Loading...

Pokhara, Nepal

Artikkelin lukuaika: 5 minuuttia

Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.

Noin 500 000 asukkaan Pokhara on Nepalin Gandakin provinssin pääkaupunki sekä yksi isoimmista turistikeskittymistä parisataa kilometriä Katmandusta länteen. Iso vetovoimainen nähtävyys alueella on Annapurnan suojelualue, joka tuo kaupunkiin vuosittain tuhansia turisteja ja vuoristokiipeilijöitä. Itse en tällä kertaa, jo yhden suuren kukkulan kuninkaana, päättänyt lähteä muita vuoria valloittamaan vaan pysyttelen muutaman päivän kaupunkissa tutkiskellessa mitä kaikkea sieltä voisi löytyä.

Perjantai 18.3.

Check out Katmanhussa aamulla kello 6:15, tästä lyhyt kävelymatka bussikadun päähän, jonka puolivälistä oikea auto löytyi. Pokharan bussit eivät lähde samasta paikasta kuin Syaprubesin autot, eivätkä edes viereiseltä bussiasemalta, vaan aika lailla Thamelin alueen pohjoispäästä Swayambhu Marg -kadun varrelta. Oikean bussin löydyttyä, tuli todettu että tällä kertaa kohdalle osui oikein kelpo menopeli. Autossa näyttäisi olevan ihan 2-2 istuinpaikat, ei mitkään maailman leveimmät, mutta jalkatilaa ainakin riittävästi. Hattuhylly jälleen melko kaposen oloinen, mutta onneksi reppu mahtuu penkin alle. 

Matkaan päästiin lähtemään 6:55, ja Pokharaan johtavan tien päässä oltiin 7:25. Ensimmäinen tienvarsistoppi 8:30, itse täydensin eväsvarantojani keksien muodossa, mutta halukkaille oli tarjolla ihan oikeata ruokaakin sekä kahvia. Seuraava stoppi 10:15, vastaavanlainen tienvarsipaikka kuin edellinenkin, nyt itselle kuppi kahvia niin jaksaa taas matkustaa. Voimia tässäkin tullaan tarvitsevaan, kartan mukaan ei olla vielä edes puolivälissä… 

Lopulta oltiin kuin oltiinkin perillä Pokharassa kello 15:15, taksi alle ja hotellia kohti. Turistibussiasema on kaupungin eteläpuoliskolla lähellä lentokenttää, mistä Lake siden turistialueelle on parin kilometrin matka. Paikalla näyttää aina olevan autoja tarjolla, joten matka hotellille hoituu kyllä helposti kohtuuhintaan.

Pokharan majapaikkana toimi Hotel Karuna. Valitettavasti täällä homma näytti olevan vähän sekaisin, sillä aluksi sain huoneen joka olikin varattu. Seuraavaksi sain korvaavan huoneen, jonka näkymät olivat selvästi edellistä heikommat (suoraan naapuritalon seinään, ensimmäisessä huoneessa olisi ollut järvinäköala). Tästä kun kävin respassa mainitsemassa ja kyselemässä muita huoneita, sain ensimmäisen kerroksen nurkkahuoneen, josta näköala oli kukkuloita kohti mutta ei missään nimessä pari kerrosta ylemmän huoneen veroiset. Muita huoneita ei kuulemma ollut tarjolla, joten tähän oli tyytyminen.

Muuten ilta meni rauhallisesti bussimatkasta palautuessa, kävin lähellä rantaa Roadhouse – nimisessä ravintolassa syömässä maukkaan pizzan, sekä koukkasin kaupasta vielä iltaeväät matkaani ennen paluuta huoneeseen lepäilemään.

Lauantai 19.3

Katkonaisten yöunien jälkeen 6:30 aamiaiselle, joka ei mikään erikoinen ollut. Tarjolla oli laihahkoa kahvia sekä muroja ja tuoreita hedelmiä. Myöhemmin paikalle saatiin onneksi vielä paahtoleipää sekä paistettuja kananmunia. Ei siis täysi pettymys, mutta tämän varaan ei kannata koko päivän energiavarastoja laskea.

Aamiaiselta suoraan rantakadulle vähän jaloittelemaan, tässä menikin mukavasti 1.5h kun kävelin rantaa edes takasin. Aivan Fema-järven rantaa mukaillen kulkee kävelytie, jota seuraamalla voi ihailla kaupunkia vähän eri kulmasta kävelytien pohjoispäästä, sekä järvessä sijaitsevaa Tal Barahin Temppeliä polun eteläpäässä. Kyseinen temppeli näyttää olevan todellinen turistirysä, jonne ihmiset ovat valmiita jonottamaan venekyytejä aamusta alkaen. Itse päädyin tyytyä tämän komeuden ihailuun tukevasti kuivalta maalta.

Aa,ukävelyn jälkeen takaisin hotellille, suihku ja hetki lepoa ennen lounasta. Lähistöltä löytyi Google Mapsin avustuksella pieni Hot Sandwich Corner and Cheese Shop, joka on vähän kuin kylä-Subway. Oikein maukkaat sämpylät tuli syötyä. Tähän päälle vielä Himalayan Java Coffeessa päiväkahvit, ennen siirtymistä takaisin hotellille iltapäivää viettämään. 

Sunnuntai 20.3

Tuttu aamupala majapaikalla, takaisin huoneeseen ja vähän tv:n ihmettelyä ennen kaupungille kiertelemään lähtemistä. 

Suosituksesta kävin kokeilemassa lounaspizzan kaupungin pohjoispuolella Margharita Ristorante Italiano – nimisessä paikassa. Valitettavasti lopputuote ei intohimoja herättänyt, pyytämäni bbq-kanapizza koostui maustamattomista kanasuikalepalosta, joiden päälle oli vedetty muutama raita bbq-kastiketta muuten perus pizzalätyn päälle. Ei jatkoon. 

Tämän jälkeen jatkoin kiertelyä kaupungilla, kunnes tulin kahden aikoihin vuokraneeksi moottoripyörän käyttööni. Yamahan nakumallinen pienimoottorinen peli, jolla voisi käydä kiertämässä ainakin parit Pokharan nähtävyyksistä. Pyörän vuokra oli 2000NPR eli noin 15 euroa vuorokausi. Tästä seurauksena pyörän kanssa hotellille pikavisiitille, kamerareppu matkaan, aurinkorasvaa käsivarsiin, ja kohti järven eteläpuolella kohoavan kukkulan laella sijaitsevaa World Peace Pogodaa. Ajoaika hotellilta parkkipaikalle oli noin 30min ja mutkitteli pitkin vuoren rinnettä kunnes lopulta saavutti kojujen ympäröimän päätepisteen. Prätkä parkkiin ja portaita ylös rakennelmalle. 

Vajaan 10min kiipeämisen jälkeen oli Pogodaa edessäni, upea valkoinen stuba komeine kultaisine budha-patsaineen. Ja komeat olivat myös maisemat, niitä kelpasi ihailla sekä kuvata muutama kymmenen minuuttia. Tämän jälkeen takaisin majapaikalle, pyörä parkkiin ja kevyt päivällinen ennen paluuta hotelliin ja television ääreen siirtymistä. 

Maanantai 21.3

Aamulla jälleen aamiainen naamaan, kamerareppu selkään ja pyörän päällä kohti Sarangkotin näköalapaikkaa. Ajoaika ylös kukkulan laelle otti noin puoli tuntia, kapeata mutkittelevaa rinnetietä läpi pienten kylien. Ja kun lopulta olin päässyt ylös, oi aika laittaa pyörä parkkiin ja kävellä vielä noin 10 minuuttia portaita ylös itse huipulle. Maisemat eivät valitettavasti savusumusta johtuen parhaat olleet, mutta kyllä Annapurnan puiston eteläiset lumihuiput sieltä pikkasen pilkistivät. Eipä täysin turha reissu siis. 

Ja matkalla takaisin kaupungille jouduin oikein poliisipartion ratsian pysäyttämäksi. Kortti ja pyörän paperit kelpasivat virkamiehelle, vähän näytti tosin siltä ettei hän tiennyt kuinka kansainvälistä ajokorttia tulee lukea, mutta joka tapauksessa matka sai jatkua. 

Koska alkoi olemaan aika palauttaa pyörä takaisin vuokraajalle, kävin sen tekemässä tässä samalla palattuani takaisin kaupungille. Muuten loppupäiväksi ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa tehtynä, vaan kahvilan kautta takaisin majapaikalle vähän rentoutumaan sekä odottelemaan lounasaikaa. 

Tiistai 22.3

Hotellilla kevyt aamiainen ja taksilla bussiasemalle valmistautumaan paluumatkaan kohti Katmandua. Tällä kertaa auto oli laadullisesti selvästi heikompi kuin tulomatkalla, mutta kuitenkin edelleen täysikokoinen linja-auto. Matkaan päästiin noin 7:50 aikoihin. 

Ensimmäiselle taukopaikalle saavuttiin noin 2h ajon jälkeen, ja tässä vaiheessa meikäläisen polvet olivat jo kipeät edessä istuvan selkänojaan tukeutumisesta. Tämä penkki kun ei ollut ihan kunnossa, ja valui joka töyssyssä pikkasen minun syliäni kohti. Niinpä kahvikupposen jälkeen hyppäsin auton takapenkille nurkkaan omaan tilaan, täällä kun ei ketään muuta ollut niin saisipa matkustaa aivan rauhassa. Ainakaan ketään muuta tämä ei näyttänyt haittaavan, edessäni istunut matkaaja sai huoletta nukkua vaakatasossa ja vierustoverini sai leveillä niin paljon kuin halusi. Pelkkiä voittajia siis.

Matkalla oli vielä kaksi muuta taukoa, mutta lopulta perillä tutulla Kathmandun Hotellilla olin noin kello 15:00 eli melkein tunnin nopeammin sujui paluumatka. Tätä kuskia ei tosin ihan joka töyssy haitannut, välillä saatiin takana kyllä matkustaa melkoisessa vuoristoradassa. Pääasia kuitenkin, että hengissä selvittiin.

Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.

1 tykkäys

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Kommentoi