Alkavan vuoden kunniaksi on jälleen hyvä pysähtyä hieman miettimään mitä kaikkea viime vuonna tulikaan tehtyä, olinko vuoden antiin täysin tyytyväinen ja mitä mahdollisesti voisi tehdä paremmin. Urheilullisesti talvi 2016/2017 oli menestyksekäs, kilometrejä kertyi kiitettävää tahtia ja juoksu kulki. Tästä osoituksena oli maaliskuun alussa Maltan Maratonilla juoksemani henkilökohtainen ennätys 3:28.00, joka oli alle 6 kuukautta aikaisempaan juoksemaan Vantaan Maratoniin melkein puolen tunnin parannus! Kehitys ja valmistautuminen ottivat siis hirvittävän loikan, joka jatkui vielä samanlaisena toukokuulle Helsinki City Runille sekä NUTS Karhunkierrokselle. HCR:llä aika painui ensimmäistä kertaa alle 1:30, joka alkaa jo kolkuttelemaan tapahtuman sadan nopeimman juoksijan sijoituksia, ja Karhunkierroksella jaksoin tällä kertaa juosta koko 53km matkan maaliin asti ilman lihaskramppeja. Ja vaikka Kuusamon luonto oli yrittänyt parhaansa haastaakseen juoksijoita, pystyin vielä parantamaan vuoden 2015 aikaa noin 45 minuuttia.
Kesäkuun alussa olikin aika aloittaa kesätauko urheilusta ja keskittyä tuleviin, muutamaan viikkoon. Juhannuksena suuntasimme kaveriporukalla Azerbaidžaniin katsomaan Formuloita Bakun katuradalle, samalla nauttien Kaspianmeren kimalteesta ja Kaukasian lämmöstä. Kaspianmerestä en menisi takuuseen, varsinkin kuultuani että se on erittäin raskaasti saastunut, mutta Kaukasiassa lämpöä riitti senkin edestä.
Takaisin Suomeen palattuani odotti uuden asunnon etsiminen ja sellaisen löydyttyä alkoi heinäkuussa muutto uusiin maisemiin Tampereelle. Tällä oli tosiaan seurauksena se, että kesän urheiluaktiivisuus jäi harmittavan vähälle, mutta samalla sain kaiken muuttoon liittyvän hoidettua pois alta ennen uusien töiden alkua. Näin ollen töistä kotiin tullessani saatoin remppaamisen sijaan lähteä lenkkeilemään, mikä oli iso plussa.
Syksyllä uutta nostetta urheiluun tarjosivat Janakkalassa juostu Kiipfit Trail Run sekä myöhemmin lokakuussa Kankaanpään puolimaraton. Kiipula ei tänä vuonna ollut armollisimmillaan, vettä satoi koko juoksun ajan ja polut olivat liukkaat mutta maaliin asti selvittiin viime vuotta paremmalla ajalla. Kankaanpää taas olosuhteiltaan ja reitiltään oli juuri sitä, mitä odottaa saattoi mutta juoksija itse ei kesän jäljiltä ollut aivan parhaassa kunnossa ja tulos oli kevään HCR’n tasoinen.
Joulukuinen nilkkavamma salibandytunnilla on taas aiheuttanut oman lisämurheensa harrastamisen parissa, pari viikkoa meni täysin kävelypainotteisesti ja tätä seurannut urheilun palauttelujakso ei ole ollut mikään helpoin mahdollinen. Jalka kuitenkin tuntuu ihan kelvolliselta, vaikka vieläkin huomaa että jotain on sattunut.
Vuoden loppua kohti kertyneistä, pienistä haasteista huolimatta matka jatkuu edelleen samalla innolla kohti uutta kevättä ja urheilukautta.
0 tykkäystä
