Tämä artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, jotka on merkitty -merkillä.
Pitkä ajopäivä kohti Taupo-järveä, jonka maisemissa tulisi seuraavat pari päivää vietettyä. Matkan keskivaiheilla lounastauko pienessä Te Kuitin pikkukaupungista, jonka pääkadun varrelta löytyikin pääkadun Stoked Eatery -niminen pieni kahvila-ravintola. Ilmeisesti vanhassa asemarakennuksessa, siltä miljöö ainakin vaikutti. Lounaslistalla valinta suuntautui talon oman hampurilaisen suuntaan, eikä tämä ollut ollenkaan huono valinta. Tosin aavistuksen kalliimman puoleinen paikka, varsinkin lounaspaikkana.
Täältä matka jatkui vielä viimeisen vajaa kaksituntia Taupon järvenrantakaupunkiin. Koska lounas vielä tukevasti painoi vatsanpohjalla, suuntasin rantakadun varrelle vierailemaan The Coffee Club Taupo -nimiseen kahvilaan päiväkahville. Kahvin kaverina juustokakku maistui hyvältä yhdistelmältä. Tähän päälle muutaman kymmenen minuutin sulattelulenkki kävellen hämärtävää rantakatua edes takaisin, ennen kuin suunta kohti tulevaa majapaikkaa. Tällä kertaa kyseessä olisi B&B-majoitus itäpuolella rauhallisella asuinalueella. Oma piha portilla, joten auto ainakin on turvassa. Ja varsin mukavan oloinen majapaikka muutenkin.
Aamuherätys ja suihkun kautta suunta kohti aamupalapöytää. Erittäin mukava tunnin juttutuokio talon emännän kanssa aamiaisen yhteydessä tulevista suunnitelmista, ja koska suunnitelmani olivat vielä vähän avoimet, hän ehdotti, että suuntaisin kiipeämään läheiselle Mount Tauhara -kukkulalle upeiden näkymien valossa. Niinpä kello 9:10 olin kukkulan juurella parkkipaikalla valmiina lähtemään ylöspäin, ja rankan mutta upean luonnonpolun jälkeen kello 10:35 olin ylhäällä ihailemassa harmaata pilvimassaa 20 metrin päässä silmistäni. Vaikka parkkipaikalla ja avoimessa maastossa puurajalle asti näkymät olivat mitä parhaimmat, valitettavasti ylhäällä pilvimassat olivat paksusti näkymien tiellä.
Hetken ylhäällä odottelun jälkeen tilanne ei ollut muuttumassa paremmaksi, joten päätin lähteä pudottautumaan takaisin alas, ja 11:50 olin takasin autolla juuri kevyen tihkusateen alkaessa. Kamat autoon ja majapaikalle takaisin päiväkahville.
Kahvikupposen ja hetken lepäämisen jälkeen päätin vielä suunnata tarkastamaan Huka Falls -nimistä putousta, joka ennemminkin on rankemman puoleinen koski kuin vesiputous. Auto parkkiin ison viheralueen parkkipaikalle, retkikengän jalkaan ja polkua kävellen kohti katselupaikkaa. Matka on aavistuksen ylös-alas-pomppiva, mutta polku on kovapohjainen ja hyväkuntoinen, joten puolen tunnin reippaan ulkoilun päätteeksi löysin paikalle. Komea “putous” kieltämättä, kuvat talteen ja takaisin kohti autoa.
Takaisin majapaikalle, päivän hiet pois suihkussa ja illalliselle talon emännän suosittelemaan Dixie Browns -ravintolaan. Paikka oli melko lailla täynnä, joten onneksi satuin sellaiseen aikaan, että pöytä vielä löytyi. Ruoka oli kieltämättä erinomaista. Kasvispurilainen, jonka pihvin koostumus hetkellisesti huijasi minua luulemaan sitä normaaliksi lihapihviksi, oli mitä mainioin päätös tälle päivälle.
Kolmannen päivän sääennuste näytti sateiselta sekä usvaiselta, joten mihinkään kauas ei kannata suunnata. Niinpä aamiaisen jälkeen otin suunnaksi Aratiatia Rapidsin, toisen alueella olevista isoista koskiosuuksista, jonka erikoisuutena on paikallisen sähköyhtiön vesivoimalan patoaltaan lyhytaikainen vedenlasku koskeen ja näin ollen pienen show’n järjestäminen. Näitä tapahtuu kolmesti päivässä, kesäaikaan neljästi, mutta ensimmäinen on 10:00 aamulla ja siihen pyrin itse paikalle tähtäämään.
Padon parkkipaikalle saavuin kello 09:50, jälleen retkikengät jalkaan ja suunta 5 minuutin päähän lähemmälle koskenvarressa olevalle katselupaikalle. Katselupaikka sijaitsee kosken yläpuolelle kallion päälle tehdylle paikalle, joten veden nousua ja virtausta voi seurata turvallisesti. Muutaman minuutin odotus, ja show alkoi. Ei mikään hallitsematon elokuvamainen tulvaefektiä, mutta olihan se hieno seurata kosken täyttymistä sekä veden virtauksen voimistumista.
Takaisin autolle ja suunta muutaman minuutin päähän Crater of the Moon -nimiselle nähtävyydelle. Taupohan on kokonaisuudessaan hyvin geotermisesti aktiivista aluetta, ja tämä korostuu tällä nähtävyydellä. Kyseessä on pieni puistoalue, jonka joka kohdassa maasta nousee kuumaa vesihöyryä ilmaan. Lisäksi keskellä puistoa on pari kappaletta isompia kraattereita, jotka paikan nimen mukaisesti muistuttavat kuun pintaa. Vapaasti alueella ei päässyt kiertelemään, vaan reitti oli rakennettu kulkutasojen päälle. Todella mukava kohde tämäkin, ehdottomasti vierailun arvoinen. Tosin mitään suojaa vesisateen sattuessa ei ole tarjolla, joten ainakin sateenvarjo kannattaa pitää mukana.
Valitettavasti tässä kohdassa taivan repesi ja rankkasade saavutti minut, joten otin suunnan takaisin majapaikalle päiväkahvittelemaan. Hetken päivätauon jälkeen alkoi olemaan aika lounaan, joten tällä kertaa suunta eilisen paikan viereen Cafe Baku -nimiseen kahvilaan. Tämäkin paikka oli aivan täynnä, mutta onnistuin hyppäämään pois lähtevien alta vapautuvaan pöytään. Ruuhka ei merkittävästi palvelussa näkynyt, jäätee sekä lounassalaatti löysivät tiensä pöytään hyvässä ajassa ja olivat erittäin maukas kokonaisuus.
Haluaisitko tilata valokuviani tauluina omalle seinällesi tai lahjaksi? Nyt se on mahdollista Displaten kautta, klikkaa tästä Displate-sivulleni ja tutustu valikoimaan.
1 tykkäys
