lähtöä laiturin luona, matkalla on kaksi pienempää lossia ja mikäänhän ei takaa, että matka tulisi olemaan ongelmavapaa. Niinpä teimme päätöksen olla kiipeämättä torniin vaan heitimme nokan kohti Kivimon rantaa, jonne ajettiinkin sitten reippaampaa vauhtia kuin kertaakaan vielä tämän Tourin aikana oli ajettu. Kaksi matkalla ollutta pikkulossia olivat melko hyvin kohdalla, ensimmäiseen taisimme jopa ajaa suoraan sisään tien päältä. Tekniikkamurheita ei matkalla ilmennyt, joten perillä olimme melkein puoli tuntia ennen lautan saapumista. Pelivaraa siis lopulta oli, kiitokset siitä hyvin osuneiden lossien sekä reippaan ajovauhdin.
Päivän toinen pidempi lautta, joka muuten on rengastien ainut maksullinen lautta, kuskasi meidät ansiokkaasti Iniöön ja Dalenin laituriin. Lyhyt siirtymä Iniön kylälle ja kauppaan. Pieni ja aito kyläkauppa, jota mikään ketju ei ole valloittanut, oli meitä palvelemassa hyvällä kyläkauppavalikoimalla. Vähän illaksi evästä ja suunnaksi kylän kirkon kautta majapaikkamme, Cafe Alppila. Tässä vaiheessa teimme pienimuotoisen virheen, koska uskoimme että Alppilassa olisi ollut edes jotain iltapalaa tarjolla. Eipä ollut, ainoastaan piiraita tai leipiä, joten ehdoton suositukseni on, että Iniön kylällä kannattaa käydä tutustumassa kyläkaupan läheisyydessä olevan venesataman tarjontaan. Onneksi kaupasta edes tuli ostettua jotain herkkuja illaksi, niillä nyt selvisi jotenkin. Illalla vielä viilentävä suihku ja sitten unten maille.
Tälläkin kertaa matkaa tuli taitettua vaikka ja kuinka. Google Maps väittää kokonaismatkaksi 100km, mutta tuossa ovat myös lauttamatkat mukana. Pyörän satulassa istuttu matka on noin 80km luokkaa. Kiitettävä matka tietysti sekin yhdelle päivälle.
Iniö – Kustavi – Velkuanmaa
Kolmas aamu saaristossa. Vaikka majapaikkamme ei meille iltapalaa tarjonnut, oli aamiainen järjestetty tarjottavaksi. Tarjolla oli melko perinteinen kattaus leipää, juustoa, leikkelettä sekä mysliä ja puuroa. Ja tietysti kahvia ja teetä sekä mehua. Näillä kyllä pääsee alkuun liikkeelle, varsinkin kun tiedossa olisi pyöräilyn osalta kevyt päivä. Aamiaisen jälkeen varusteet kantoon ja lauttarantaan odottamaan kuormausta kannelle sekä ottamaan suuntaa kohti Heponiemen satamaa Kustavissa.
Välimatka Heponiemestä Kustavin kylälle ei mitään suuria erikoisuuksia edellispäiviin verrattuna tarjonnut. Peterzensin satamaa vilkaisimme ohiajaessamme, mutta sen enempää emme pysähtyneet ihailemaan. Parattulan kohdalta käännyimme Viherlahdentielle, jota pitkin jatkoimme tutuissa metsäisissä maalaismaisemissa Kustaviin. Kylällä päätimme poiketa iltapäiväkahvilla Cafe Sualane’ssa, lounasta emme vielä tähän jääneet syömään koska päivää ei ollut juurikaan saatu kulutettua eikä kummallakaan ollut erityisen nälkä. Mutta sokerimunkille kahvin kaverina on aina tilaa.
Kahvien jälkeen matka jatkuisi 192-tietä kohti Taivassaloa. Tässä vaiheessa päivää alkoi jo nälkäkin tulemaan, ja lounasajan ollessa päällänsä päätimme käydä katsastamassa tien varressa sijainneen Grillikahvio Meriportin tarjonnan. Oikein mukava, reilusti istumapaikkoja sisältävä grillipaikka, jossa tarjoillaan myös buffet-lounasta. Ja oikein maukasta tuo lounastarjonta olikin, tätä voi lämpimästi suositella, jos täälläpäin satutte liikkumaan.
Maukasta lounasta siirryimme sulattelemaan Taivalsalon kylän keskustassa sijaitsevan Pyhän Ristin kirkon suojiin. Samalla kirkko tarjosi, upeiden koristemaalauksien ja viileän sisäilman lisäksi, hienon historian oppitunnin suomalaisesta kirkonrakentamisen taidosta sekä muutenkin suomalaisesta kirkkohistoriasta. Tästä kiitos kirkon henkilökunnalle, jotka vapaaehtoisesti pitivät erittäin kattavan ja yksityiskohtaisen opastuksen niin kyseisen kuin myös muutenkin suomen kirkkojen historiasta. Sisältä lähes kauttaaltaan koristeltujen ja maalattujen sisäpintojen lisäksi kirkon suuriin aarteisiin kuuluu oletettavasti 1300-luvulta peräisin olevan krusifiksi.
Historian oppitunnin päätteeksi katselimme komeata kirkkoa vielä ulkoapäin ennen suuntaamista kohti etelää ja Hakkeenpäätä. Tässä tulisimme taas viettämään mukavan tovin, koska Hakkeenpää-Teersalo -välillä seilaava lautta ei kulje näin päin kuin kaksi kertaa päivässä. Ja me olimme näköjään sen verran aikaisin paikalla, että hätää ei ollut. Onneksi sataman kupeessa oleva Sahan Saluuna oli ennakkotiedoista poiketen avoinna, joten fillarit parkkiin ja jäätelöä syömään. Itse lautta tällä välillä olisi mallia taskukoko, auton saisi kyytiin lähinnä hälytysajon vaatiessa mutta muuten kyseinen lautta kuljettaa ainoastaan kevyttä liikennettä sekä moottoripyöriä. Reilun puolen tunnin lautamatkan aikana kerkesikin taas nauttimaan kauniista saaristomaisemista ennen saapumista Teersalon rantaan.
Tässä vaiheessa alkoikin olemaan tunteja jo useampi edellisestä ruokailusta, ja oikeastaan vähän nälkäkin, joten suuntasimme pyöriemme kanssa laiturin vieressä sijainneen Wanhan Salakuljettajan terassille syömään iltapalaa. Pitkän päivän päätteeksi pitsa maistuu aina, eikä tässä muutenkaan maussa ollut haukuttavaa. Väkeä tuntui olevan vaikka ja kuinka, joten melkein tunnin verran joutui odottamaan, mutta tämän osasikin jo arvata etukäteen. Iltapalat nautittuna ja mieli virkeänä olikin aika siirtyä vielä parin lauttamatkan päähän Velkuanmaan saarelle tämänkertaiseen majapaikkaamme Saaristohotelli Vaihelaan. Teersalosta lähtevä lautta saapui laituriin melkein samaan aikaan meidän kanssamme, ja kyseisen lautan kuljettaja ystävällisesti lupautui ilmoittamaan Velkua-Velkuanmaa -välin lautalle, että olemme tulossa pyörillä paikalle niin meidän ei tarvitse odottaa laiturilla noin puolta tuntia seuraavaa lauttavuoroa vain siksi, että olimme missanneet lautan parilla minuutilla. Kiitokset tästä loistavasta palvelusta lossin kuljettajalle. Muuten loppuilta meni tutun kaavan mukaan, sisäänkirjautuminen, huoneeseen tutustuminen, viilentävä suihku ja pikainen iltakävely vierasvenesatamassa ennen peiton alle linnoittautumista.
Tänäkin iltana meinasi väsy painaa silmäkulmissa, ei ehkä päivän pyöräilymäärien puitteissa vaan edellispäivien rasituksesta. Googlen mukaan matkaa kertyi 51km, mutta tästä puuttuu Hakkeenpää-Teersalo -välin lauttamatka, jota ei Googlen karttoihin ole piirretty. Varmasti lähempänä 65km päivän kokonaismatka, josta noin 45km luokkaa pyöräilty osuus.
Velkuanmaa – Naantali – Turku
Saaristokierroksen neljäs ja viimeinen päivä. Tämä päivä tulisi olemaan eilisen veroinen niin matkaltaan kuin lämpötilaltaan, ellei jopa hieman lämpimämpikin. Aamiainen kuului Vaihelan huonehintaan, joskin tarjoiluaika oli yllättävän myöhään 9.00. Täälläpäin saaristoa ei ilmeisesti olla aamuvirkkua kansaa vaan nautitaan yöunista aina kun mahdollista. Eipä auttanut itsekään valittaa, aamiainen oli laajuudessaan perustasoa mutta sitäkin maukkaampi. Tämän jälkeen kamat jälleen nippuun, reput kantoon ja pyörien päälle jälleen. Tuttua reittiä takaisinpäin läpi Velkuanmaan ja Velkuan saarien aina Teersalon satamaan. Tästä suunta tulisikin olemaan kohti Merimaskua ja Naantalia.
Tälläkään välillä ei mitään suomalaisesta metsäisestä maalaismaisemasta poikkeavaa ollut tarjottavana, korkeuseroja riitti ja matka taittui mukavasti perusvauhdilla. Merimaskun kohdalla tuli ylitettyä toinen komea silta, Kirkonsalmen silta, jonka päältä on komeat salmimaisemat kumpaankin suuntaan. Tästä eteenpäin olikin tiedossa tuttua ja turvallista ajoa aina Särkkään asti, missä päätimme pitää iltapäiväkahvitauon ennen siirtymistä lähemmäksi Naantalia.
Naantalissa ensimmäisenä suuntasimme Laivaston muistoristille tutustumaan paikkaan. Muistoristin nähtyämme ja kuvattuamme palasimme takaisinpäin Kuparivuoren kallioiselle huipulle ihailemaan ja kuvaamaan Naantalin satama-aluetta sekä Kultarantaa. Täältä on oikein komeat maisemat tarjolla, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan paikalla. Ja kunhan maisemat oli verkkokalvoille tankattu, otettiin suunnaksi vanha kaupunki ja potentiaaliset lounaspaikat. Vastaan tulikin sellainen paikka kuin Hasta la Pasta, jonne päätimme suunnata. Täälläkin näytti väkeä olevan paikalla, joten ilmeisesti varsin suosittu tämäkin ravintola vaikutti olevan. Itse tilasin Arrabiattan, chilillä maustetulla tomaattikastikepastan, jossa tuntui potkua riittävän mutta juuri muuta ei. Pastakaan ei mielestäni ollut erityisen hyvää, taisipa olla hieman raakaa.
Kunhan tästä lounaspastatuokiosta selvittiin, oli aika vielä hypätä viimeiselle siirtymälle Naantalista Turkuun. Tämän välin ajelimme alkuun pienoista maisemareittiä Luolalan ja Vanton kautta 185-tietä myötäillen Turun rautatieaseman nurkille, mistä jatkoimme vielä Auran rantaan lyömään reissua pakettiin. Kierroksen viimeisenä kahvilana tuli olemaan Cafe Manuela, jonka valikoimasta tarttui nautittavaksi viikon ensimmäinen jääkahvi. Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto yli 30-asteen helteeseen pyöräilypäivän kypsyttämää kroppaa jäähdyttämään.
Kunhan viimeiset turinat ja yhteenvedot tässä oli saatu kaverini kanssa keskusteltua, päätimme erkaantua omille teillemme hänen jatkaessa tutkimaan Turun Linnaa ja itseni siirtyessä rautatieaseman pohjoispuolelle Pohjolan kaupunginosassa sijaitsevaan majapaikkaani. Loppuiltana ei paljoa enää ollut energiaa lähteä hikoilemaan, lämpötila ei tuntunut laskevan yhtään ja pehmeä sänky karkkipussin kanssa tuntuivat erittäin houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Niinpä päätin pitää matalaa profiilia ja menin aikaisin nukkumaan.
Viimeisen päivän matkasaldoksi Googlen mukaan kertyi 54km. Kohtuullinen ajopäivä tämäkin, varsinkin vallinneessa hellesäässä.
Loppusanat
Viides päivä oli oikeastaan lyhyt paluuetappi Pohjolasta linja-autoasemalle, tällä kertaa Paunulla oli informaatio kulkenut ja pyörääni oli osattu varautua. Matkalla ei mitään erikoista tapahtunut, pari tuntia myöhemmin olin jälleen Tampereella ja koska aamupäivä näyttäytyi täälläkin kauniina eikä mihinkään ollut kiire, päätin vielä ajella keskustasta kotiini. Hyvä verryttelylenkki tällekin aamulle.
Mutta mikä olisi oma arvio tuosta paljon puhutusta Saariston rengastiestä, nyt kun siitä on omakohtaisia kokemuksia useamman päivän ajalta. Lopputuloksena on kyllä enemmän pettymys kuin yllätys. Se, että visuaalisesti voisit nähdä ajavasi saaristossa, on mahdollista ehkä 5-10% osuudella reitistä. Muuten tiestö, maisemat ja yleinen habitus ovat kuin missä tahansa manner-Suomen maalaismaisemassa. Lähtisinkö ajamaan tätä uudelleen: en lähtisi. Suosittelisinko tätä kenellekään: jos pyöräilyä haluaa harrastaa, niin menkööt mutta en esimerkiksi lähtisi myymään ajatusta saariston tai meren varjolla.
