Koska kesästä 2019 oli tarkoitus tulla lomien puolesta budjettikesä, ei kovin kauas ollut tarkoitus lähteä. Pieni piipahdus kuitenkin tuli ulkomaillekin tehtyä, kun otin suunnaksi etelänaapurimme Viron ja sen tunnetun yliopistokaupungin Tarton. Tälläkin reissulla tulisi kokeiltua jotain täysin uutta, nimittäin Viron rautateiden toimivuutta.
Jotta kesäloma ei tuntuisi ihan niin lomalta, pitäähän sitä heti ensimmäisenä maanantaiaamuna herätä aikaisemmin kuin normaalina työpäivän. 5:30 ylös ja aamutoimien kautta reppu kantoon sekä TSL’n bussin kuljettamana kohti rautatieasemaa. Valitettavasti kotimaiseen valtionyhtiöön voi edelleen luottaa, Vaasasta saapuva juna oli Tampereella noin 20 minuuttia myöhässä eikä tätä menetystä saatu kirittyä takaisin Helsinkiin mennessä. Helsingissä sentään kaikki toimi kuten piti, ja ratikkakyydin päätteeksi sain itseni siirrettyä Länsiterminaaliin ihailemaan uutta terminaalirakennusta ennen laivaan siirtymistä.
Laivalla en sen kummemmin jaksanut lähteä seikkailemaan, vaan suuntasin kahvilan puolelle odottelemaan, että pääsisimme Tallinnan puolelle. Perillä yllättävän sujuvasti laivasta maihin ja kohti rautatieasemaa. Kauniin kesäpäivän kunniaksi päätin kulkea tämän noin 2km matkan kävellen, aikaa tähän meni aika lailla puoli tuntia. Perillä vähän aikaa ihmettelyä ja äärimmäisen pahan makuisen kahvin nauttimista ennen junaan siirtymistä. Juna oli aivan uuden näköinen, samanlaista mallia kuin HSL’n junat ovat. Ennakkoon varatut 1.luokan liput sisälsivät paikkavarauksen pöydän ääressä, tämä maksoi noin 3 euroa enemmän kuin 2. luokan lippu. Arkipäivänä puolilta päivin junassa ei tuntunut olevan tungosta, mutta aamuisin ja iltapäivisin voi olla, että paikka kannattaa varata etukäteen tai voi joutua seisomaan.
Matka Tallinnasta Tartoon kesti 2 tuntia 20 minuuttia Viron valtion rautatieyhtiö Elronilla. Väliä kulkee myös pikavuoro, joka taittaa välin pari minuuttia alle 2 tunnin ja jättää valtaosan asemista väliin. Mutta menomatkalle tuota vuoroa ei osunut hyvin kohdalle, joten päätin hypätä tähän. Matkan maisemista ei erityistä kerrottavaa ollut, Virolaista maalaismaisemaa ja pieniä kyliä siellä täällä.
Tarton rautatieasemalle saavuttuani oli edessä jälleen kevyt kävelymatka majapaikalle, pienen puutalon kolmannen kerroksen Airbnb-asuntoon, joka olisi kokonaan käytössäni. Asunnolta tosiaan olisi noin 15 minuutin kävelymatka sekä vanhan kaupungin laidalle että rautatieasemalle, joten paikalliseen julkiseen liikenteeseen tai taksipalveluihin ei tarvitse tällä reissulla turvautua. Majapaikassa näytti olevan keittiö sekä iso olohuone parilla erillisellä sängyllä, mutta ei mitään ilmastointilaitetta tai vastaavaa. Onneksi tämän reissun päivinä ei pahimpia helteitä osunut kohdalle, mutta tämä on hyvä ottaa huomioon. Lisäksi kolmas kerros kapeata portaikkoa pitkin ei ole helppoa, jos mukana on perässä raahattava matkalaukku.
Ensimmäisen illan aikana en kauas jaksanut kävellä, vaan suuntasin Toomemägi-kukkulalle ihailemaan Tartun katedraalin raunioita sekä puistomaisemaa ennen suuntaamista kahvila-ravintola JOP’iin purilaisillalliselle. Jonkin aikaa purilaista sai odottaa, mutta se oli kyllä sen arvoinen. Maukas ja mehukas pihvi hyvillä täytteillä. Tätä voi kyllä suositella. Iltapalaa sulatellakseni suuntasin vielä Emajõgi-joen rantaan ja kävelin vanhan kaupungin ohitse jokimaisemista nauttien aina kauppakeskuksille asti, joista yhdessä kävin kaupassa ostamassa jotakin evästä majapaikalle illaksi sekä aamuksi. Takaisin kämpälle suuntasin vanhan kaupungin ja yliopistoalueen läpi, hyvin samanlainen kokonaisuus kuin esimerkiksi Tallinnassakin on mutta ympärillä ei ole linnoitusta ja alue on kooltaan paljon pienempi.
Toinen päivä Tartossa valkeni aurinkoisena, joten kevyen aamiaisen jälkeen oli aika suunnata aamukahvia etsimään. Vanhan kaupungin kulmilta löytyikin Werner Cafe, jonka herkkuvalikoimalla olisi elänyt koko loppuviikon, mutta tällä kertaa hillitsin itseäni ja tyydyin pelkkään kanelipullaan sekä americanoon. Tästä suuntasin jälleen Emajõgi-joen rantaan, siirryin sen toiselle puolelle pieneen puistoon ja lähdin kulkemaan joen vartta pohjoiseen. Tällä puolella ei kovin pitkään voinut kulkea, koska kartan mukaan seuraavaa siltaa ei enää lähitienoolla olisi ollut tarjolla, joten vaihdoin takaisin tutulle puolelle jokea ja jatkoin matkaa joen vartta eteenpäin. Hetken kävelyn jälkeen saavuin pienen puistoaukean kohdalle, ja tässä päätin kääntyä kohti majapaikkaani kulkien läpi kaupungin laidalla sijainneen puutaloalueen. Puutalot olivat samanlaisia 2-t tai 3-kerroksisia rakennuksia kuin oma majapaikkanikin, ja vaihtelevuutta talojen kunnossa oli laidasta laitaan. Osa oli rempattu viimeisen päälle kuntoon ja turhankin moni oli jätetty niille sijoilleen.
Pienen päivälevon ja sadekuuron loppumisen jälkeen suuntasin syömään iltapalaa vanhassa kaupungissa sijainneeseen italialaiseen ravintolaan La Dolce Vitaan. Pizza oli oikein maukkaan oloinen, eikä sitä joutunut juurikaan odottamaan. Vaikka salissa ei montaa ihmistä samaan aikaan ollut, keittiössä ilmeisesti pidettiin lämpöä päällä heti iltapäivän puolelta alkaen. Lopuksi vielä pizzan sulattelua kauppareissun muodossa ennen paluuta majapaikalle iltateen keittoon. Keittiöstä olisi kyllä löytynyt kahvinkeitin, mutta kahvia ei paikalla ollut. Onneksi teetä oli vielä tarjolla, sekin kelpaisi paremman puutteessa.
Kolmas päivä, kotiinpaluupäivä. Aikaisin hereille, kamat nippuun ja hyvissä ajoin asemalle. Tarton asema ei mikään älyttömän suuri saati vilkas paikka ole, joten palvelurakenne on samaa luokkaa. Paikalta löytyy pieni kioski sekä kahvila, näillä kyllä aamiaistarpeet saa tyydytettyä junaa odotellessa. Paluujuna oli ajallaan liikenteessä, ja tällä kertaa pikavuoromallinen, joten perillä Tallinnassa oltiin aavistuksen nopeammin kuin tulomatkalla. Tallinnassakin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta mitään ihmeellistä ei tässä vaiheessa enää jaksanut lähteä tekemään. Vanhan kaupungin läpi kävellen D-terminaalille, jossa laivaan nousua sai hetken odotella. Laivalla reppu hyttiin jemmaan ja odottelemaan että päästään liikenteeseen. Paluumatkalla tuntui ihmisiä olevan liikenteessä paljon enemmän kuin menomatkalla, vaikka oltiin kuitenkin keskellä viikkoa liikenteessä. Onneksi tätä ihanuutta ei kestänyt kuin pari tuntia ja Helsingissä terminaalin edessä oli sopivasti ratikka odottelemassa. Ja vaikka junaa joutui hetken rautatieasemalla odottamaan, tuntui se kerrankin olevan lähelle ajallaan Tampereella.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi oikein hyvät muistot mieleen. Kaikki tuntui toimivan kuten oli ennakkoon suunniteltu, itse Tarton kaupunki oli oikein mukava vierailupaikka runsaine viheralueineen ja tiiviine keskusalueineen. Tänne on kyllä hyvä varata ainakin 2 päivää kaupungin kiertelyyn ja ulkonähtävyyksien ihailuun. Mutta periaatteessa kaikki on kävelyetäisyydellä, joten ainakaan omaa autoa ei ole pakko olla.
