Tämän päivän tavoitteena olisi viettää rento lomapäivä luonnon helmassa Evegladesin kansallispuiston eteläosissa. Aamulla auto tutun kahvipaikan kautta huoltoasemalle, tankki täyteen ja pari vesipulloa matkaan. Itse puisto on iso ja pääosin luonnontilainen alue, jonka alueelle on sijoitettu palveluita kahdelle eri puolelle: pohjoisreunalle sekä itä-etelä alueelle. Näistä jälkimmäinen tulisi olemaan oma suuntani tänään, koska siellä on samalla alueella useampia luontopolkuja. Ja jälleen kerran etäisyydet ovat sen verran suuria, että pelkästään siirtyminen puiston portille ottaa reilun tunnin verran aikaa.
Ennen puistoon ajamista pikainen pysähdys sisäänajoportin ulkopuolella sijaitsevassa Ernest F. Coe Visitor Centerissä vessatauolla sekä pienellä jaloittelulla itse rakennuksessa. Keskus ei mikään massiivisen iso ole, mutta tarjoaa hyvän katsauksen alueen eläimistöön sekä kasvistoon, sekä tietysti paikalla on asiantuntevaa henkilökuntaa, jos jotain haluaa kysellä ennen puistoon siirtymistä. Auto jälleen alle, puistomaksu $30USD joka on voimassa 7 vuorokautta ostopäivästä, ja kohti etelää.
Sinänsä puistossa suunnistaminen ei mitään suuria kartturin taitoja vaadi, yksi tie, joka halkoo aluetta ja aina aika ajoin tulee kylttejä sivulla oleville luontopolkupistoille, joten suoraviivaisesti saa suunnistaa. Itse en aivan tien toiseen päähän asti ajanut, siellä olisi oikeastaan odottanut vain toinen vastaavan oloinen luontotalo, vaan pysähdyin kymmenisen kilometriä ennen sitä West Lake -lammen rantaan johtavan polun päähän. Mikään iso lenkki ei tässä ollut kyseessä, alle kilometri, ja lisäksi järven päällä sijaitseva kävelysiltaosuus oli vaurioitunut myrskyssä kulkukelvottomaksi. Parit lintukuvat, hetki hiljaisen luonnon ihastelua ja takaisin auton luokse.
Tästä suunta jonkun matkaa takaisinpäin Mahogany Hammock -reitille, joka on myös metsäisen alueen keskelle tehty kulkuväylä esittelemään alueen kasvistotoa ja puustoa. Erikoisuutena näyttäisi olevan Yhdysvaltain suurin elävä mahonkipuu. Tämä rengasreitti oli ehjä, suunnilleen saman mittainen kuin edellinen joten kävellen ei kauaa tarvinnut metsässä pyöriä. Itselleni tuli positiivisena yllätyksenä, että yhtään hyttystä tai vastaavaa lentävää ötökkää ei alueella ole tuntunut olevan. Taitaa jäädä ostamani hyttysmyrkky varastoon tulevia kotimaan matkoja varten.
Kolmantena kohteena olisi Pahayokee Overlook, vastaavanlaisella kulkutasolla varustettu pieni lenkki, joka on sijoitettu isoa heinäistä järvenrantaa muistuttavan, avonaisen alueen reunaan. Lisäksi lenkin keskellä on katettu ja korotettu näköalatasanne yli aukeavan maaston. Tämä edessä näkyvä alue onkin erittäin leveä joki, jota heinä sekä matalat kasvustot täyttävät ja joka vastaa veden kiertämisestä Evergladesin tällä puolella aluetta. Komeita maisemakuvia yli joen, pari lintukuvaa sekä ensimmäinen bongattu alligaattori aivan alta parin metrin päästä kulkutasojen edestä.
Päivän viimeisenä luontokohteena oli lähellä puiston porttia sijaitseva Anhinga Trail, joka jälleen kiertää keskellä paikallista kasvustoa esitellen luontoa sekä etenkin paikalla runsaslukuisesti viihtyvää anhinga-lintupopulaatiota, Wikipedian mukaan siivekkään suomennos on amerikankäärmekaula. Runsaasti näytti paikalla olevan myös muitakin lintuja, kaloja sekä tietysti kymmeniä alligaattoreita tai krokotiilejä sekä ainakin yksittäinen kilpikonna. Jos alligaattoreita/krokotiilejä haluaa nähdä paljon ja läheltä, tämä on varmasti paras paikka siihen. Jopa aivan parkkipaikan viereisen rakennuksen takana, lähellä lammen rantaa patsasteli kaksi aika lailla meikäläisen kokoista matelijaa rantanurmikolla. Knoppitietona, Etelä-Florida on Yhdysvalloissa ainut alue, missä on mahdollista luonnossa nähdä kummankin lajin edustajat.
Taas oli päivä mennyt ajellessa ja luonnosta nauttiessa kuin siivillä. Kello oli jo pitkällä iltapäivän puolella, ja oikeastaan mitään kunnollista ei aamiaisen jälkeen ole tullut syötyä, niin aika suunnata haukkaamaan jotain. Läheisen Homesteadin kaupungin pohjoispuolelta löytyikin meksikolainen La Cruzada, jonka kanasalaatti riitti tällä kertaa täyttämään matkaajan tarpeet. Mitään muuta ei päiväohjelmaan ollut suunniteltuna, joten aika kääntää auton keula takaisin kohti majapaikkaa. Paluumatkani ajoin kaupungista lähtevää 997-tietä pitkin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi: viivasuora tie, jonka alkuosuudella oli hieman tietyömaata mutta muuten ruuhkaton ja moottoritienopeuksin kuljettava baana, joka tuntui vetävän loistavasti. Hyvä päätös pitkään ajopäivään.
